Otto Lilius

Carl Otto Lilius (2. heinäkuuta 1902 Espoo – 1. helmikuuta 1979) oli suomalainen everstiluutnantti.

Liliuksen vanhemmat olivat diplomi-insinööri, Oy Industria Ab:n toimitusjohtaja Hugo Fredrik Einar Lilius (1876–1934) ja Hilda Engström (s. 1882). Lilius oli naimisissa vuodesta 1934 Gunvor Karin Selma Schaumanin (s. 1907) kanssa.

Ratsuväessä luutnanttina ja myöhemmin ratsumestarina palvellutta Liliusta rangaistiin 1930-luvulla varusmiehen sivaltamisesta ratsupiiskalla kasvoihin. Lilius oli myös kilparatsastaja ja hän osallistui muun muassa Suomen joukkueessa syksyllä 1929 Virossa pidettyihin kansainvälisiin ratsastuskilpailuihin.

Majuri Lilius toimi talvisodan aikana tammikuun 1940 lopulla lyhyen aikaa eversti Matti Laurilan JR 23:n III pataljoonan komentajana Taipaleella. Laurila siirrätti kuitenkin Liliuksen pois rykmentistään koska hän ei tullut toimeen alaistensa kanssa. Laurilan miesten tiedetään sanoneen Liliuksesta: Kyllä me ryssästä selvitään, Liliuksesta ei.

Välirauhan tultua Lilius nimitettiin Vaasan sotilasläänin esikuntapäälliköksi Laurilan toimiessa samaan aikaan Etelä-Pohjanmaan Itäisen suojeluskuntapiirin komentajana.

Jatkosodan alkuvaiheissa Lilius toimi eversti Hannu Hannukselan komentaman 19. divisioonan esikuntapäällikkönä. Liliuksen kanssa huonoissa väleissä ollut Matti Laurila komensi nyt divisioonaan kuulunutta JR 16:ta. Hannukselan divisioona aloitti hyökkäyksen heinäkuussa 1941 kohti Sortavalaa. Laurilan rykmentti hyökkäsi 27. heinäkuuta 1941 Kumurissa linnoitetuissa puolustusasemissa olleita venäläisiä vastaan. Hyökkäys epäonnistui ja rykmentti kärsi suuret tappiot. Epäonnistumiseen vaikutti se että Laurila ei ollut saanut divisioonan esikunnasta tiedustelutietoja venäläisten asemista. Laurilan rykmentin tappiot 40 päivän hyökkäysvaiheen aikana olivat kaatuneina ja haavoittuneina arviolta 800 miestä, kolmasosa rykmentin vahvuudesta. Hannukselan kanssa konfliktiin joutunut Laurila siirrettiin elokuussa 1941 JR 22:n komentajaksi Paavo Talvelan VI Armeijakuntaan.

Lilius oli Uno Fagernäsin komentaman 3. divisioonan esikuntapäällikkönä Uhtualla 1942–1943. Hän sai syksyllä 1943 siirron Aunukseen sen jälkeen kun divisionaan uudeksi komentajaksi oli tullut Aaro Pajari. Kesällä 1944 taisteluosaston komentajana toiminut Lilius haavoittui vaikeasti Aunuksessa. Liliusta ovat jotkut pitäneet Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan luutnantti Lammion ja vaihtelevasti everstiluutnantti Karjulan esikuvana.

Liliukselle myönnettiin useita ja poikkeuksellisen korkeita suomalaisia ja ulkomaisia kunniamerkkejä. Lilius sai 3-luokan vapaudenristin 19.7.1940 urhoollisuudesta ja taitavasta joukkojen johtamisesta Taipaleen taisteluissa. 16.10.1941 toisen luokan vapaudenristin perusteissa mainitaan määrätietoinen ja tarmokas tehtävien hoito 19.D:n esikuntapäällikkönä. Lilius toimi kolmen viikon ajan menestyksellisesti rykmentin komentajan viransijaisena. 10.2.1944 Liliukselle myönnettin toisen luokan vapaudenristi toistamiseen, tällä kertaa tammenlehvän kera. Perusteissa mainitaan Erittäin tarmokas ja menestyksellinen toiminta 3.D:n esikuntapäällikkönä sekä erikoisen uuttera ja kiitettävää järjestelykykyä omaava upseeri. Myös johtajataito ja taktillinen kyky kiitettävä. Liliukselle myönnettin 1-luokan vapaudenristi miekkojen kera päivämäärällä 29.8.1944. Lilius on yksi vain kahdestatoista everstiluutnantista jolle tämä kyseinen merkki on myönnetty. Myöntöperusteissa mainitaan seuraava: ”Tankkitykin ammus katkaissut jalan säären keskiosasta (sääri amputoitu) 4.7.44. Toiminut 4 patl. käsittävän taisteluosaston komentajana Tulemajoella. Haavoittui johtaessaan taistelutehtäviä sisäänmurron tehnyttä vihollista vastaan.” Liliuksen kaikki kunniamerkit on huutokaupattu saksassa arvohuutokauppa Carsten Zeigella kesäkuussa 2020.^lähde?

Sotien jälkeen Lilius toimi konttoripäällikkönä A. Ahlström Oy:n Pihlavan tehtaalla vuodesta 1946 alkaen.

Kirjallisuutta

• Ilmari Turja : Kumuri : Kahden everstin taistelu. WSOY 1989. ISBN 9510160164
• Veikko Jurama : Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. divisioonan komentajien henkilösuhteista v. 1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia, Marktar Oy, 2002. ISBN 9525370062
• Helge Smedjebacka : Jääkärikenraalin elämä. F.U. Fagernäs 1894–1980. Suomen klassikkokustannus, Helsinki 2002. ISBN 9519893105

Lähteet

• Martti Strangin GeneaNet-sukututkimustietokanta
• Vesa Karonen : Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjulalle löytyi esikuva Sotakirjan veteraanit jatkavat, Helsingin Sanomat 2.1.1997
• Vesa Määttä : Jääkärieversti Matti Laurilan elämänvaiheita – keskeiset tapahtumat ja niiden vaikutukset, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen lehti Parole 1/2011^{[vanhentunut linkki]}