Thermidorin vallankaappaus
Thermidorin vallankappaus | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Thermidorkuun yhdeksäs, Valeri Jakobin maalaus vuodelta 1864 esittää haavoittuneen Robespierren ja tämän kannattajien pidätystä.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Thermidorilaiset |
|||||||
Komentajat | |||||||
Paul de Barras |
Maximilien Robespierre † |
Thermidorin vallankaappaus oli Ranskan suuren vallankumouksen taitekohta 27. heinäkuuta 1794 (vallankumouskalenterin mukaan 9. thermidor-kuuta vuonna II), jolloin diktatorisesti hallinnut Maximilien Robespierre syrjäytettiin ja terrorin aika päättyi.[1]
Tapahtumien kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallankaappauksen taustalla oli yleinen tyytymättömyys jatkuvasti lisääntyviin teloituksiin, joita pelkästään heinäkuussa 1793 pantiin toimeen 1 300. Robespierren vastaisesta salaliitosta huhuttiin. Hän yritti pelastaa asemansa pitämällä 26. heinäkuuta kansalliskonventissa puheen, jossa hän esitti sekä vetoomuksia että uhkauksia.[1] Se oli viimeinen pisara, joka käänsi konventin häntä vastaan.[2]
Seuraavan päivän istunto alkoi Louis de Saint-Justin puheella, jonka oli määrä lieventää Yhteishyvän valiokunnan ja Yleisen turvallisuuden valiokunnan välisiä vihamielisyyksiä. Saint-Just oli luvannut hyväksyttää puheen kollegoillaan Yhteishyvän valiokunnassa ennen päivän istuntoa, mutta jättikin saapumatta sovittuun tapaamiseen ja suuntasi sen sijaan suoraan istuntosaliin käyttääkseen puheenvuoronsa Robespierren puolustamiseen. Saint-Just oli tuskin ehtinyt aloittaa puhettaan, kun saliin rynnännyt Jean-Lambert Tallien keskeytti hänet ja syytti häntä vastakkaisasettelun lisäämisestä tilanteen lievittämisen sijaan. Puhemies Jean-Marie Collot d’Herbois siirsi puheenvuoron Tallienille, joka hyökkäsi nyt sekä Robespierreä että Saint-Justia vastaan ja vaati Robespierrelle lojaalin kansalliskaartin komentajan François Hanriot’n pidätystä, joka hyväksyttiin välittömästi. Konventin sääntöjen mukaan Saint-Justin ja Robespierren olisi pitänyt saada vastapuheenvuorot, mutta puhemies Collot epäsi tämän.[3]
Pian konventti kääntyi diktaattoriksi ja tyranniksi syytettyä Robespierreä ja hänen tukijoitaan vastaan ja päätti äänestyksellä jäseniensä Robespierren, tämän veljen Augustin Robespierren, Saint-Justin, Georges Couthonin sekä Philippe-François-Joseph Le Bas’n pidätyksestä.[4] Pariisin kommuunin joukot vapauttivat heidät, mutta Paul de Barrasin komentamat sotilaat vangitsivat heidät uudelleen.[2]
Robespierre, hänen veljensä, Saint-Just, Hanriot ja Couthon pidätettiin lopulta kaikki Pariisin kaupungintalolla.[1] Robespierre yritti tiettävästi ampua itsensä, mutta luoti ainoastaan murskasi hänen leukansa. Hänet saatiin pidettyä hengissä seuraavana päivänä tapahtuneeseen teloitukseen asti.[2] Kolmen seuraavan päivän aikana teloitettiin yhteensä 104 johtavaa Robespierren kannattajaa.[1]
Kun Robespierre oli syrjäytetty, kansalliskonventti sai takaisin valtansa Yhteishyvän valiokunnalta. Valiokunnan valtaa rajoitettiin, ja jakobiiniklubit lopetettiin.[1]
Thermidor yleiskäsitteenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Thermidorista” on sittemmin tullut käsite, jolla voidaan viitata vallankumousten radikaalin vaiheen päättymiseen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Thermidorian Reaction (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.4.2013.
- ↑ a b c Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 170–171. Otava, Helsinki 1985.
- ↑ Jones, Colin: The Fall of Robespierre: 24 hours in Revolutionary Paris, s. 191–195. Oxford University Press, 2021. ISBN 9780198715955
- ↑ Jones 2021, s. 220–223.
- ↑ Mark Almond: Vallankumous!: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta, s. 33 (suom. Kaarina Turtia). Otava, Helsinki 1999. Alkuteos Revolution: 500 Years of Struggle for Change (1996).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thermidorin vallankaappaus Wikimedia Commonsissa