Ramipriili
| |
Ramipriili
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,3aS,6aS)-1-[(2S)-2-[[(2S)-1-etoksi-1-okso-4-fenyylibutan-2-yyli]amino]propanoyyli]-3,3a,4,5,6,6a-heksahydro-2H-syklopenta[b]pyrroli-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C09 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C23H32N2O5 |
| Moolimassa | 416,506 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 109 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 50–60 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 73 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | Ramiprilaatti 13–17 h[3] |
| Ekskreetio | Renaalinen[2] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Ramipriili (C23H32N2O5) on peptidomimeetti eli peptidien vaikutuksia matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin ACE-estäjiin ja sitä käytetään lääkkeenä korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.
Kemialliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramipriili on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen ominaiskiertokyky happamaksi tehdyssä etanoliliuoksessa on +33,2°[1].
Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramipriili on helposti imeytyvä aihiolääke ja metaboloituu ihmisen maksassa esteraasientsyymien vaikutuksesta aktiiviseksi dikarboksyylihapoksi ramiprilaatiksi.[1][3] Ramiprilaatti on angiotensiinikonvertaasin inhibiittori ja verenpainetta alentava vaikutus perustuu tämän entsyymin toiminnan estämiseen. Angiotensiinikonvertaasin toiminnan estyessä angiotensiinin pilkkoutuminen verisuonia supistaviksi ja siten verenpainetta kohottaviksi lyhyemmiksi peptideiksi vähenee. Myös verenpainetta laskevan peptidin bradykiniinin hajoaminen vähenee angiotensiivikonvertaasin inaktivoituessa.[4]
Ramipriilia käytetään korkean verenpaineen alentamiseen esimerkiksi sepelvaltimotautia tai diabetestä sairastavilla, sydämen vajaatoiminnan hoitamiseen ja sydäninfarktista toipuvilla potilailla. Ramipriili ehkäisee myös sydämen paksuuntumista ja sydäntapahtumia kuten infarktin riskiä.[4][5]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramipriili voi aiheuttaa väsymystä, huimausta, huonovointisuutta, mahakipuja, ripulia, pääkipua, kuivaa yskää ja myös allergisia oireita kuten ihottumaa on raportoitu.[6][7]
Synteesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramipriilin synteesin lähtöaineena on seriinistä johdettu 2-asetamido-3-kloori-propaanihapon metyyliesteri, joka reagoi syklopentanonin ja pyrrolidiinin muodostaman enamiinin kanssa muodostaen asetamidoketonin, joka happamissa olosuhteissa syklisoituu muodostaen fuusioituneen dihydropyrrolidiinirenkaan. Tämä välituote pelkistetään vedyttämällä ja muodostuneen raseemisen seoksen enantiomeerit erotetaan resoluutiolla. Näin saatu pyrrolidiinikarboksyylihappojohdannaisen typpiatomi reagoi karboksyylihappojohdannaisen kanssa disykloheksyylikarbodi-imidin katalysoimana muodostaen amidin.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1394–1395. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 757. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 22.10.2023.
- ↑ a b Ramipril DrugBank. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Ramipriili suojaa sydäntä myös paksuuntumalta 16.10.2001. Duodecim. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 10.9.2014.
- ↑ Ramipril Drugs.com. The American Society of Health-System Pharmacists. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Cardiovascular Drugs, s. 178–179. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53268-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2014). (englanniksi)
- ↑ Daniel Lednicer: Strategies for Organic Drug Synthesis and Design, s. 249. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-39959-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2014). (englanniksi)