R.Smg. Ettore Fieramosca (1929)
| R. Smg. Ettore Fieramosca | |
|---|---|
 |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cantieri navali Tosi, Taranto |
| Kölinlasku | 17. heinäkuuta 1926 |
| Laskettu vesille | 14. kesäkuuta 1929 |
| Palveluskäyttöön | 5. joulukuuta 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1941 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 530 t (pinnalla) 2 094 t (sukellus) |
| Pituus | 83,97 m |
| Leveys | 8,30 m |
| Syväys | 5,11 m |
| Koneteho |
dieselmoottori 5 200 shp sähkömoottori 2 300 hv |
| Nopeus |
15 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 78 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 120 mm tykki 4 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä 8 × 533 mm torpedoputkea 1 × lentokone |
R. Smg. Ettore Fieramosca oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1929 vesillelaskettu sukellusvene, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin Cantieri navali Tosilta Tarantosta, missä köli laskettiin 17. heinäkuuta 1926. Alus laskettiin vesille 14. kesäkuuta 1929 ja otettiin palvelukseen 5. joulukuuta 1931.[1]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bernardin suunnittelema Regia Marinan toisen avomerikelpoisen sukellusveneen operointikykyä oli tarkoitus parantaa sijoittamalla veneeseen tiedustelua varten lentokone. Alukselle valmistettiin torniin hangaari lentokonetta varten, mutta siihen sijoitettavaa lentokonetta ei koskaan valmistettu ja hangaari poistettiin vuonna 1931. Samassa yhteydessä aluksen torniin sijoitettu 120 millimetrin 27 pituuskaliiperin tykki vaihdettiin 120 millimetrin 45 pituuskaliiperin kansitykkiin. Alus oli tehty yksinkertaisella rungolla, jossa oli ulkoiset siivekkeet vakauden parantamiseksi. Aluksen sukeltaminen kesti kuitenkin pitkään ja se oli sukelluksissa vaikeasti käsiteltävä. Alus ei saavuttanut suunniteltua huippunopeutta, minkä piti olla pinta-ajossa 19 ja sukelluksissa 10 solmua. Aluksen toimintamatka oli pinta-ajossa yhdeksän solmun nopeudella5 000 merimailia ja sukelluksissa neljän solmun nopeudella 80 merimailia.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alukselta tapahtui 1940 akustossa räjähdys, ja se poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1941. Alus poistettiin 1. maaliskuuta 1943 alusluettelosta[1] ja romutettiin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b regiamarina.net
- ↑ a b Gardiner, Robert s. 304
| Lentotukialukset | |
|---|---|
| Taistelulaivat | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Giussano • Cadorna • Montecuccoli • Duca d’Aosta • Duca degli Abruzzi • Ciano-luokka¹ • Capitani Romani • Etna¹ |
| Hävittäjät |
Mirabello • Leone • Sella • Sauro • Turbine • Navigatori • Freccia • Folgore • Maestrale • Oriani • Soldati • Comandanti Medaglie d’Oro¹ |
| Torpedoveneet |
Palestro • Generali • Curtatone • Spica • Orsa • Ciclone • Ariete |
| Korvetit | |
| Sukellusveneet |
Marcello • Marconi • Balilla • Mameli • Pisani • Ettore Fieramosca² • Bandiera • Squalo • Bragadin • Argonauta • Settembrini • Sirena • Archimede • Glauco • Pietro Micca² • Calvi • Perla • Adua • Foca • Argo • Brin • Liuzzi • Cagni • Acciaio • Flutto • R • CA • CB • CM • CC |
| Muut |
San Giorgio • Taranto² • Ramb I² • Ramb II² • Ramb III² • Aquileia² • Eritrea² • MAS |
| ¹ peruutettu • ² yksittäinen alus |
|
|
Edeltäjä: Pisani-luokka |
Regia Marinan sukellusveneet | Seuraaja: Bandiera-luokka |