Filippino Lippi
Filippino Lippi | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1457 Prato |
Kuollut | 1504 Firenze |
Kansalaisuus | italialainen |
Taiteilija | |
Ala | taidemaalari, piirtäjä |
Taidesuuntaus | Italian renessanssi |
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Filippino Lippi (1457 Prato – 1504 Firenze)[1] oli italialainen taidemaalari. Hänen vanhempansa olivat taidemaalari, munkki Fra Filippo Lippi ja nunna Lucrezia Buti.[2]
Filippino Lippi opiskeli alun alkaen isänsä johdolla. Isänsä kuoltua hän pääsi Sandro Botticellin oppiin. Hänestä tuli aikuisena tuottelias kirkkotaiteilija. Teoksia on tätä nykyä nähtävillä paitsi Firenzessä ja muissa Italian kaupungeissa, myös muun muassa Yhdysvalloissa.
Lippin uran alkuvaihe on tuntematon eikä sitä voi varmasti erottaa isä-Lippin töistä. Hänen itsenäisesti toteuttamiaan ensimmäisiä tilaustöitä ovat ainakin San Gimignanon Pyhän Neitsyen ilmestys (1483) ja Louvressa oleva Pyhän Neitsyen elämä. Hän käytti hienostunutta viivasomittelua ja hentoja värisävyjä. Hän pyrki useissa teoksissaan henkilöhahmojen ryhmittämiseen siten, että niistä syntyisi rytmiikkaa. Myöhemmissä töissään hän pyrki monumentaalisuuteen ja sai vaikutteita Leonardo da Vinciltä ja myöhemmissä töissään hän toteutti tilan avartamista liehuvien vaatteiden avulla, mikä viittaa 1500-luvun manierismiin.[3]
Rooman ainoa goottilainen kirkko on Santa Maria Sopra Minerva, joka kuuluu dominikaanien veljeskunnalle. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1280 ja kirkko tuli valmiiksi vuonna 1453, jolloin elettiin jo renessanssikautta. Kirkkoon rakennettiin vuonna 1493 kardinaali Oliviero Carafan hautakappeli (Cappella Carafa). Kappeli on kuuluisa, koska siellä olevat Filippino Lippin freskot ovat renessanssiajan tärkeimpiä kappelimaalauksia. Lippi maalasi ne vuosina 1488–1493. Niissä kuvataan Jumalan äidin, Oliviero Carafan ja Tuomas Akvinolaisen suuria saavutuksia. Hyvä ajankuva on freskoon sisältyvä kuva Lateraanipalatsista ja sen edustalla olevasta Markus Aureliuksen ratsastajapatsaasta. Lippi pyrki yhdistelemään todellista ympäristöä ja hengellistä maailmaa saadakseen katsojassa aikaan illusionistisen vaikutelman. [4]
Lippi oli myös kyvykäs piirtäjä.[5]
Maalauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Neitsyt Maria ilmestyy Pyhälle Bernardolle, 1457 ja 1504, Badia Fiorentina, Firenze.
-
Itämaan tietäjät kunnioittavat Jeesusta.
-
Musiikin allegoria.
-
Nuorukaisen muotokuva, noin 1485.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ britannica.com: Filippino Lippi
- ↑ Souren Melikian, Filippino Lippi Drawings: A Lost World of the Renaissance. International Herald Tribune 20.12.1997. Viitattu 11.9.2008.
- ↑ ”Lippi”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3772–3773. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
- ↑ Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma, s. 196–199. Suomentanut Riikka Ketonen & Maija Pellikka & Pirkko Roinila & Merja Turunen. Königswinter: Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2
- ↑ A. Butterfield, Italian Renaissance and Baroque Art. Allen Memorial Art Museum. Viitattu 11.9.2008.