Makedonian nimikiista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  Kreikan Makedonia
  Makedonian tasavalta (nyk. Pohjois-Makedonia)
Historiallisen Makedonian valtakunnan alue ympäröity punaisella ja nykyinen maantieteellinen Makedonia harmaalla viivalla.
Kartta Makedonian nimen käytöstä. Punaisella merkityt käyttivät nimeä Fyrom, sinisellä merkityt käyttivät Makedonian tasavallan nimeä kahdenvälisissä suhteissa, vihreällä merkityt eivät tuoneet kantaansa esille. Harmaalla merkityillä ei ole suhteita Pohjois-Makedonian kanssa.

Makedonian nimikiista viittaa yli 20 vuotta jatkuneeseen kiistaan Kreikan ja Makedonian tasavallan (nyk. Pohjois-Makedonian) välillä. Kreikka vastusti Makedonia-nimen käyttöä haluten varata nimen koskemaan ainoastaan Kreikan antiikin aikaista Makedonian valtakuntaa sekä maan nykyistä Makedonian maakuntaa.[1] Kreikka ja Makedonian tasavalta pääsivät sopuun nimestä 12. kesäkuuta 2018. Sopimuksen mukaan Makedonian tasavallan uudeksi nimeksi tuli ”Pohjois-Makedonia” tai virallisesti ”Pohjois-Makedonian tasavalta”.[2][3] Sopimus allekirjoitettiin 17. kesäkuuta 2018.[4] Se hyväksyttiin Makedonian parlamentissa 11. tammikuuta 2019[5] ja Kreikan parlamentissa 25. tammikuuta 2019.[6]

Aiemmin maat saavuttivat pitkäksi ajaksi jonkinlaisen kompromissin Makedonian suostuessa käyttämään nimilyhennettä FYROM (the Former Yugoslav Republic of Macedonia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) virallisissa yhteyksissä. Aiemmin kreikkalaiset ehdottivat myös, että Makedonia käyttäisi esimerkiksi nimeä ”Illyria”, ”Keski-Balkanin tasavalta” tai ”Eteläslavia” Makedonian nimen sijaan. Makedonian hallitus suhtautui ehdotuksiin kielteisesti. Nimikiistaan pyrittiin löytämään ratkaisua pitkään, ja eräinä usein esiintyneinä kompromissiehdotuksina olivat ”Pohjois-Makedonian” ohella muun muassa nimet ”Ylä-Makedonia” ja ”Uusi Makedonia”.[7][8][9]

Historiallinen tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana Makedonian valtakunta vastasi alueeltaan alun perin suurin piirtein nykyistä Kreikan Makedoniaa. Sen pohjoispuolella sijaitsi Paionian kuningaskunta, jonka alue suunnilleen vastasi Pohjois-Makedoniaa.

Sen jälkeen kun roomalaiset vuonna 168 eaa. valloittivat Kreikan, he muodostivat valtakuntaansa Macedonia-nimisen provinssin, joka käsitti sekä entisen Makedonian valtakunnan että Paionian alueet. Tämä provinssi jaettiin ajanlaskumme 300-luvulla kahteen osaan, jotka olivat eteläisempi Macedonia prima (”Ensimmäinen Makedonia”), joka käsitti suurimman osan Makedonian valtakunnan alueesta, sekä pohjoisempi Macedonia secunda (”Toinen Makedonia”) eli Macedonia salutaris (”Terveellinen Makedonia”), joka käsitti osan Dardaniaa sekä koko Paionian. Täten Macedonia salutaris käsitti suurimman osan nykyisen Makedonian tasavallan alueesta.

Näin syntynyt aluejako säilyi pienin muutoksin myös bysanttilaisena aikana aina siihen saakka, kunnes Osmanien valtakunta 1400-luvulla valloitti loputkin Itä-Rooman alueista. Makedoniasta tuli tällöin osa Rumeliaa, joka pysyi osmanien vallassa vuoteen 1913 saakka.

