Puolue

Puolue tai poliittinen puolue on tiettyjä poliittisia katsomuksia kannattava ja tiettyjä taloudellisia, sosiaalisia tai vastaavia pyrkimyksiä ajava valtakunnallinen järjestö. Puolueeksi järjestäytymisellä pyritään saamaan poliittista valtaa joko vaalien kautta tai muilla keinoin. Puolueet ovat poliittisesti ja ideologisesti enemmän tai vähemmän yhtenäisiä, ja etenkin suurilla puolueilla on yleensä omat näkemyksensä kaikkiin hallituspolitiikan pääkysymyksiin.

Merkitys ja tarkoitus

Poliittiset puolueet ovat nykyajan politiikan tärkeimpiä järjestöjä. Puolueita on lähes kaikissa maissa, ja ne puuttuvat vain maista, joissa diktaattori tai sotilashallinto on kieltänyt ne. Puolueet toimivat valtion ja kansalaisyhteiskunnan välisenä elintärkeänä linkkinä. Ne edustavat kansaa, muodostavat poliittiset eliitit, pukevat sanoiksi ja kokoavat yhteen erilaiset intressit, ja järjestävät hallinnon.

Puolueryhmät muodostuivat 1700-luvulla Euroopassa kansallisuusajattelun aikaan. Vuonna 1770 Edmund Burke esitti teoreettisen perustan puolueille. Puolue oli hänen mukaansa alusta lähtien osa kansaa, mutta siitä huolimatta se pantiin palvelemaan koko kokonaisuuden etua. Burken mukaan puolue on ryhmä henkilöitä, jotka ovat liittyneet yhteen edistääkseen kansakunnan etuja sellaisen periaatteen mukaan, josta he kaikki ovat yhtä mieltä.

1900-luvulla puolue käsitettiin toisin: yhteiskuntien jakautuessa antagonistisiin intressiryhmiin puolueet nähtiin edustavan politiikassa kannattajiensa aineellisia ja aatteellisia etuja ja pyrkimään sitä varten saamaan käyttöönsä poliittista valtaa. Eturyhmäaikakaudella puolueet alkoivat saavuttaa kansalaisten yleistyvää ymmärrystä ja hyväksymistä.

Luokitteluja

Massapuolue pyrkii saavuttamaan laajan kannattajakunnan ja suuren jäsenistön. Se panostaa rekrytointiin ja puolueen organisointiin enemmän kuin ideologiaan ja poliittiseen vakaumukseen. Kaaderipuoluetta sen sijaan hallitsee koulutettu ja ammattimainen joukko jäseniä, jotka ovat poliittisesti sitoutuneita ja opillisesti kurinalaisia.

Edustavaksi puolueeksi voidaan kutsua puoluetta, joka haalii kannatusta kaikkialta ja asettaa käytännöllisyyden periaatteiden edelle. Yhdistävät puolueet sen sijaan ovat proaktiivisia ja pyrkivät mobilisoimaan, kouluttamaan ja innostamaan massoja sen sijaan että ne vain vastaisivat niiden huoliin.

Perustuslailliset puolueet toimivat muiden puolueiden, vaalikilpailun sekä hallituspuolueiden ja valtiollisten instituutioiden eron aiheuttamien rajoitusten puitteissa. Vallankumoukselliset puolueet sen sijaan vastustavat järjestelmää tai perustuslakia, ja päästessään valtaan ne yleensä tukahduttavat kilpailevat puolueet ja muodostavat pysyvän liiton valtiokoneiston kanssa.

Piirteet

Puolueet eroavat esimerkiksi painostusryhmistä ja kansalaisjärjestöistä yleensä neljällä tavalla:

1. Puolueet pyrkivät valtaan voittamalla vaaleissa paikkoja. Pienet puolueet voivat tosin käyttää vaaleja ensisijaisesti saadakseen näkyvyyttä.
2. Puolueet ovat järjestäytyneitä, ja niillä on jäseniä ja jäsenkirjat.
3. Puolueilla on tyypillisesti laaja näkökulma, johon sisältyvät kaikki hallituspolitiikan pääasiat. Pienillä puolueilla voi joskus olla kapeampi näkökulma kuin suurilla.
4. Puolueet ovat poliittisesti ja ideologisesti enemmän tai vähemmän yhtenäisiä.

