Ohje:Tyyliopas/Heprealaisen kirjaimiston transkribointi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä tyyliohje on vielä hyvin keskeneräinen, ja siitä on hyvä keskustella ja sitä parannella.

Heprealaisen kirjaimiston transkribointi suomenkielisessä Wikipediassa perustuu pääosin suomalaiseen SFS 5824 -standardiin. Tässä tyyliohjeessa on otettu kantaa joihinkin standardin sallimiin vaihtoehtoisiin muotoihin sekä poikettu standardin esittämistä muodoista muutamissa alla esiteltävissä yksityiskohdissa.

Ohjeen soveltamisalue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tätä ohjetta on syytä käyttää heprean- ja jiddišinkielisten henkilön- ja paikannimien sekä yksittäisten sanojen ja lainausten esittämiseen niin artikkeliotsikoissa kuin juoksevassa tekstissä. Poikkeuksena yleissääntöön on Raamatun-aikaisista henkilön- ja paikannimistä syytä käyttää sitä muotoa, joka esiintyy vuoden 1992 Kirkkoraamatussa.

merkki transkriptio
א ei mitään1
ב b, v (jiddišissä b)
ג g
ג׳ 3
ד d
ה h2
ו v (jiddišissä u)
וו v
וי jiddišissä oi4
ז z
זש jiddišissä ž3
ז׳ ž3
ח h
ט t
י j3
יי jiddišissä ei4
ײַ jiddišissä ai4
כ ך k, kh
ל l
מ ם m
נ ן n
ס s
ע ei mitään1 (jiddišissä e)
פ ף p, f
צ ץ ts
צ׳ ץ׳
ק k
ר r
שׁ š3
שׂ s
ת t (jiddišissä t tai s)

1 Kahden samalla merkillä transkriboitavan vokaalin välissä ja tavunalkuisena konsonantin jälkeen merkitään heittomerkillä ’, esim. פעם pa’am, מלאך mal’akh; kuitenkin ראובן Reuven (ei *Re’uven).

2 Kun mappik esiintyy sananloppuisen vokaalin merkkinä, se jätetään transkriptiossa kirjoittamatta näkyviin, esim. מלכה ’kuningatar’ malka. Kun taas mappik on sananloppuisen konsonanttiäänteen merkkinä, sen transkriptio on h, esim. מלכה ’hänen kuninkaansa’ malkah.

3 Standardin ensisijaiset suositukset ovat y, j, sh ja zh, mutta Wikipediassa on päädytty ottamaan käyttöön toissijaiset j, dž, š ja ž.

4 Standardi suosittaa muotoja oy, ey ja ay, mutta Wikipediassa on päädytty ottamaan käyttöön suomenkieliselle lukijalle selvemmät oi, ei ja ai.

Vokaalimerkit ja muut lisämerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
merkki yleiskielinen
אַ (patah) a (myös niin sanottu patah gnuva eli patah furtivum)
אֲ (hataf patah) a
אָ (kamats gadol) a (jiddišissä o)
אָ (kamats katan) o
אֳ (hataf kamats) o
אוֹ (holam male) o
אֹ (holam haser) o
אוּ (šuruk) u
אֻ (kubuts) u
אְ (šva) e tai ei mitään
אֵ (tsere) e
אֵי (tsere male) e
אֶ (segol) e
אֱ (hataf segol) e
אִ (hirik) i
אִי (hirik male) i

Švan merkitsemisessä SFS 5824 -standardi suosittaa klassista mobile–quiescens-jaottelua, jonka mukaan vokaali jätetään merkitsemättä vain sanan lopussa ja silloin, kun edellisessä tavussa on toinen painoton ja sivupainoton vokaali: כתבת katavt, mutta כתבה kateva.

Dageš ja rafe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SFS:n standardi suosittaa dageš hazakin merkitsemistä konsonantinkahdennuksella kaikissa tapauksissa: אתה atta, הכיר hikkir. Dageš kalin ja rafen välinen ero tulee esiin ב:n, כ:n ja פ:n kohdalla käytettävissä konsonanttimerkeissä: בית bet ja הבין hevin, כאס kos ja עכשיו akhšav, פרעה par’o ja כף kaf. Muiden konsonanttien kohdalla eroa ei huomioida.

Sanavälit merkitään pääasiassa niihin kohtiin, joissa nykyhepreassakin kirjoitetaan sanaväli. Sananalkuiset prepositiot ja artikkelit erotetaan kuitenkin pääsanasta väliviivalla: בישראל be-Jisrael. Määräisen artikkelin jälkeen ei merkitä konsonantinkahdennusta: השמש ha-šemeš (ei haš-šemeš). Jos sanaa edeltää monta etuliitettä, erotetaan nekin toisistaan viivoilla, mikäli niihin liittyy itsenäinen vokaali: והאדם ve-ha-adam mutta kuitenkin לקבוץ la-kibbuts. Persoonapäätettä ja prepositiota tai kantasanaa ei eroteta toisistaan: ממנו mimmennu, עבדי avdi.

Isot kirjaimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoja kirjaimia käytetään suomen kielen tavanomaisten kirjoitussääntöjen mukaan.