Istuminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naiset istuvat miehiä useammin jalat ristissä ja miehet taas naisia useammin leveässä haara-asennossa eli niin sanotussa äijähaarassa. Risti-istuntaan sisältyy kuitenkin terveysriskejä.[1]
Naisia polvi-istunnassa.
Meditoiva nainen istuu lootusasennossa.

Istuminen on alavartalon lepoasento, jossa selkäranka on enemmän tai vähemmän pystysuorassa asennossa alaraajojen ollessa paikoillaan.

Ihmisillä on useita erilaisia tapoja istua. Ihmiskunnan perinteisiä istuma-asentoja ovat esimerkiksi syväkyykky ja polvi-istunta sekä (matala) risti-istunta. Yläruumiin paino kohdistuu niissä jalkaterille, pohkeille tai pakaraan.

Länsimaista alkuunsa saanut istuminen tuolilla tai sohvalla aiheuttaa sen, että yläruumiin paino kohdistuu pakaroille, istuinkyhmyille tai reisille ja naisilla asennosta riippuen myös sukuelimille.

Ihmiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Esimerkiksi australialainen aikuinen istui vuonna 2008 keskimäärin 9,3 tuntia päivässä ja liikkui 6,5 tuntia päivässä.[2] Pohjois-Tansaniassa elävän Hadza-keräilijä-metsästäjäkansan jäsenet viettävät keskimäärin kymmenen tuntia päivässä istuma-asennossa. Heidän käyttämänsä syväkyykky- ja polvi-istunta-asennot aktivoivat jalkalihaksia kuitenkin kuusi kertaa enemmän kuin tuolilla tai sohvalla istuminen.[3]

Istumisen terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Istumaterveys

Polvet ristissä istuminen saattaa aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia[1]. Miehille kyseinen asento saattaa olla jopa kivulias, koska heillä on kapeampi lantio[4].

Vuonna 2012 julkaistussa australialaistutkimuksessa havaittiin, että 4 - 8,7 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus oli 2 prosenttia korkeampi kuin alle 4 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus. 8.8 - 11 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus oli 15 prosenttia korkeampi. Niillä osanottajilla, jotka istuivat tätä enemmän oli keskmäärin 40 prosenttia korkeampi kuolleisuus kuin alle 4 tuntia istuvilla. Tulos oli samansuuntainen riippumatta tutkittavien painoindeksistä ja siitä, kuinka paljon he harrastivat liikuntaa.[5]

Istumatyön tekemisen on havaittu kuitenkin olevan yhteydessä pidempään elinikään miehillä. Vuonna 2019 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että sillä neljänneksellä, joka teki eniten istumatyötä, oli 29 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin niillä, jotka tekivät vähiten istumatyötä. Naisilla ei kuitenkaan havaittu mitään korrelaatiota istumatyön ja kuolleisuuden välillä.[6]

Lannerangan luonnollinen lordoosimutka suoristuu tavallisessa tuolissa, jossa istutaan noin 90 asteen kulmassa. Ihmisen lonkkanivel taipuu normaalisti vain noin 60 astetta, jolloin puuttuvat 30 astetta saadaan siitä, että lantion yläosa kallistuu taaksepäin. Selkänoja pakottaa selän samalla pystysuoraan asentoon, jolloin lanneranka suoristuu.[7] Lannerangan oikeneminen johtaa välilevyjen terveydelle haitalliseen kuormittumiseen[8].

Monet fysioterapeutit ja lääkärit suosittelevat ratsastuksenomainen istunta tai välttämään 90 asteen istumakulmaa, vaikka se on ristiriidassa toimistotuolien standardin EN 1335 osien 1-3 kanssa.[9] Tanskalainen lääkäri A.C. Mandal on julkaissut ratsastuksenomaisen istumisen eduista monta kirjoitusta ja kirjan.[10]. Myös saksalainen ortopedi Hannes Schoberth kirjoitti 90 asteen istumakulman haitallisuudesta jo 1960-luvulla.

