Pjotr Hohlov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pjotr Iljitš Hohlov (ven. Пётр Ильи́ч Хохло́в; 12. tammikuuta 1910 Jesipovo Moskovan alue, Venäjän keisarikunta7. maaliskuuta 1990 Moskova, Neuvostoliitto) oli Neuvostoliiton ilmavoimien kenraaliluutnantti ja Neuvostoliiton sankari.

Hohlov kävi seitsemän luokkaa keskikoulua ja työskenteli viilaajana moskovalaisessa tehtaassa. Hän siirtyi palvelukseen Neuvostoliiton laivastoon vuonna 1932. Seuraavana vuonna hän valmistui Volgan lentoteknillisestä koulusta ja vuonna 1936 Jeiskin laivastoilmailuopistosta. Toisen maailmansodan alettua hän osallistui vuosina 1939–1940 talvisotaan.

Kesäkuusta 1941 alkaen Hohlov lensi miinoitus- ja tiedustelulentoja Itämerellä. Hän osallistui Neuvostoliiton suuren isänmaallisen sodan ensimmäiseen Berliiniin kohdistettuun ilmapommitukseen 8. elokuuta 1941 ja tuli nimetyksi Neuvostoliiton sankariksi.

Hohlovin epäillään olleen sen SB-2-lentokoneen päällikkö, joka välirauhan aikana kesällä 1940 pudotti suomalaisen matkustajakone Kalevan Suomenlahteen.[1].

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kultainen tähti n:o 524
    Kultainen tähti
  • Hauta

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Geroi strany Хохлов Пётр Ильич 12.1.1910–7.3.1990 Герой Советского Союза
  • Hohlov, Pjotr: Nad tremia moriami (”kolmen meren yllä”; muistelmat), Moskova 1982 ja Leningrad: Lenizdat, 1988.
  1. Niku, Risto: ”3”, Kalevan kuolemanlento, s. 163-170. (Miksi venäläiset ampuivat Kalevan?) Jyväskylä: Edits, 2007. ISBN 978-951-37-4965-1