Paroslainen kronikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paroslaisen kronikan tekstiä. Pároksen arkeologinen museo.

Paroslainen kronikka on antiikin kreikkalainen kronikka, joka on kirjoitettu piirtokirjoituksena nimellä Paroksen marmori (lat. Marmor Parium, lyhenne Mar. Par.) tunnettuun kiveen. Se on vanhin säilynyt kreikkalainen kronologian sisältävä kirjoitus, ja käsittää noin vuodet 1581/1580264/263 eaa.[1][2]

Piirtokirjoituksen sisältänyt kivi on löydetty Pároksen saarelta, josta se on saanut nimensä. Se on hajonnut kolmeen osaan, joista kaksi alinta on säilynyt. Osat ovat:[1][3][4]

  1. Yläosa, joka tuli Lontooseen vuonna 1627. Se on sittemmin kadonnut, mutta sen teksti on säilynyt kirjoitettuna talteen.[3]
  2. Keskiosa, joka on ollut Oxfordissa vuodesta 1667 ja on nykyisin Ashmolean Museumissa.[1][3]
  3. Alaosa, joka löydettiin Pároksen saarelta Paroikián kaupungin läheltä vuonna 1897 ja on Pároksen arkeologisessa museossa.[4]

Paroslainen kronikka on todennäköisesti kirjoitettu suunnilleen samana vuonna mihin sen kronologia päättyy, toisin sanoen noin vuonna 264/263 eaa. Kronikan kokoajaa ei tunneta.[5][6] Piirtokirjoituksen alussa olevan maininnan perusteella sen on kirjoittanut yksi henkilö, mutta mahdollinen nimi ei ole säilynyt. Kirjoitus saattaa olla ateenalaista alkuperää, sillä sen teksti esittää historian ateenalaisesta näkökulmasta ja mainitsee ajoituksissa erityisesti Ateenan kuninkaita ja arkontteja.[2]

On kuitenkin myös ehdotettu, että tekijä olisi ollut paroslainen tai ainakin asunut Paroksella, vaikkakaan teksti ei viittaa saaren historiaan. Tekstin kirjoitusajankohtana joku paroslainen on voinut hyvin kirjoittaa ateenalaisesta näkökulmasta, koska Ateena oli tuolloin tärkeimpiä kulttuurikeskuksia. Muun muassa Demeaan ja Mnesippoksen tiedetään toimineen Paroksella ja tutkineen historiaa ja kirjallisuutta. Tekijä on saattanut olla myös oppinut harrastelija, sillä kronologia ei ole aina historiallisesti oikeellinen.[2]

Yksityisestä alkuperästään huolimatta tekstin sisältänyt kivi oli todennäköisesti tarkoitettu julkisesti esillä olevaksi. Sen uskotaan olleen osa antiikin Paroksen kaupungin Arkhilokheionia eli runoilija Arkhilokselle omistettua heroonia, jonka oletetaan olleen Paroksen kirjallisten piirien käytössä. Tämä selittäisi sen, miksi teksti sisältää paljon mainintoja juuri runoilijoista. Heroon tunnetaan kuitenkin huonosti, sillä sen kivet ovat hajallaan eri puolilla kaupungin paikkaa eli nykyisen Paroikián kaupungin ympäristöä.[2]

Osien vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paroksen marmorin alun perin tunnettu kappale (myöhemmät osat 1 ja 2) tuli julkisuuteen 1600-luvulla. Sen löytöajankohdasta ja -paikasta Pároksella ei tiedetä mitään. Kappaleen hankki Smyrnasta Thomas Howard, Arundelin jaarli, ja se tuotiin Lontooseen vuonna 1627. Se oli tämän jälkeen sijoitettuna Arundelin palatsin puutarhaan yhdessä muiden piirtokirjoituskivien kanssa. Kappaleen ylin osa (osa 1) katosi Englannin sisällissodan aikana, jolloin puutarhan kiviä vaurioitui, varastettiin tai käytettiin rakentamiseen. Sen teksti on kuitenkin säilynyt kirjoitettuna talteen. Alempi eli koko kiven keskiosa (osa 2) on säilynyt. Jaarlin pojanpoika Henry Howard lahjoitti sen Oxfordin yliopistolle vuonna 1667.[2]