Uusien tutkimuksien mukaan liikkumattomuus on erittäin haitallista kehon toiminnalle.[11] Suurimmat yksittäiset tekijät ovat aineenvaihdunnan hidastuminen eri kudoksissa ja lihaksissa liikunnan aikana syntyvien aineiden tuotannon tyrehtyminen.[12] Heikentynyt aineenvaihdunta voi johtaa välilevyjen ja nivelien rappeutumiseen. Ruotsalaisen tutkijan Elin Ekblom-Bak:in mukaan istuminen on vaarallista aineenvaihdunnassa tapahtuvien välillisten muutoksien takia, jotka liikkumattomuus aiheuttaa.[13] Koko kehon kattavan lihasliikunnan puutteellisuudella on nähtävästi suoria yhteyksiä ylipainoon, epätavalliseen glukoosi-ainenvaihduntaan, diabeetekseen, Metaboliseen oireyhtymään, sydän- ja verenkiertosairaudem riskiin, syöpään ja kuolleisuuteen riippumatta keski- tai korkeatehoisen liikunnan määrästä.[14]

Tutkimustulokset viittaavat kaikki siihen, että pitkää yhtäjaksoista istumista pitäisi välttää. Kalustevalmistajat ovat vastanneet tähän tarpeeseen luomalla aktiivista istumista mahdollistavia tuotteita.

Monimutkainen ongelmakimppu nimeltä istumaperäiset vaivat (SD, Sitting Disorders) ovat huonosti tiedostettuja, mutta tärkeitä terveys- ja tuottavuusvaikuttajia. Istumaperäiset vaivat aiheuttavat TULES-, verenkierto- ja sisäelinvaivoja. Istuja väsyy ja kokee epämukavuutta. Istumista ja sen vaikutuksia ei ollut juuri tutkittu 200-luvun alkuun mennessä siitä huolimatta, että monet suomalaiset istuivat yli 13 tuntia päivässä. Työterveyslaitoksen professorina työskentelevän Hilkka Riihimäen mukaan selkävaivat ovat tiedostetuimpia ja seurauksiltaan kalleimpia istumaperäisiä vaivoja, vaikka ne muodostavat vain pienen osan noin 30 istumisperäisestä vaivasta.[15]

Perinteinen istuminen aiheuttaa voimakasta lantion istuma-alueen litistymistä. Tämän tyyppinen tila korostuu pitkissä istumatyöjaksoissa, autoillessa tai lentomatkoilla. Puristuspaineen alainen lihas väsyy pian ja aiheuttaa puutumisen sekä verenkierron häiriöiden oireita. Istumaperäisiä vaivoja voidaan helpottaa oikeanlaisella ergonomialla, aktiivisella istumisella sekä staattisen istumisen vähentämisellä. Markkinoilta löytyy monenlaisia erikoisistuimia, joiden avulla istumatyötä tekevät saavat vähennettyä pitkäaikaisen istumisen haittavaikutuksia. Näitä ovat muun muassa Satulatuolit sekä erilaiset aktiivisuutta lisäävät keinuvat istuimet. Tutkimusnäyttö työpaikalla tehtävien toimenpiteiden vaikuttavuudesta istumisen vähentämiseksi on erittäin heikkolaatuista.[16] Korkeussäädettävillä työpöydillä voitaneen vähentää istumista puolesta tunnista kahteen tuntiin per työpäivä, mutta tulos on erittäin epävarma koska se perustuu pieniin ja huonolaatuisiin tutkimuksiin.[16]

Istumisen haitoilta ei pelasta edes liikunnan harrastus vapaa-ajalla.[17]

Aktiivinen istuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keinuva kaksiosainen satulatuoli

Aktiivista istumista tukevat tuolit sekä muut istuimet vähentävät kehon kuormitusta pitkäkestoisessa istumatyöskentelyssä. Tällaisista istuimista vanhin ja yleisin esimerkki on perinteinen keinutuoli. Aktiiviset istuimet vähentävät staattista jännitystä keinumalla ja mukailemalla istujan liikkeitä parantaen samalla ryhdin ylläpitoon tarvittavien lihaksien liikkeitä. Lihaksiston jatkuva liike parantaa verenkiertoa ja ehkäisee nikamiin kohdistuvaa painetta.

