Neuvostoliiton ilmavoimat

Neuvostoliiton ilmavoimien lippu.

Konetunnus.

Neuvostoliiton ilmavoimat (myös puna-armeijan ilmavoimat) oli ensin puna-armeijan ja myöhemmin Neuvostoliiton asevoimien puolustushaara.

Historia

Neuvostoliitto 1920- ja 1930-luvuilla

Venäjän keisarikunnan luhistuttua ja kommunistisen järjestelmän noustessa ilma-ase oli 1920-luvun puoliväliin huonossa kunnossa. Tuolloin alkoi intensiivinen lentokoneiden kehitys, joka kiihtyi vuoden 1937 puhdistusten jälkeen. Vladimir Leninin aikana kehityksen kohteena olivat etenkin ajankohtaan nähden valtavat pommikoneet (douhetismi). Tämä muuttui 1930-luvun alussa pyrkimykseen aikaansaada nopeita kokometallisia ja suorituskykyisiä lentokoneita. Esimerkiksi Polikarpov I-16 oli niin sanottu ensimmäinen moderni hävittäjälentokone, joka voitti Saksan Espanjan sisällissodassa käyttämät kaksitasoiset ja kiinteälaskutelineiset lentokoneet. Se pani vauhtia Messerschmitt Bf 109:n käyttöönotolle; sillä saksalaiset saivat korvaamaan aikaisempia tyyppejä.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan edellä Neuvostoliitto sai lentosotakokemusta taisteluissa Japania vastaan Aasiassa ja Espanjan sisällissodassa. Kuten Suomessa talvisodan (1939–1940) aikana todettiin, neuvostolentäjät lensivät ilman aloitteellisuutta ja joustavuutta. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941 oppi meni perille vasta parin sotavuoden jälkeen. Tuolloin ongelmana oli uusien lentäjien huono lentotaito johtuen koulutuksesta. Sodan lopulla Jak-9 ja Il-2 osoittautuivat menestyksellisiksi. Neuvostoliitolla oli vain pari kourallista raskaita Pe-8-pommikoneita, joilla ei ollut merkitystä sodankäynnin kannalta. Neuvostoliitolle ja Saksalle ei muodostunut vastaavassa mielessä strategisia ilmavoimia strategisia pommituksia varten kuin Britannialle ja Yhdysvalloille, jotka toisen maailmansodan loppuvuosina järjestivät suurimittaisia pommituksia Saksan hallussa pitämien alueiden sotilaskohteisiin ja lopulta itse Saksan asutuskeskuksiin saksalaisten moraalin murtamiseksi.

Katso myös: Neuvostoliiton kalustoa sotasaalis- ja pudotuslistojen perusteella Suomen ilmavoimien historia -artikkelissa

Kylmä sota

Ydinase

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto sai haltuunsa neljä pudonnutta ja pakkolaskeutunutta B-29-lentokonetta. Näiden avulla Neuvostoliitto kopioi lentokoneet ja yhdessä oman ensimmäisen ydinaseensa valmistumiseen mennessä sai valmiiksi oman versionsa Tupolev Tu-4:n, joka kykeni viemään ydinpommin kauas. Näin Neuvostoliitolle alkoi muodostua vähitellen strategiset ilmavoimat kauhun tasapainon ylläpitämiseen.

Korean sota

Korean sodassa neuvostoliittolaiset toimittivat kiinalaisten vapaaehtoisten lennettäviksi MiG-15-hävittäjiä, jotka pian sodan alettua tuhosivat liian monia Yhdysvaltain potkurikoneita kuten P-82 Twin Mustang ja estivät niiden päiväkäytön. MiGit olivat merkittävä vastapaino myös F-86 Sabre- ja P-80-hävittäjille. Näiden puutteet saivat yhdysvaltalaisen John Boydin, jolla itsellään oli hyvin vähän sotakokemusta Korean sodasta, eikä lainkaan taistelumenestystä kehittämään teorian hävittäjistä, minkä teorian kehityksen pitkäaikaisina tuloksena voidaan katsoa olleen F-15-, F-16- ja F-18-koneet. Mutta lyhyellä aikajänteellä Yhdysvallat kehitti F-104- ja F-4 Phantom -koneet, jotka molemmat olivat Korean ilmasodan opetusten vastaisia hävittäjälentokoneita.