Piirtokirjoituskiven alin osa (osa 3) ei koskaan poistunut Párokselta, vaan löydettiin Paroikián kaakkoispuolelta vuonna 1897. Se on siitä lähtien ollut Pároksen arkeologisessa museossa. Osan löytyminen osoitti oikeaksi sen arvelun, että myös aiemmin tunnettu osa oli peräisin saarelta.[2]

John Selden julkaisi piirtokirjoituksen alkuosan heti kiven tultua julkisuuteen (Marmora Arundelliana, Lontoo 1628–1629). Myöhemmin sen julkaisi myös Richard Chandler (Marmora Oxoniensia, Oxford 1763). Se on myös mukana Inscriptiones Graecae -kokoomajulkaisussa (XII.5.444). Loppuosan löytymisen jälkeen koko teksti on julkaistu teoksissa Felix Jacoby, Das Marmor Parium (1904) ja Die Fragmente der griechischen Historiker 2B (1929) No. 239.[7]

Kronikan sisältänyt stele eli piirtokirjoituskivi oli alun perin yli kaksi metriä korkea.[2] Kronikka on alun perin käsittänyt noin 1300 vuotta historiaa alkaen mytologisesta ja esihistoriallisesta ajasta kuningas Kekropsin valtaannoususta Ateenassa, jonka kirjoitus ajoittaa vuoteen 1581/1580 eaa., aina hellenistiselle kaudelle vuoteen 264/263 eaa. saakka.[6] Tämä todetaan kirjoituksen alussa, joka kuuluu:[2]

»[...]ΟΥ[...]ν παν[τοί]ων [...]νων ἀνέγραψα τοὺς ἀν[...] | [...] ἀρξάμ[εν]ος ἀπὸ Κέκροπος τοῦ πρώτου βασιλεύσαντος Ἀθηνῶν εἵως ἄρχοντος ἐμ Πάρωι [μὲν] [...] | [...]υάνακτος, Ἀθήνησιν δὲ Διογνήτου.
[...]Ū[...]n pan[toi]ōn [...]nōn anegrapsa tūs an[...] | [...] arksam[en]os apo Kekropos tū prōtū basileusantos Athēnōn heiōs arkhontos em Parōi [men] [...] | [...]yanaktos, Athēnēsin de Diognētū.
[selonteko tms.] kaikesta [...] kirjoitin [...] alkaen Kekropsista, Ateenan ensimmäisestä kuninkaasta, siihen kun [...]yanaks toimi arkonttina Paroksella ja Diognetos Ateenassa.»

Diognetoksen tiedetään toimineen Ateenan arkonttina vuonna 264/263 eaa. Kekropsin kirjoitus ajoittaa puolestaan ensimmäisessä varsinaisessa merkinnässä 1318 vuotta tätä aiemmaksi, mistä saadaan noin vuosi 1581/1580 eaa. (Piirtokirjoitus vaikuttaa laskutoimituksissa käyttävän välillä inklusiivista ja välillä eksklusiivista tapaa vuosien laskemisessa.)[2]

Paroslaisen kronikan keskiosa, Ashmolean Museum.
Paroslaisen kronikan alaosa, Pároksen arkeologinen museo.

Kiven kadonnut yläosa oli käsittänyt 30 merkintää ja vuodet 1581/1580–895/894 eaa. Kiven säilyneistä osista keskiosa sisältää 93 tekstiriviä ja 50 merkintää käsittäen vuodet 895/894–355 eaa., ja alaosa 33 tekstiriviä ja 27 merkintää käsittäen vuodet 336–299 eaa. Keskiosan ja alaosan välillä kronikassa on näin 19 vuoden mittainen katkos, johon on kuulunut arviolta 21 merkintää, kun taas alaosan lopusta puuttuu viimeiset 35 vuotta.[2]

Merkinnät on kaikki kirjoitettu suhteellisen samassa muodossa: ensin mainitaan tapahtuma, sitten siitä kirjoitushetkellä kulunut aika ja tämän jälkeen mahdollisesti ajoitukseen liittyviä hallitsijoita ja muita merkkihenkilöitä. Esimerkiksi vuotta 490 eaa. koskeva merkintä 48 kuuluu:

»ἀφ' οὗ ἐμ Μαραθῶνι μάχη ἐγένετο Ἀθηναίοις πρὸς τοὺς Πέρσας Ἀρ[ταφ]έρνην τε τὸν Δαρείου ἀδελφι[δοῦν κα]ὶ [Δᾶ]τιν στρατηγόν, ἣν ἐνίκων Ἀθηναῖοι, ἔτη ΗΗΔΔΠΙΙ, ἄρχοντος Ἀθήνησιν τ[ο]ῦ δευτέρου [Φ]α[ι]ν[ι]π[πίδ]ου · ἧι ἐν μάχηι συνηγωνίσατο Αἰσχύλος ὁ ποιητής, ἐτῶν ὢν ΔΔΔΠ.
af' hū em Marathōni makhē egeneto Athēnaiois pros tūs Persas Artafernēn te ton Dareiū adelfidūn kai Datin stratēgon, hēn enikōn Athēnaīoi, etē HHDDPII, arkhontos Athēnēsin tū deuterū Fainippidū · hēi en makhēi synēgōnisato Aiskhylos ho poiētēs, etōn ōn DDDP.
Siitä kun ateenalaiset taistelivat Marathonissa persialaisia vastaan, ja Artafernestä Dareioksen veljenpoikaa, ja kenraali Datista, jonka taistelun ateenalaiset voittivat, 227 vuotta; kun toinen Fainippides oli Ateenan arkonttina. Runoilija Aiskhylos taisteli tässä taistelussa, iältään 35.»

Kronologia esittää tarkkoja ajoituksia myös myyttisille ja esihistoriallisille tapahtumille. Esimerkiksi Deukalionin tulva ajoitetaan vuoteen 1529/1528 eaa., viljan saaminen Demeteriltä vuoteen 1410/1409 eaa. ja Troijan kukistuminen vuoteen 1209/1208 eaa.[6][8] Ne voidaan tulkita lähinnä esimerkiksi siitä, kuinka myytit esiintyivät myöhempien aikojen kreikkalaisille todellisena historiana.[9] Niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen kohdalla kronologiassa on vain muutama maininta, ja yhteensä vain seitsemän tapahtumaa koko ajalta 1208–683 eaa. Hesiodos ajoitetaan 900-luvun eaa. lopulle ja Homeros sukupolvea nuoremmaksi,[6] eli huomattavasti varhaisempaan aikaan kuin nykyisin.

Myöskään varhaisen historian tapahtumien ajoitukset eivät ole aina oikeaan osuvia, mutta oikeampia lähestyttäessä kirjoittajan omaa aikaa.[6] Esimerkiksi Syrakusan perustaminen ajoitetaan vuoteen 790 eaa., mutta tapahtui todellisuudessa noin vuonna 734 eaa. Alyatteen noin vuonna 591 eaa. tapahtunut nousu kuninkaaksi ajoitetaan vuoteen 605 eaa. Myös vuosien laskutavassa on paljon horjuntaa.[2]

Eräitä tapahtumia kronikassa ovat:[8][9]

  1. a b c The Parian Marble: What is it? (1) The Ashmolean Museum. Viitattu 21.1.2019.
  2. a b c d e f g h i j k The Parian Marble Center for Hellenic Studies, Harvard University. Arkistoitu 9.2.2021. Viitattu 21.1.2019.
  3. a b c The Parian Marble: What is it? (2) The Ashmolean Museum. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 21.1.2019.
  4. a b The Parian Marble: What is it? (4) The Ashmolean Museum. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 21.1.2019.
  5. The Parian Marble The Ashmolean Museum.
  6. a b c d e The Parian Marble: What does it say? The Ashmolean Museum. Viitattu 21.1.2019.
  7. The Parian Marble: Where did it come from? The Ashmolean Museum. Viitattu 21.1.2019.
  8. a b The Parian Marble: Translation (1-11) The Ashmolean Museum. Viitattu 21.1.2019.
  9. a b Dowden, Ken: The Uses of Greek Mythology, s. 37–38. London and New York: Routledge, 1992. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Robertson, Joseph: The Parian Chronicle: Or the Chronicle of the Arundelian Marbles. Kessinger Pub, 2009. ISBN 9781104343897

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]