Rakenne

Jokaisella puolueella on jonkinlainen rakenne, joka vaihtelee suuresti muun muassa maan ja sen poliittisen- tai vaalijärjestelmän sekä puolueen koon, rahoituksen, johdon ja ideologian mukaan. Puolue voidaan jakaa rakenteellisesti kolmeen tasoon. Ruohonjuuritasolla puolue on vapaaehtoisten jäsentensä muodostama järjestö. Toisella tasolla puolue on hallitseva tai oppositiossa oleva järjestö, jolla on vaaleissa valittujia edustajia esimerkiksi parlamentissa. Kolmannella tasolla puolue on byrokraattinen järjestö, jonka henkilöstö koostuu muun muassa sihteereistä, avustajista, neuvonantajista, ekonomisteista, tiedottajista ja markkinoijista.

Puoluekuri

Puoluekurilla tarkoitetaan sitä, että kaikki saman puolueen edustajaryhmän jäsenet joutuvat äänestämään samalla tavalla parlamentissa. Puoluekurin avulla puolue pitää rivinsä koossa. Puoluekuria pidetään tietyissä rajoissa välttämättömänä parlamentaarisen järjestelmän toimimisen edellytyksenä. Toisaalta se on myös nähty edustuksellisuuden ja parlamentaarisen demokratian vaarantavana asiana. Puoluekurin vastakohta on vapaa mandaatti eli ryhmän jäsenten oikeus äänestää omantuntonsa mukaisesti.

Puoluejärjestelmät

Pääartikkeli: Puoluejärjestelmä

Puoluejärjestelmä koostuu kaikista demokraattisen valtion hallitsemiseen osallistuvista puolueista yhdessä. Puoluejärjestelmät eroavat muun muassa puolueiden määrän, valta- ja liittolaissuhteiden sekä idologisen kirjon laajuuden mukaan. Erään jaottelun mukaan puoluejärjestelmiä ovat:

• yksipuoluejärjestelmä
• hegemoninen järjestelmä
• hallitsevan puolueen järjestelmä
• kaksipuoluejärjestelmä
• maltillinen monipuoluejärjestelmä
• polarisoitunut monipuoluejärjestelmä
• hajaantunut järjestelmä

Jokaista puoluejärjestelmää voidaan lisäksi arvioida sen sirpaloitumisen, polarisoitumisen ja vakiintuneisuuden mukaan.

Puolueiden rooli vaihtelee puoluejärjestelmän mukaisesti. Yksipuoluejärjestelmässä puolue ottaa käytännössä hallituksen paikan, jolloin puolue ja valtiokoneisto sulautuvat yhteen. Kaksipuoluejärjestelmässä puolueista suurempi on yleensä hallitusvastuussa, ja toinen puolue toimii oppositiona ja varautuu tulevaan hallitusvastuuseensa. Monipuoluejärjestelmässä puolueet edustavat usein kapeampia intressejä ja liittoutuvat muiden puolueiden kanssa.

Puoluejärjestelmän arvostelua

Alkuaikoina puolueiden pelättiin hajottavan kansakuntaa, niinpä puolueet katsottiin vaaraksi orastavalle demokratialle. Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau vaati puolueita pois kansan ja valtiovallan välistä ja kansaa suoraan hallitsemaan. Myös George Washington varoitti vuonna 1796 äänestäjien jakamisesta ryhmiin ja puolueisiin, koska niiden kunnianhimoiset johtajat vievät vallan kansalta. Vuonna 1890 Sakari Topelius kirjoitti puolueiden olevan "vapauden ja hirmuvaltiuden äpärälapsia", joita kiinnostaa ainoastaan vallan saavuttaminen ja säilyttäminen.

