Oikeusinformatiikka
Oikeusinformatiikka on varsin laaja siviilioikeuden ala, joka syntyi Yhdysvalloissa 1940-luvulla tietokoneiden käytön alkamisen myötä, alun perin jurimetriikka -nimisenä. Myöhemmin siitä kehittyi kaksi suuntausta, computer law ja computers and law. Edellä mainittu liittyi ennen muuta tietotekniikan käytön oikeudellisiin kysymyksiin, jälkimmäinen oikeudelliseen tietoon ja sen käsittelyyn. Eurooppaan muotoutui sen sijaan saksalaistaustainen oikeusinformatiikan käsite, joka on painottunut informaatio-oikeuteen. [1]
Osa-alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarenpään mukaan oikeusinformatiikan kohteena on informaation ja informaatioteknologioiden oikeudellinen sääntely ja molempien hyödyntäminen oikeudellisessa työssä. Usein oikeusinformatiikka jaetaan neljään osa-alueeseen:
- oikeudellinen tietojenkäsittely
- oikeudellinen tieto
- informaatio-oikeus
- tietotekniikkaoikeus.
Näistä kaksi ensimmäistä muodostavat oikeusinformatiikan perinteisimmät alueet, joiden taustalla ovat paitsi tuomioistuinlaitoksen käyttämät tietojärjestelmät, myös ns. automaattisen päätöksenteon ja hallinto-automaation kysymykset. Niillä on liityntöjä oikeusteoriaan koskien oikeudellisen tiedon syntymistä, kehitystä ja käyttöä, toisin sanoen oikeudellista tietohuoltoa. Pohjoismaissa nämä kysymykset ovat liittyneet myös oikeudellisen tiedon viestintään.
Informaatio-oikeuden merkitys on kasvanut tiedon yksityisyyden ja julkisuuden, sähköisen kaupankäynnin sekä tietoturvallisuuden kysymysten myötä. Informaatio-oikeudella on myös selviä liityntöjä tekijänoikeuteen.
Tietotekniikkaoikeus tarkoittaa ennen muuta tietotekniikan käytön sääntelyä ja tulkintaa useilla muilla oikeudenaloilla, kuten esimerkiksi tietotekniikkasopimukset ja -rikokset sopimus- ja rikosoikeudessa.
Oikeusinformatiikka Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarenpään mukaan nykyisin oikeusinformatiikkana tunnettuun alaan liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu jo ennen tieteenalan varsinaista syntymistä, mm. Kaarle Makkosen oikeusteorian väitöskirjassa Zur Problematik der juridischen Entscheidung vuodelta 1965 pohdittiin tietokoneen käyttöä tuomarina. Ruotsissa ja Norjassa oikeusinformatiikka vakiintui uraa uurtavien väitöstöiden myötä 1980-luvun puoliväliin mennessä. Suomessa vastaavaa ei tapahtunut. Lapin yliopistoon oikeusinformatiikan instituutti perustettiin vuonna 1992 professori Ahti Saarenpään aloitteesta. Vuonna 1997 se hyväksyttiin eurooppalaisen oikeusinformatiikan instituuttien järjestön Firiliten jäseneksi.
Nykyään oikeusinformatiikka on tunnustettu oikeudenala, vaikka historiankirjoihin onkin jäänyt kaksi mikrotietokonetta lahjoituksena saaneiden yliopiston edustajien lausahdus IBM:n toimitusjohtajalle, että "Lakimiehethän eivät oikeastaan tietokoneita tarvitse."
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Saarenpää, A. 1998. Oikeusinformatiikka. Teoksessa: Kangas, U. (toim.), Oikeustiede Suomessa 1900 - 2000. WSOY Lakitieto, Helsinki, ss. 211 - 220. ISBN 951-670-017-9
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukka Kemppinen: Informaatio-oikeuden alkeet. Helsinki: Tietosanoma, 2011. ISBN 978-951-885-325-4
- Riku Neuvonen: Viestintä- ja informaatio-oikeuden perusteet. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 2013. ISBN 978-952-246-211-4
- Tomi Voutilainen: Oikeus tietoon. Informaatio-oikeuden perusteet. Helsinki: Edita, 2013. ISBN 978-951-37-6235-3