Postimies soittaa aina kahdesti
| Postimies soittaa aina kahdesti | |
|---|---|
| The Postman Always Rings Twice | |
 |
|
| Ohjaaja | Bob Rafelson |
| Käsikirjoittaja | David Mamet |
| Perustuu | James M. Cainin romaaniin Vahinko kello kaulassa |
| Tuottaja |
Charles Mulvehill Bob Rafelson |
| Säveltäjä | Michael Small |
| Kuvaaja | Sven Nykvist |
| Leikkaaja | Graeme Clifford |
| Pääosat |
Jack Nicholson Jessica Lange |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Länsi-Saksa |
| Tuotantoyhtiö |
CIP Filmproduktion GmbH Lorimar Film Entertainment Metro-Goldwyn-Mayer Northstar International |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
20. maaliskuuta 1981 Yhdysvallat 25. syyskuuta 1981 Suomi |
| Kesto | 122 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Postimies soittaa aina kahdesti (The Postman Always Rings Twice) on Bob Rafelsonin ohjaama yhdysvaltalainen neo-noir-tyylinen rikosdraamaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1981.
Neo-noir-jännityselokuvan pääosissa ovat Jack Nicholson Frank Chambersina ja Jessica Lange Cora Smithinä. Postimies soittaa aina kahdesti on eroottinen jännityselokuva.
Postimies soittaa aina kahdesti perustuu James M. Cainin klassikkorikosromaaniin Vahinko kello kaulassa vuodelta 1934[1][2] ja on sen elokuvaversioista tunnetuin[3]. Käsikirjoituksen romaanin pohjalta on laatinut David Mamet.[1][2] Elokuvan tuottajat ovat Charles Mulvehill ja Bob Rafelson.[1][2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulkuri Frank Chambers (Jack Nicholson) pysähtyy aterioimaan kalifornialaiseen syrjäseudun kuppilaan ja päätyy työskentelemään siellä. Pientä ruokapaikkaa pyörittävät kaunis nuori nainen Cora Smith (Jessica Lange) ja häntä paljon vanhempi aviomies Nick Papadakis (John Colicos), joka on Kreikasta saapunut maahanmuuttaja. Frankille ja Coralle kehittyy pian intohimoinen suhde. Cora on kyllästynyt elämäntilanteeseensa: hän on naimisissa miehen kanssa, jota ei rakasta, ja työskentelee pienessä ruokapaikassa, jonka hän haluaisi omistaa ja jota hän haluaisi kehittää. Cora ja Frank suunnittelevat murhaavansa Nickin voidakseen aloittaa uuden elämän yhdessä menettämättä kuitenkaan ruokapaikkaa. Heidän ensimmäinen murhayrityksensä epäonnistuu, mutta lopulta he onnistuvat.
Paikallinen syyttäjä arvailee, mitä on oikeasti tapahtunut, mutta hänellä ei ole todisteita arvauksen todeksi osoittamiseksi. Syyttäjä yrittää syyttää rikoksesta ainoastaan Coraa saadakseen Coran ja Frankin kääntymään toisiaan vastaan. Vaikka Cora ja Frank kääntyvät toisiaan vastaan, Coran asianajajan viekas juoni estää Coran täyttä tunnustusta joutumasta syyttäjän käsiin. Kun syyttäjä ei onnistu löytämään uusia todisteita, Cora hyötyy sovitteluratkaisusta, jossa tunnustaa syyllistyneensä tappoon ja saa ehdonalaisen tuomion. Coran ja Frankin myrskyisä suhde rauhoittuu, ja he alkavat suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Mutta juuri kun Frank ja Cora ovat valmistautumassa vihdoinkin elämään "onnellisina elämänsä loppuun asti", Cora kuolee auto-onnettomuudessa Frankin ollessa kuskina.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jack Nicholson | … | Frank Chambers |
| Jessica Lange | … | Cora Smith / Papadakis |
| John Colicos | … | Nick Papadakis |
| Michael Lerner | … | herra Katz |
| John P. Ryan | … | Ezra Liam Kennedy |
| Anjelica Huston | … | Madge Gorland |
| William Traylor | … | Kyle Sackett |
| Albert Henderson | … | Art Beeman |
| Christopher Lloyd | … | myyntimies |
| Chuck Liddell | … | partiopoika |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Postimies soittaa aina kahdesti kuvattiin Kalifornian Santa Barbarassa vuonna 1980.
Elokuva on James M. Cainin romaanin Vahinko kello kaulassa neljäs elokuvaversio. Ensimmäinen versio oli ranskalainen elokuva Viimeinen tienhaara (1939), toinen italialainen elokuva Riivaajat (1943) ja kolmas yhdysvaltalainen elokuva Kohtalon tuomio (1946). Vuoden 1981 versio on toinen englanninkielinen versio ja ensimmäinen värillinen.