Vuonna 1893 osmanihallintoa vastaan nousi vallankumousliike, joka johti 2. elokuuta 1903 puhjenneeseen Ilindenin kapinaan. Kun kapina epäonnistui, Makedonian vallankumousjärjestö VMRO jakautui kahtia. Jane Sandanskin johtama ryhmittymä vaati autonomista Makedoniaa, joka kuuluisi joko Osmanien valtakuntaan tai Balkanin liittovaltioon, kun taas toinen ryhmittymä vaati Makedonian liittämistä Bulgariaan. Ilindenin kapinan jälkeen vallankumouksellinen liikehdintä lakkasi; sen sijaan Bulgaria, Kreikka ja Serbia alkoivat entistä pontevammin esittää Osmanien valtakunnalle aluevaatimuksia, jotka kohdistuivat muun muassa tarkemmin määrittelemättömään, Makedoniaksi nimitettyyn alueeseen. Vuonna 1912 nämä aluevaatimukset johtivat ensimmäiseen Balkanin sotaan, jonka tuloksena osmanit menettivät suurimman osan Euroopan puoleisista alueistaan.

Sodan voittajavaltiot eivät kuitenkaan päässeet sopuun Turkilta vallattujen alueiden jakamisesta, minkä vuoksi jo vuonna 1913 syttyi toinen Balkanin sota. Se päättyi Bukarestin rauhaan, jossa alueet jaettiin Kreikan, Bulgarian ja Serbian sekä vuonna 1912 itsenäistyneen Albanian kesken. Kreikka sai tällöin sille nykyisin kuuluvan Makedonian, kun taas nykyisen Pohjois-Makedonian alue liitettiin Serbiaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Serbiasta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, joka myöhemmin sai nimen Jugoslavia. Nykyisen Makedonian tasavallan alue kuului tällöin Etelä-Serbiaan Vardar Banovinan maakuntana. Toisessa maailmansodassa akselivallat valloittivat vuonna 1941 suurimman osan Jugoslaviaa. Akselivaltoihin liittyi myös Bulgaria, joka samana vuonna miehitti sekä osan nykyisen Pohjois-Makedonian aluetta että Kreikan Makedonian. Kesäkuussa 1941 Bulgaria ja Italian Albania jakoivat nykyisen Pohjois-Makedonian alueen keskenään.

Sodan päätyttyä syntyi Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, johon kuuluivat pääasiassa samat alueet kuin aikaisempaan Jugoslavian kuningaskuntaan. Josip Broz Titon hallitus päätti kuitenkin vuonna 1946 erottaa Serbiasta sen eteläisimmän osan erilliseksi osavaltioksi, joka sai nimen Makedonia. Päätös tämän osavaltion nimestä johti jo tuolloin kiivaaseen kiistaan Kreikan kanssa, sillä Kreikka epäili nimen osoittavan, että Jugoslavia vaatisi myös sille kuuluvia alueita. Kreikan lehdistö ja Andréas Papandréoun hallitus esittivät saman väitteen monessa yhteydessä vielä 1980-luvulla.[10]

Eteläslaavilaiset kielet levisivät varhaiskeskiajalla suurimpaan osaan Balkania, myös nykyisen Pohjois-Makedonian alueelle. Makedonian kieli on läheistä sukua bulgarian kielelle, eikä sitä edes pidetty erillisenä kielenä vaan bulgarian murteena siihen saakka, kunnes Titon hallitus vuonna 1946 lähinnä poliittisista syistä julisti sen erilliseksi kieleksi, ja sille kehitettiin myös oma kirjakielensä.[11] Tällä pyrittiin ennen kaikkea torjumaan Bulgarian mahdolliset aluevaatimukset, ja ilmeisesti makedonialaiset itse ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä, sillä vaatimuksia alueen liittämisestä Bulgariaan ei Jugoslavian hajottuakaan esitetty.[11]

Kiista Jugoslavian hajoamisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikan Makedonian lippu, jossa on Verginan aurinko.
Makedonian tasavallan entinen lippu, joka oli käytössä vuosina 1992–1995.
Makedonian tasavallan nykyinen lippu vuodesta 1995.

