Thermidorin vallankaappaus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Thermidor-käänne)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thermidorin vallankappaus
Thermidorkuun yhdeksäs, Valeri Jakobin maalaus vuodelta 1864 esittää haavoittuneen Robespierren ja tämän kannattajien pidätystä.
Thermidorkuun yhdeksäs, Valeri Jakobin maalaus vuodelta 1864 esittää haavoittuneen Robespierren ja tämän kannattajien pidätystä.
Päivämäärä:

27. heinäkuuta 1794

Paikka:

Pariisi, Ranska

Lopputulos:
Osapuolet

Thermidorilaiset

Jakobiinit

Komentajat

Paul de Barras
Jean-Lambert Tallien
Joseph Fouché
Pierre-Louis Bentabole
Charles-André Merda

Maximilien Robespierre
Louis Antoine Léon de Saint-Just
François Hanriot
Augustin Robespierre

Thermidorin vallankaappaus oli Ranskan suuren vallankumouksen taitekohta 27. heinäkuuta 1794 (vallankumouskalenterin mukaan 9. thermidor-kuuta vuonna II), jolloin diktatorisesti hallinnut Maximilien Robespierre syrjäytettiin ja terrorin aika päättyi.[1]

Tapahtumien kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankaappauksen taustalla oli yleinen tyytymättömyys jatkuvasti lisääntyviin teloituksiin, joita pelkästään heinäkuussa 1793 pantiin toimeen 1 300. Robespierren vastaisesta salaliitosta huhuttiin. Hän yritti pelastaa asemansa pitämällä 26. heinäkuuta kansalliskonventissa puheen, jossa hän esitti sekä vetoomuksia että uhkauksia.[1] Se oli viimeinen pisara, joka käänsi konventin häntä vastaan.[2]

Seuraavan päivän istunto alkoi Louis de Saint-Justin puheella, jonka oli määrä lieventää Yhteishyvän valiokunnan ja Yleisen turvallisuuden valiokunnan välisiä vihamielisyyksiä. Saint-Just oli luvannut hyväksyttää puheen kollegoillaan Yhteishyvän valiokunnassa ennen päivän istuntoa, mutta jättikin saapumatta sovittuun tapaamiseen ja suuntasi sen sijaan suoraan istuntosaliin käyttääkseen puheenvuoronsa Robespierren puolustamiseen. Saint-Just oli tuskin ehtinyt aloittaa puhettaan, kun saliin rynnännyt Jean-Lambert Tallien keskeytti hänet ja syytti häntä vastakkaisasettelun lisäämisestä tilanteen lievittämisen sijaan. Puhemies Jean-Marie Collot d’Herbois siirsi puheenvuoron Tallienille, joka hyökkäsi nyt sekä Robespierreä että Saint-Justia vastaan ja vaati Robespierrelle lojaalin kansalliskaartin komentajan François Hanriot’n pidätystä, joka hyväksyttiin välittömästi. Konventin sääntöjen mukaan Saint-Justin ja Robespierren olisi pitänyt saada vastapuheenvuorot, mutta puhemies Collot epäsi tämän.[3]

Pian konventti kääntyi diktaattoriksi ja tyranniksi syytettyä Robespierreä ja hänen tukijoitaan vastaan ja päätti äänestyksellä jäseniensä Robespierren, tämän veljen Augustin Robespierren, Saint-Justin, Georges Couthonin sekä Philippe-François-Joseph Le Bas’n pidätyksestä.[4] Pariisin kommuunin joukot vapauttivat heidät, mutta Paul de Barrasin komentamat sotilaat vangitsivat heidät uudelleen.[2]

Robespierre, hänen veljensä, Saint-Just, Hanriot ja Couthon pidätettiin lopulta kaikki Pariisin kaupungintalolla.[1] Robespierre yritti tiettävästi ampua itsensä, mutta luoti ainoastaan murskasi hänen leukansa. Hänet saatiin pidettyä hengissä seuraavana päivänä tapahtuneeseen teloitukseen asti.[2] Kolmen seuraavan päivän aikana teloitettiin yhteensä 104 johtavaa Robespierren kannattajaa.[1]

Kun Robespierre oli syrjäytetty, kansalliskonventti sai takaisin valtansa Yhteishyvän valiokunnalta. Valiokunnan valtaa rajoitettiin, ja jakobiiniklubit lopetettiin.[1]

Thermidor yleiskäsitteenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Thermidorista” on sittemmin tullut käsite, jolla voidaan viitata vallankumousten radikaalin vaiheen päättymiseen.[5]

  1. a b c d e Thermidorian Reaction (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.4.2013.
  2. a b c Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 170–171. Otava, Helsinki 1985.
  3. Jones, Colin: The Fall of Robespierre: 24 hours in Revolutionary Paris, s. 191–195. Oxford University Press, 2021. ISBN 9780198715955
  4. Jones 2021, s. 220–223.
  5. Mark Almond: Vallankumous!: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta, s. 33 (suom. Kaarina Turtia). Otava, Helsinki 1999. Alkuteos Revolution: 500 Years of Struggle for Change (1996).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]