Elokuva on neljäs Jack Nicholsonin ja Bob Rafelsonin yhteistyö. Aikaisemmat elokuvat ovat Head (1968), Rajut kuviot (1970) ja Vain unelmilla on siivet (1972). Postimies soittaa aina kahdesti -elokuvan jälkeen he tekivät yhdessä vielä elokuvat Koirat karvoissaan (1992) ja Verta ja viiniä (1996).
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Postimies soittaa aina kahdesti sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 20. maaliskuuta 1981.[4] Suomen ensi-ilta oli 25. syyskuuta 1981.[1] Elokuvan levittäjä oli Paramount Pictures.[4][2] Postimies soittaa aina kahdesti oli kaupallinen menestys ja tuotti kotimaassaan noin 12,4 miljoonan dollarin lipputulot.[4]
Elokuva oli ehdolla vuoden 1981 Cannesin elokuvajuhlien kilpailuun, mutta ei päässyt.[5]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuun elokuva sai joiltakin kriitikoilta nihkeän kielteisen vastaanoton, ja monen mielestä se oli hukkaan heitetty uudelleenfilmatisointi alkuperäisestä Kohtalon tuomio -elokuvasta. Elokuvan loppua pidettiin heikkona ensimmäiseen elokuvaan verrattuna. Monet kriitikot olivat myös sitä mieltä, että elokuvan Postimies soittaa aina kahdesti -nimi ei selity elokuvassa, mikä voi aiheuttaa katsojissa hämmennystä.lähde?
Jotkut kriitikot ylistivät sen eroottista hehkua, mutta vuonna 2014 eräs suomalainen kriitikko sanoo, ettei ymmärrä syytä ylistämiseen, koska hän kokee että elokuvassa sitä hehkua pyritäänkin päin vastoin riisumaan, seksi on puolikoomista ähellystä ja ohjaaja karsii siitä viimeisetkin romantiikan rippeet, niin että elokuva on tiivistä realismia. Hän kehuu näyttelijöiden suoritusta ja Sven Nyqvistin kuvausta.[6] Toinen suomalaiskriitikko kehuu myös että kyseessä on koko elokuvan tekijäryhmän "tasavahva, vääjäämätöntä kohtalokkuutta huokuva teos"[7].
Rotten Tomatoes -sivuston arvosana on 83 prosenttia, ja se perustuu kahteentoista arvosteluun, joista vain kaksi on negatiivisia.[8]
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Palkinnot ja palkintoehdokkuudet | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Ehdokas | Tulos |
| 1982 | Fotogramas de Plata | Paras ulkomaalainen näyttelijä | Jessica Lange | Ehdokkuus |
| 1983 | Bambi-palkinto | Paras ulkomainen naisnäyttelijä | Voitto | |
Muut julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intrada julkaisi 14. toukokuuta 2012 elokuvan lopullisen soundtrack-albumin, johon sisältyvät Michael Smallin elokuvasävellykset.
Warner Home Video julkaisi elokuvan DVD:lle Yhdysvalloissa 20. elokuuta 1997.[2] Warner Home Video julkaisi elokuvan Blu-ray-version 21. tammikuuta 2014.[2]
Kirjasta tehdyt muut sovitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ranskalainen elokuva Viimeinen tienhaara (Le dernier tournant, 1939)
- Italialainen elokuva Riivaajat (Ossessione, 1943)
- Yhdysvaltalainen elokuva Kohtalon tuomio (The Postman Always Rings Twice, 1946)
- Yhdysvaltalainen ooppera The Postman Always Rings Twice (1982)
- Saksalainen elokuva Jerichow (Jerichow, 2008)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Postman Always Rings Twice, The (1981) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 13.3.2014.
- ↑ a b c d e f The Postman Always Rings Twice (1981) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 13.3.2014. (englanniksi)
- ↑ AP: Postimies soittaa aina kahdesti, Viikon elokuvia, Tv-maailma, 28/2012 sivu 12
- ↑ a b c The Postman Always Rings Twice boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 13.3.2014. (englanniksi)
- ↑ The Postman Always Rings Twice festival-cannes.com. Festival-cannes.com. Viitattu 13.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Päivän elokuva, Helsingin Sanomat, 15.7.2014 s. B 17
- ↑ AP: Postimies soittaa aina kahdesti, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 28/2014 sivu 12
- ↑ The Postman Always Rings Twice (1981) Rottentomatoes.com. Viitattu 13.3.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Postimies soittaa aina kahdesti Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Postimies soittaa aina kahdesti Elonet.
- Postimies soittaa aina kahdesti AllMoviessa. (englanniksi)
- Postimies soittaa aina kahdesti Box Office Mojossa (englanniksi)