Aktiivisten istuinten liike voi suuntautua eteen, taakse, sivulle tai ne voivat tarjota jopa 360 astetta keinuvan alustan istumiselle.

Tutkimusten mukaan aktiivinen istuminen ei kuitenkaan välttämättä riitä kumoamaan istumiseen liitettäviä haittavaikutuksia, sillä pitkäaikainen istumistyö millä tahansa istuimella yksipuolisissa asennoissa kuluttaa nikamia, jänteitä ja lihaksia.[18]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Moni nainen istuu väärin, ja siitä voi seurata yllättäviä vaivoja, sanovat asiantuntijat – ”Äijähaaralle” on olemassa vieläkin parempi vaihtoehto. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006328626.html
  2. ↑ British Journal of Sports Medicine, "Too much sitting: a novel and important predictor of chronic disease risk?" Neville Owen, Cancer Prevention Research Centre, School of Population Health, Queensland:in yliopisto
  3. ↑ Sitting, squatting, and the evolutionary biology of human inactivity. https://www.pnas.org/doi/10.1073/pnas.1911868117#fig01
  4. ↑ Lou Schuler: There's a Reason Some Men Take Up So Much Space When They Sit vice.com. 19.7.2017. Viitattu 5.3.2023.
  5. ↑ Sitting Time and All-Cause Mortality Risk in 222 497 Australian Adults jamanetwork.com. Viitattu 19.9.2022.
  6. ↑ Physical heaviness of work and sitting at work as predictors of mortality: a 26-year follow-up of the Helsinki Birth Cohort Study. BMJ 2019 May 16. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6530310/
  7. ↑ Schoberth Hannes, Kirja: Sitzhaltung, Sitzhaltung, Sitzmöbel. 194 sivua. Kustantamo: Springer, ISBN 3540029044 / ISBN 9783540029045
  8. ↑ Pohjois-Amerikan radiologien yhdistyksen seminaarista (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ EN 1335 osat 1-3
  10. ↑ A.C. Mandalin verkkosivut
  11. ↑ Istumatyö on yhtä vaarallista kuin tupakanpoltto (mtv3.fi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Tutkimus: Too little exercise and too much sitting: Inactivity physiology and the need for new recommendations on sedentary, Marc T. Hamilton, Genevieve N. Healy, David W. Dunstan, Theodore W. Zderic and Neville Owen,Department of Biomedical Sciences and Dalton Cardiovascular Research Center, University of Missouri, 1600 East Rollins Street, Columbia, MO 65211, USA
  13. ↑ Helsingin Sanomat 5.7.2010: Tutkija: Istuminen on vakava terveysriski
  14. ↑ British Journal of Sports Medicine, 4.2.2010, "Are we facing a new paradigm of inactivity physiology?", professori Elin Ekblom-Bak Tukholman Voimistelu- ja urheilukorkeakoulu (Gymnastik- och idrottshögskolan, GIH)/Karoliininen Instituutti.
  15. ↑ Heliövaara Markku ja Riihimäki Hilkka: Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Suomalaisten terveys, toim. Aromaa et al. 2005
  16. ↑ a b Shrestha N, Kukkonen-Harjula KT, Verbeek JH, Ijaz S, Hermans V, Bhaumik S.: Workplace interventions for reducing sitting at work. Cochrane Database of Systematic Reviews, Maaliskuu 2016.
  17. ↑ Jumppa ei pelasta istumatyöläistä (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 22.3.2012
  18. ↑ Lueder, Rani. "The case for (and against) movement for its own sake. Review of the ergonomics research. Humanics ErgoSystems Inc. Retrieved 18 march 2011."

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Istuminen&oldid=22648412”