Makedonian itsenäistyessä Jugoslaviasta Kreikka ei suostunut tunnustamaan tuoretta valtiota sen käyttämän nimen takia. Kreikan mielestä Makedonian pyrkimykseen käyttää Makedonia-nimeä sisältyy verhottuja aluevaatimuksia Kreikalle. Euroopan yhteisön välimieskomission lausunnon mukaan vuonna 1992 Makedonian nimen käyttöön ei liittynyt minkäänlaisia aluevaatimuksia. Yhdysvaltojen tunnustaessa Makedonian itsenäisyyden vuonna 1994 Kreikka julisti Makedonian taloussaartoon, joka jatkui vuoteen 1995 asti, kunnes maat pääsivät väliaikaiseen sopimukseen. Sopimukseen sisältyi Makedonian aiemman lipun muokkaaminen (jonka symbolia Verginan aurinkoa Kreikka piti omanaan) ja vakuutukset siitä, ettei Makedonia tulisi esittämään aluevaatimuksia Kreikalle.[12][13]

Makedonian nimikiista Kreikan kanssa oli kauan esteenä sen liittymiselle esimerkiksi Euroopan unioniin ja Natoon, joiden kummankin jäsenenä Kreikka vastusti Makedonian jäsenyyttä ennen nimikiistan ratkaisua. Aiemmin Kreikka vastusti kaikkia ratkaisuja, joissa Makedonian tasavallan nimessä esiintyy missään muodossa nimi ”Makedonia”. Sen sijaan se lupasi tukea Makedonian pyrkimyksiä liittyä EU:hun ja Natoon, mikäli maa suostuu käyttämään FYROM-nimeä.[14][15]

Vuonna 2007 Kreikka myöntyi alustavasti siihen, että Makedonian tasavallan nimessä voisi esiintyä nimi ”Makedonia” jossakin muodossa.[16] Tämän jälkeen maat pyrkivät useampaan otteeseen lähempiin kompromisseihin. Sovittelijana kiistassa toimi erityisesti YK:n erityislähettiläs Matthew Nimetz.[8]

Ratkaisua pitkään jatkuneeseen kiistaan etsittiin uusin ponnistuksin vuodesta 2017 kesään 2018 saakka. Makedonian puolelta neuvotteluhalukkuutta lisäsi uuden Zoran Zaevin johtaman hallituksen halu edistää EU:n hakuprosessia sekä liittyä Natoon jo vuoden 2018 aikana. Kreikassa puolestaan Aléxis Tsíprasin hallitus oli ollut aiempia hallituksia halukkaampi edistämään sovintoa. Kreikkalaiset ehdottivat, että Makedonian tasavalta valitsisi nimeensä jonkun etuliitteen erotuksena Kreikan Makedoniasta, jolloin maan nimi voisi olla esimerkiksi ”Ylä-Makedonia”, ”Uusi Makedonia”, ”Pohjois-Makedonia”, ”Slavo-Makedonia” tai ”Vardarin Makedonia”.[7][8][9]

Préspan sopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministerit Tsípras ja Zaev ilmoittivat päässeensä alustavaan sopimukseen nimestä 12. kesäkuuta 2018. Sen mukaan Makedonian tasavallan nimeksi tuli ”Pohjois-Makedonia” (Severna Makedonija) tai virallisesti ”Pohjois-Makedonian tasavalta” (Republika Severna Makedonija). Maan asukkaita voidaan edelleen kutsua ”makedonialaisiksi” ja maan kieltä ”makedonian kieleksi”.[2] Tsípras ja Zaev allekirjoittivat sopimuksen maiden rajalla Préspa-järven rannalla 17. kesäkuuta 2018,[4] ja siksi se tunnetaan ”Préspan sopimuksena”.

