Parrhasios Efesoslainen
| Parrhasios Efesoslainen | |
|---|---|
| Παῤῥάσιος ὁ Ἐφέσιος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 400-luku eaa. Efesos |
| Kuollut | 300-luku eaa. |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Kuuluisimpia töitä | Demos, Theseus |
Parrhasios Efesoslainen (m.kreik. Παῤῥάσιος ὁ Ἐφέσιος, lat. Parrhasius Ephesius; 400/300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen taidemaalari, joka oli kotoisin Efesoksesta. Hän oli yksi aikansa arvostetuimmista alallaan.[1]
Parrhasiosta ylistettiin erityisesti ääriviivojen piirustustaidosta. Hän saavutti ensimmäisenä taidon kuvata hahmonsa niin, että ne näyttivät kohoavan taustasta. Hänen maalauksensa kuvasivat enimmäkseen mytologisia kohtauksia, joskin hän maalasi huvin vuoksi myös rivoja aiheita. Hänen tunnetuimpia maalauksiaan olivat Demos ja Theseus.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parrhasios oli taidemaalari Euenorin poika ja kotoisin Efesoksesta.[1][2] Hän kuului taidemaalauksen joonialaisen koulukuntaan, mutta harjoitti ammattiaan pääosin Ateenassa. Jotkut antiikin lähteet mainitsevat hänet ateenalaisena, koska ateenalaiset arvostivat häntä niin, että antoivat hänelle kaupunkinsa kansalaisuuden.[1][3]
Parrhasioksen ajoituksesta antiikin aikaiset lähteet antavat ristiriitaisia tietoja. Seneca vanhempi kertoo tarinan, jonka perusteella hän olisi elänyt niinkin myöhään kuin Filippos II:n aikaan 108. olympiadin toisena vuonna eli 347 eaa. Tarina kuulostaa kuitenkin fiktiiviseltä.[1][4] Pausanias taas sanoo hänen tehneen pakotuksia Feidiaan veistämän Athene Promakhoksen kilpeen, millä perusteella hän olisi elänyt jo niinkin aikaisin kuin 84. olympiadin aikaan eli vuonna 444 eaa. Tämä on selvästi liian aikainen ajoitus.[1][5] Plinius vanhempi sijoitti Parrhasioksen isän Euenorin 90. olympiadiin eli vuoteen 420 eaa.[6] Tällöin Parrhasios olisi toiminut noin vuonna 400 eaa. Tämä sopii yhteen muiden hänen ajoitustaan koskevien viitteiden kanssa, kuten sen kanssa, että hän olisi keskustellut Sokrateen kanssa[1][7] ja että hän oli Zeuksiin nuorempi aikalainen. Mainittu aika on kuitenkin ollut enemmän hänen uransa loppu- kuin alkupuolta, sillä hän oli selvästi saavuttanut paljon mainetta jo ennen Sokrateen kuolemaa vuonna 399 eaa.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parrhasios kuuluu siihen vaiheeseen kreikkalaisen maalaustaiteen historiaa, jossa taide alkoi saavuttaa huippunsa kaikilla osa-alueillaan, vaikkakin siinä oli vielä tilaa suurille mestareille, kuten Apelles myöhemmin. Pliniuksen mukaan Parrhasioksen erityisiä ansioita olivat ääriviivojen tarkka piirtäminen, mittasuhteiden oikeellisuus sekä ilmaisuvoima.[1][8]
Mitä tulee mittasuhteisiin, Parrhasioksen voidaan katsoa tehneen jumalten ja heerosten esitykselle maalaustaiteessa saman, minkä veistostaiteessa Feidias teki samojen kohteiden esitykselle ja Polykleitos ihmishahmojen esitykselle: hän määritteli mittasuhteiden kaanonin, jota kaikki hänen jälkeensä tulleet taiteilijat seurasivat. Siksi Quintilianus kutsuu häntä maalaustaiteen lainsäätäjäksi.[1][9] Eräitä havaintoja tällaisen taiteen periaatteista tehdään Ksenofonin Muistelmissa.[1][7]
Pliniuksen mainitsemista Parrhasioksen tekemistä maalauksista tunnetuin vaikuttaa olleen Demos (”Kansa”), joka esitti Ateenan kansaa. Pliniuksen kuvauksesta ei kuitenkaan käy ilmi, millä tavalla kansa oli kuvattu, ainoastaan, että maalaus olisi kuvannut yhtä aikaa lukuisan määrän kansaan liittyneitä ominaisuuksia. Joskus on ehdotettu, että maalauksessa olisi ollut joukko tai useita ryhmiä ihmisiä, ja joskus taas, että siinä olisi kuvattu yksi hahmo koko kansan henkilöitymänä.[1]
