Pietro Perugino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Omakuva
Vasarin galleria
Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).
Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).

Pietro Perugino (noin 1448–1523[1]) oli italialainen taidemaalari. Hän oli Umbrian koulukunnan johtava maalari renessanssin aikana.[1] Hän oli ensimmäisiä italialaisia taiteilijoita, jotka tekivät öljyvärimaalauksialähde?.

Perugino syntyi Umbriassa lähellä Perugian kaupunkia. Hän opiskeli Firenzessä, palasi Perugiaan, ja hänet kutsuttiin sieltä Roomaan osallistumaan Sikstuksen kappelin koristeluun. Pietro Peruginon oppilaista kuuluisin oli Rafael.[1]

Perugino oli umbrialaisen koulukunnan pääedustaja. Hän lienee oppinut piirustustaitonsa, varsinkin perspektiivisen kykynsä, Piero della Francescalta. Väriaistiaan hän myöhemmin kehitti Firenzessä Verrocchion työhuoneessa. Hänen ensimmäinen suurempi teoksensa on Perugian raatihuoneen freskosarja vuodelta 1475. Vuonna 1481 paavi Sixtus IV kutsui hänet muutamien muiden toscanalais-umbrialaisten taiteilijoiden kanssa koristamaan Rooman Sikstiiniläiskappelia, ja Peruginon tiedetään maalanneen ainakin yhden freskon, jonka aiheena on Kristus ojentamassa taivaanvaltakunnan avaimia Pietarille.[2]

Ensimmäisissä tauluissaan hän vielä käytti temperavärejä, mutta käytyään Venetsiassa hän alkoi vuoden 1494 jälkeen maalata öljyväreillä. Vuoden 1495 vaiheilla hän maalasi Firenzeen Santa Maria Maddalena dei Pazzin kirkkoon suuren kolmiosaisen freskon, joka esittää Maria Magdalenaa ja useita muita pyhimyksiä Kristuksen ristin juurella. Taustaksi hän on kuvannut tunnelmallisen italialaisen maiseman. Hänen kolmas ja viimeinen suuri monumentaaliteoksensa on Perugian rahanvaihtajien huoneiston (cambio) osaksi uskonnollisaiheinen freskosarja, joka valmistui 1500.[2]

Suosittuja olivat hänen öljymaalauksensa, joista etevimpiä ovat Madonna valtaistuimella (1493), Kristuksen hautaaminen (1495), Ristiinnaulitseminen, Jeesus Getsemanessa (1496), Pietà ja Marian taivaaseenastuminen (1500). Elämänsä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana hän sai niin paljon tilauksia, ettei hän ehtinyt niitä itse kaikkia suorittaa, vaan hän jätti ne oppilaidensa tehtäviksi. Siitä ajasta alkaen on hänen taiteessaan huomattavissa selvää taantumista.[2]

Peruginon teosten tunnusmerkillisin ominaisuus on niiden naisellisen hempeä tunteellisuus, surullinen iloisuus, kyynelehtivä hymy ja sielukkaan haaveellinen, uskonnollinen hurskaus. Hänen värikäsittelynsä on lämmintä ja hienovivahteista, joskus loistavaakin.[2]

Erityinen merkitys Peruginolla on ollut Rafaelin ja muutamien muiden taiteilijoiden opettajana.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Olga's Gallery (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Vannucci, Pietro, Tietosanakirja. Osa 10, palsta 645. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietro_Perugino&oldid=22219505”