Neuvostoliittolaiset asiantuntijat, jotka kuten useat Yhdysvaltain lentäjät olivat toisen maailmansodan konkareita, lensivät taistelulentoja kiinalaisten ja korealaisten lentäjien kanssa, vaikka Neuvostoliitto ei valtiona osallistunutkaan Korean sotaan. Sodan johtavat hävittäjä-ässät olivat venäläisiä.

Sota käytiin Yhdistyneiden kansakuntien ja Korean demokraattisen kansantasavallan välillä, tosin käytännössä Yhdysvaltojen ja sen eräiden Nato- ja SEATO-liittolaisten edustaessa YK:ta. Yhdistyneiden kansakuntien osallistuminen mahdollistui sen 51. artiklan pohjalta ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöksellä. Jälkimmäinen mahdollistui, koska veto-oikeuden omaava Neuvostoliitto ei osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston työskentelyyn päätöksenteon aikana, koska Kiinan kansantasavaltaa ei päästetty Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. Tämä taas johtui yhden Kiinan politiikasta, jossa Kiinaa edusti Yhdistyneissä kansakunnissa Kiinan tasavalta eli Taiwan, joka oli YK:n perustajajäsen aikana, jolloin Kiinan kansantasavalta ei ollut syntynyt.

Vietnamin sota

Vietnamin sodassa neuvostoliittolaiset osallistuivat pääasiassa ilmatorjuntaan ohjuksin, vaikka toimittivatkin ajanmukaisia hävittäjiä Vietnamin demokraattiselle tasavallalle. Neuvostoliitto niin kuin Yhdysvallatkaan ei virallisesti osallistunut Vietnamin demokraattisen tasavallan ja Vietnamin tasavallan kesken. Yhdysvallat ei voinut julistaa sotaa, koska se epäili, että Vietnamin demokraattisella tasavallalla olisi ollut ystävyys-. yhteistyö- ja avunantosopimus, josta olisi voinut juridisesti seurata sotatila Neuvostoliiton kanssa.

Vietnamin sodan johtavat hävittäjä-ässät olivat pääosin vietnamilaisia, jotka lensivät MiG-17- ja MiG-21-koneilla.

"Rauhanomainen" kylmä sota

Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ilmavoimien konekanta nousi suureksi, lentokoneita oli käytössä yli 10 000 kappaletta. Tämä oli omiaan ehkäisemään uusien lentokonetyyppien kehittämistä. Luottamus suureen määrään lentokoneita, jotka eivät ole suorituskyvyltään parhaita, oli ilmeisesti väärä strateginen valinta vaikka Vietnamin sodassa ko. konetyypit menestyivät hyvin Yhdysvaltain kalustoa vastaan.

Väitetään, että neuvostoliittolaiset lentäjät tekivät sotalentoja Egyptistä käsin Israeliin 1960-luvun lopussa.^lähde?

Afganistanin sodassa Neuvostoliiton hävittäjälentokoneet joutuivat pommituskonerooliin, joka ei sopinut hyvin esimerkiksi MiG-21-kalustolle. Tässäkin sodassa suuremmalla osapuolella oli vaikeuksia vihollisen paikallistamisessa lentopommituksia varten.

Tukikohdat ulkomailla

Sijainti	Maa	Huomautuksia
Kairo, Assuan ja Marsa Matruh	Egypti
Asmara	Etiopia
Hargeisa	Somalia
Aden	Etelä-Jemen
Dalian ja Shanghai	Kiina	1945–1956, 1949–1953
Havanna	Kuuba
Conakry	Guinea
Luanda	Angola
Cam Ranh	Vietnam	1979–2002