Nurotavuoret
Nurotavuoret (uzb. Nurota tog‘lari, ven. Нурата́у, Nuratau[1]) ovat Turkestanvuorten luoteinen jatke Navoiyn, Samarkandin ja Jizzaxin alueilla Uzbekistanissa. Sangzorjoki ja Ilonoʻttin sola erottavat ne kaakossa Molguzarvuorista. Nurotavuoret rajoittuvat etelässä Zarafshonjoen laaksoon ja lännessä Kyzylkumin aavikkoon.[2]
Vuoret koostuvat pohjoisesta vuorijonosta ja eteläisistä Oqtovvuorista. Pohjoisosan keskikorkeus on 1 260 metriä (korkeammassa keskiosassa 1 750 metriä). Korkein kohta on Zargartog‘ (2 169 metriä). Laaksot jakavat eteläisen vuorijonon useaksi osaksi, joiden nimet ovat G‘ubintog‘, Qaroqchitog‘ ja Oqtog‘. Niiden keskikorkeus on 1 000-1 500 metriä. Oqtog‘in luoteispuolella sijaitseva Qoratog‘ kuuluu myös Nurotavuoriin.[2]
Nurotavuoret ovat muodostuneet etupäässä paleotsooisen kauden kalkkikivestä, hiekkakivestä, liuskeesta ja metamorfisista kivilajeista. Niillä on paljon irtonaista kiviainesta. Vuorilta virtaa monia jokia ja puroja, joiden vesi käytetään tasangoilla maatalouden keinokasteluun. Rinteillä kasvaa manteli- ja pähkinäpuita, villiruusuja, kuusamia ja orapihlajia. Ylempänä on koivulehtoja. Eläinkuntaan kuuluvat susi, kettu, siiseli, jänis, vuorikauris, mäyrä, käärmeet, vuoripyy ja hietakyyhky.[2]
Nurotavuoria käytetään laitumena, ja jokien laaksoissa harjoitetaan maanviljelyä ja puutarhanhoitoa. Rinteillä viljellään vehnää ja ohraa. Alueella sijaitsee vuonna 1975 perustettu luonnonpuisto.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]