Toinen kuuluisa Parrhasioksen teos oli Theseusta esittänyt maalaus, joka oli myöhemmin Roomassa Capitoliumilla. Se vaikuttaa olleen sama maalaus, jolla Parrhasios määritteli aiemmin mainitun mittasuhteiden kaanoninsa, aivan samoin kuin Polykleitoksen Doryforos toimi kuvanveiston kaanonin ruumiillistumana. Tämä maalaus, joka oli joonialaisen taiteen mestariteos, ei kuitenkaan täysin tyydyttänyt hellaadisen koulukunnan ankarampaa makua, ja Eufranor Isthmialainen sanoi, että Parrhasioksen Theuseus oli syötetty ruusuilla, kun taas hänen oma Theseuksensa oli syötetty lihalla.[1][10] Tämä viittasi todennäköisesti sekä mittasuhteisiin että myös väriin.[11]
Plinius vanhempi kertoo Parrhasioksen kilpailleen kerran Zeuksiin kanssa siitä, kumpi on parempi taiteilija. Zeuksis maalasi tertun viinirypäleitä, jotka olivat niin aidon näköisiä, että linnut tulivat syömään niitä. Sitten Parrhasios, joka oli varma voitostaan, pyysi Zeuksista poistamaan verhon oman teoksensa edestä. Kun kävi ilmi, että ”verho” olikin Parrhasioksen maalaus, Zeuksis joutui tunnustamaan tappionsa — hänen teoksensa oli kyllä hämännyt lintujen silmiä, mutta Parrhasioksen teos oli hämännyt taiteilijan silmiä. Vaikka tarina ei olisikaan kirjaimellisesti tosi, se ainakin kertoo siitä, miten hyvinä jäljittelijöinä heitä antiikin aikana pidettiin.[1][12]
Parrhasioksen luonteessa vaikuttaa antiikin aikaisten kuvausten perusteella olleen aimo annos moniin muihinkin taiteilijaneroihin liittynyttä arroganssia. Teoksiinsa kirjoittamissa epigrammeissa hän kehuskeli ylellisellä elämäntavallaan, ja väitti määrittäneensä taiteenalalleen rajat, joita kukaan ei tulisi enää ylittämään.[1][13] Hän väitti olleensa jumalallista alkuperää ja Apollonin jälkeläinen, ja omanneensa yhteyden jumaliin. Lindoksessa olleen Heraklesta esittäneen maalauksensa hän sanoi perustaneensa jumalaan sellaisena kuin oli nähnyt tämän unissaan. Kun Timanthes voitti hänet maalauskilpailussa, jossa aiheena oli Aiaan ja Odysseuksen kiista Akhilleuksen aseista, hän sanoi, ettei surrut niinkään omasta puolestaan, vaan Aiaan puolesta, joka kärsi jo toisen kerran tappion itseään huonommalle.[1][8][13][14]
Kaikki Parrhasioksen teokset eivät olleet aiheeltaan yleviä, vaan hän maalasi myös rivoja maalauksia, kuten Arkhigallos ja Meleagros ja Atalante, jotka myöhemmin olivat Tiberiuksen makuun.[8][15] Plinius luettelee vielä joitakin hänen muita maalauksiaan, pääasiassa mytologisista aiheista. Plinius kertoo myös, että Parrhasiokselta oli säilynyt maalausten hahmotelmia puulle ja pergamentille tehtyinä piirroksina.[1] Niitä säilytettiin ja arvostettiin esimerkkeinä, joita myöhemmät taiteilijat tutkivat opiskelumielessä. Parrhasioksen kerrotaan kirjoittaneen teoksia taiteestaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Smith, William: ”Parrhasius (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.28.2; Strabon: Geografika XIV s. 642.
- ↑ Seneca Controversiae 5.10; Acro, Skolia Horatiuksen Carminaan 4.8; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Theseus 4; Junius: Catal. Artif. s. v.
- ↑ Seneca Controversiae 5.10.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.28.2.
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.9 s. 36.1.
- ↑ a b Ksenofon: Muistelmia 3.10.
- ↑ a b c Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.9 s. 36.5.
- ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus 12.10.
- ↑ Plutarkhos: Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa (De gloria Atheniensium) 2.
- ↑ Smith, William: ”Euphranor (5)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Zeuxis (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Athenaios: Deipnosofistai XII s. 543d, XV s. 687b–c.
- ↑ Aelianus: Varia historia 9.11; Eustathios: Kommentaari Homeroksen Odysseiaan 11.545.
- ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 44.