1960-luvulta lähtien puolueiden tehtävää ja tavoitteita on virallistettu ja asemaa vahvistettu. Muuttuneet toimintatavat ovat nostaneet kriittisiä asenteita puolueita kohtaan.

Puolueiden olemassaoloa on puolustanut yhteiskuntafilosofi Edmund Burke, joka piti puolueita demokratialle välttämättömänä komponenttina.

Puoluetoiminta maailmanlaajuisesti

Luonteeltaan kansainväliset puoluetyypit

Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia. Esimerkkeinä puolueista, joita on useissa eri maissa, voitaneen mainita liberaalit puolueet, konservatiiviset puolueet, työväenpuolueet (mukaan lukien sosialistiset puolueet ja kommunistiset puolueet), ympäristöpuolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet.

Puoluejaottelu EU:ssa

Katso myös: Europuolue

Euroopan unionissa päätöksenteossa Euroopan parlamentin eurokansanedustajat jakaantuvat eri parlamenttiryhmiin maakohtaisen puolueen päättämän liittouman eli europuolueen mukaisesti.

Euroopan parlamentin puolueryhmät:

• Euroopan kansanpuolueen ryhmä
• Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä
• Uudistuva Eurooppa -ryhmä
• Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä
• Identiteetti ja demokratia
• Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä
• Euroopan yhtynyt vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto

Lisäksi osa edustajista ei kuulu mihinkään euroopan parlamentin puolueryhmään.

Puoluetoiminta Suomessa

Katso myös: Luettelo Suomen puolueista

Puoluelaki

Puoluelaki astui Suomessa voimaan vuonna 1969. Puoluelain määritelmän mukaisesti puolue on puoluerekisteriin merkitty rekisteröity yhdistys. Puoluerekisteriä pitää oikeusministeriö.

Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puolue merkitään puoluerekisteriin, kun se on kerännyt 5 000 allekirjoittanutta kannattajaa. Puolue poistetaan rekisteristä jos se ei saa riittävästi kannatusta kaksissa viimeisissä eduskuntavaaleissa.

Puoluerekisteriin merkityt puolueet saavat asettaa ehdokkaita vaaleihin ja muodostaa keskenään vaaliliittoja. Presidentinvaalin ehdokasasettelussa puolueella täytyy lisäksi olla vähintään yksi sen omalta listalta valittu kansanedustaja.

Suomalaisten puolueiden rakenne

Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys.

Puoluejärjestelmän historia Suomessa

Pääartikkeli: Suomen poliittinen historia

Suomalainen puoluejärjestelmä syntyi 1800-luvun jälkipuoliskolla. Suomalaiseen puoluelaitokseen syntyyn vaikuttivat suuret ismit Euroopan keskuksissa, sivistys- ja talouselämän kehitys sekä edustuslaitoksen toiminta ja demokraattisten toimintamuotojen herääminen. Välittömiä liikkeelle laittavia voimia olivat: 1. kielisuhteet, 2. konflikti Venäjän keisarikunnan kanssa sekä 3. muutokset väestön sosiaalirakenteessa. Poliittisen kilpailun kiristyminen, äänioikeutetun joukon kasvu ja valmistautuminen vaalikampanjaan pakotti puolueet luomaan kiinteämpiä organisaatioita ja pyrkimään näiden puolueiden toiminnassa säännöllisiin muotoihin.

Lähteet

• Rantala, Onni: Suomen puolueiden muuttuminen 1945-1980. (Toinen, tarkistettu ja täydennetty painos) Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-320-4

Kirjallisuutta

• Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet. Historia, muutos ja nykypäivä. Tampere: Vastapaino 2007. ISBN 978-951-768-217-6

Aiheesta muualla

• Encyclopaedia Britannica: political party (englanniksi)
• Rauli Mickelsson: Puolue (Arkistoitu – Internet Archive). Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 4.1.2009
• Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD): POHTIVA – Poliittisten ohjelmien tietovaranto Tampereen yliopiston sivusto.