Alustava sopimus vaati hyväksynnän kummankin maan parlamentissa. Tsíprasin hallitus joutui sopimuksen vuoksi epäluottamusäänestykseen Kreikan parlamentissa heti sen julkaisun jälkeen, mutta voitti äänestyksen, jonka jälkeen sopimus voitiin allekirjoittaa. Sopimus hyväksyttiin Makedonian parlamentissa 11. tammikuuta 2019 81 äänellä 120:stä.[5] Kreikassa puolustusministeri Pános Kamménos erosi hallituksesta vastalauseena sopimukselle 13. tammikuuta 2019. Tsíprasin hallitus voitti kuitenkin seuranneen toisen epäluottamusäänestyksen aiheesta 16. tammikuuta 2019.[17] Tämän jälkeen sopimus hyväksyttiin Kreikan parlamentissa 25. tammikuuta 2019 äänin 153–146.[6] Kreikassa oli laajoja mielenosoituksia sopimusta vastaan koko prosessin ajan.

Sopimuksen hyväksyminen sai laajalti myönteisen vastaanoton kansainvälisessä yhteisössä. Sitä kiittivät muun muassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk, EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg.[18][19][20][21][22] Pääministeri Zaev onnitteli Tsíprasia ja kuvasi sopimuksen hyväksymistä ”historialliseksi voitoksi”, joka ”päättää pitkään jatkuneen diplomaattisen konfliktin Ateenan ja Skopjen välillä”.[23] Pian sopimuksen hyväksymisen jälkeen Kreikan ulkoministeri Giórgos Katroúgkalos allekirjoitti lain sopimuksesta.[24]

Nimenmuutos astui virallisesti voimaan erilaisten muodollisuuksien jälkeen 12. helmikuuta 2019.[25] Voimaanastuminen vaati muun muassa Makedonian Nato-jäsenyyttä koskevan sopimuksen allekirjoittamisen sekä ilmoitukset Kreikalta Makedonialle Préspan sopimuksen ja Naton jäsenyyssopimuksen hyväksymisestä, ja Makedonialta Kreikalle ja YK:lle nimenmuutoksen voimaanastumisesta.[26]

Oman lisänsä nimikiistaan toi presidentti Gjorge Ivanov, joka ei hyväksy nimenmuutosta ja on kieltäytynyt allekirjoittamasta lakeja, joissa käytetään uutta nimeä. Lakeja on 11, ja parlamentti hyväksyi ne helmi-maaliskuun aikana. Presidentin käytös jarruttaa Pohjois-Makedonian liittymistä Euroopan unioniin. Parlamentti voi pakottaa presidentin allekirjoittamaan lait äänestämällä niistä uudelleen, sillä Pohjois-Makedonia ei ole presidenttivaltainen maa. Tilanne voi ratketa myös siksi, että Pohjois-Makedoniassa on presidentinvaalit keväällä 2019.[27]

Makedonian nimen käyttö kahdenvälisissä suhteissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen nimikiistan ratkeamista 107 valtiota oli tunnustanut Makedonian ottaman nimen ”Makedonian tasavalta”[28]. Jotkut valtiot olivat käyttäneet tätä nimeä jo alusta lähtien kun Makedonia itsenäistyi, toiset valtiot olivat muuttaneet kantaansa sen jälkeen, kun YK:ssä otettiin käyttöön nimi ”Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia”.

