Koirat karvoissaan
Koirat karvoissaan | |
---|---|
Man Trouble | |
Ohjaaja | Bob Rafelson |
Käsikirjoittaja | Carole Eastman |
Tuottaja |
Vittorio Cecchi Gori Carole Eastman Bruce Gilbert |
Säveltäjä | Georges Delerue |
Kuvaaja | Stephen H. Burum |
Leikkaaja | William Steinkamp |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
Ensi-ilta | 1992 |
Kesto | 100 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Koirat karvoissaan (Man Trouble) on Bob Rafelsonin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1992. Sen pääosia näyttelevät Jack Nicholson, Ellen Barkin ja Harry Dean Stanton.[1][2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carole Eastmanin käsikirjoittamassa farssimaisessa tarinassa oopperalaulajatar joutuu hankkimaan vartiokoiran suojelemaan itseään murtovarkailta. Kaupanpäällisiksi hän saa omalaatuisen, elostelevan ja epärehellisen koirakouluttajan vaivakseen.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jack Nicholson sai huonoimman miespääosan Razzie-ehdokkuuden yhteisesti tästä ja samana vuonna valmistuneesta elokuvasta Hoffa[3].
The Washington Postin Elaine Dutka kirjoitti, että etukäteen elokuva kuulosti upealta idealta: siinä tekisivät jälleen yhteistyötä käsikirjoittaja Carol Eastman, ohjaaja Bob Rafelson ja Jack Nicholson, jotka 22 vuotta aiemmin toivat nähtäväksi persoonallisen pikkufilmin Rajut kuviot (1970). Elokuva oli kuitenkin sekä hänestä että monien tuotantotahojen edustajienkin mielestä melkoisen epäonnistunut[4]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kirjoitti loistavien näyttelijöiden menevän täysin hukkaan liian moneen suuntaan sohivassa komediassa. Hänestä 55-vuotias Nicholson oli myös aivan liian vanha naistenmiehen rooliin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koirat karvoissaan Elonet.
- ↑ a b c Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, WSOY 1994.
- ↑ Razzie nominees named The Washington Post. 15.2.1993. Viitattu 13.8.2021.
- ↑ Dutka, Elaine: ‘Man Trouble’ (PG-13). The Washington Post, 14.7.1992. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.8.2021.