Luettelo maista jotka käyttivät nimitystä ”Makedonian tasavalta”[28]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo maista jotka käyttivät nimitystä ”Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia”[28]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kähkönen, Virve: Lähes 30 vuotta jatkunut Makedonian nimikiista ratkesi – Uusi nimi on Pohjois-Makedonian tasavalta Helsingin Sanomat. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  2. ↑ a b Ονομα με γεωγραφικό προσδιορισμό και απαλειφή αλυτρωτισμών από το Σύνταγμα Ta Néa. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  3. ↑ According to Greek media: North Macedonia, Macedonian language and identity contained in the name deal Nezavisen. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  4. ↑ a b "Pohjois-Makedonian tasavalta" – Kreikka ja Makedonia allekirjoittivat sopimuksen Makedonian uudesta nimestä Yle Uutiset. 17.6.2018. Viitattu 19.6.2018.
  5. ↑ a b Macedonia's parliament votes to accept new name The Guardian. 11.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  6. ↑ a b Υπερψηφίστηκε με 153 «ναι» η συμφωνία των Πρεσπών Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  7. ↑ a b Bechev, Dimitar: Will Greece and Macedonia end their name dispute? Ανιχνεύσεις. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018.
  8. ↑ a b c The man who has focused on one word for 23 years BBC. 2.8.2017. Viitattu 1.2.2018.
  9. ↑ a b Macedonia 'optimistic' on Nato despite Greek far right EUobserver. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018.
  10. ↑ The Yugoslavs Criticize Greece and Bulgaria over Macedonia Open Society Archives. Arkistoitu 5.8.2009. Viitattu 10.10.2017.
  11. ↑ a b Anhava, Jaakko: ”Slaavilaiset kielet”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 83. Gaudeamus, 2005. ISBN 951.662-734-X
  12. ↑ Roisman, Joseph & Worthington, Ian: ”International Recognition of the Republic of Macedonia”, A Companion to Ancient Macedonia, s. 592. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 9781405179362 Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Cordell, Karl & Wolff, Stefan: Ethnic Conflict: Causes, Consequences, and Responses, s. 64. Polity, 2009. ISBN 9780745639307 Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ Tagaris, Karolina: Name in frame, Macedonia seeks Greek support to join EU, NATO Reuters. 14.6.2017. Viitattu 10.10.2017.
  15. ↑ Casule, Kole: 'Recognize new reality', Macedonia asks Greece Reuters. 31.8.2017. Viitattu 10.10.2017.
  16. ↑ Macedonia and Greece appear close to settling 27-year dispute over name 13.6.2017. Guardian. Viitattu 1.2.2018.
  17. ↑ Ψήφο εμπιστοσύνης με 151 «ναι» έλαβε η κυβέρνηση Η Καθημερινή. 16.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  18. ↑ Ο Καναδάς «χαιρετίζει» τη συμφωνία των Πρεσπών Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  19. ↑ Την υπερψήφιση της συμφωνίας των Πρεσπών χαιρετίζει ο Γενς Στόλτενμπεργκ Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  20. ↑ Κοινή δήλωση Γιούνκερ, Μογκερίνι και του Επιτρόπου Χαν για τις Πρέσπες Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  21. ↑ Τα μηνύματα Τουσκ και Μοσκοβισί για την ψήφιση της συμφωνίας των Πρεσπών Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  22. ↑ Γερμανός υπ. Εξωτερικών: Καταπληκτική είδηση για την Ευρώπη η έγκριση της συμφωνίας των Πρεσπών Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  23. ↑ Ζάεφ: Ιστορική νίκη Naftemporiki. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  24. ↑ Υπέγραψε τον κυρωτικό νόμο της Συμφωνίας Πρεσπών ο Γ. Κατρούγκαλος Η Καθημερινή. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  25. ↑ Announcement of the Government of the Republic of North Macedonia for entry into force of the Final Agreement, Constitutional Amendments and Constitutional Law for Implementation of Amendments 12.2.2019. Government of the Republic of North Macedonia. Viitattu 13.2.2019.
  26. ↑ Όλη η διαδικασία μέχρι την υλοποίηση της Συμφωνίας των Πρεσπών The Indicator. 26.1.2019. Viitattu 28.1.2019.
  27. ↑ Heikki Aittokoski: Pohjois-Makedonian presidentti kieltäytyy olemasta Pohjois-Makedonian presidentti Helsingin Sanomat 13.3.2019
  28. ↑ a b c List of countries that have recognized Macedonia under its constitutional name About Virtual Macedonia. Viitattu 4.10.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Macedonia naming dispute
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Makedonian_nimikiista&oldid=21294230”