Siirry sisältöön

Nurotan luonnonpuisto

Wikipediasta
Nurotan luonnonpuistoa.

Nurotan luonnonpuisto (uzb. Nurota davlat qoʻriqxonasi) on luonnonsuojelualue Nurotavuorilla Jizzaxin alueen Forishin piirissä Uzbekistanissa. Sen pinta-ala on 17 752 hehtaaria.[1]

Nurotan luonnonpuisto on perustettu vuonna 1975 aikaisemman, vuonna 1961 perustetun rauhoitusalueen pohjalta. Sen tärkein tehtävä on harvinaisen argaalin alalajin Ovis ammon severtzovin sekä vuoriston pähkinä- ja hedelmäpuiden suojelu.[1] Puisto kuuluu Uzbekistanin ympäristöministeriön luonnonsuojelualueviraston alaisuuteen. Sen hallinto sijaitsee Forishin piirin keskuksessa Bogʻdonissa[2].

Luonnonpuisto sijaitsee Nurotavuorten keskiosassa. Se käsittää vuoriston korkeimman huipun Hayotboshin (2 169 metriä), vuorten rinteitä ja reuna-alueita. Kasvi- ja eläinkunta ovat ominaisia Keski-Aasian matalille ja keskikorkeille vuoristoille. Nurotavuorten erikoispiirre on, että siellä yhtyvät Tienšanin ja Pamir–Alain vuoristoalueiden sekä pohjoispuolella sijaitsevan Kyzylkumin aavikon lajistot.[1].

Nurotavuorten ilmasto on ympäröivää aluetta kosteampi ja leudompi. Vuoret ovat vanhastaan olleet asuttuja ja niillä on harjoitettu puutarhaviljelyä ja karjanhoitoa, minkä seurauksena alkuperäiset metsät ovat lähes kokonaan hävinneet. Reuna-alueilla ja alarinteillä on marunoiden, nurmikoiden ja sarojen muodostamaa puolisavannia ja ylempänä pensas- ja puolipensaskasvillisuutta, joka koostuu manteleista, orapihlajista, kirsikkapuista, tuhkapensaista ja ruusuista sekä matalista päärynäpuista, pistaaseista ja vaahteroista. Laaksoissa ja vuoristopurojen varrella on istutettuja metsäpuutarhoja, joiden päälaji on saksanpähkinä. Niissä kasvaa lisäksi aasianomenapuita, mulperipuita, aprikooseja, kirsikoita, luumuja, viiniköynnöksiä, päärynöitä, poppeleita, pajuja, jalavia, plataaneja ja Keski-Aasiassa harvinaisia idäntuijia. Vaikeapääsyisissä paikoissa on säilynyt alkuperäisiä katajia.[1]

Luonnonpuiston suppeaan nisäkäslajistoon[3] kuuluvat muun muassa kääpiöhevosenkenkäyökkö, aavikkolepakko, korsakki, tiikerihilleri, piikkisika, villisika ja susi[2]. Aiemmin Kyzylkumin jäännösvuorilla sekä Turkestan- ja Zarafšonvuorilla eläneitä ”severtsovinlampaita” (Ovis ammon severtzovi) oli 2000-luvun alussa jäljellä vain 1 700–1 800 yksilöä. Luonnonpuisto on tärkeä muuttolintujen pysähdyspaikka sekä varsinkin petolintujen ja raadonsyöjien pesimäpaikka. Alueella on kalliopiirroksia ja arkeologisia kohteita.[1]

Luonnonpuiston lähellä sijaitsevissa kylissä on tarjolla kotimajoitusta ja vierasmajoja. Hoyatin kylässä on 16 hehtaarin laajuinen severtsovinlammastarha ja Mojrumissa tuhatvuotinen suuri idäntuija.[1][2][4]

  1. a b c d e f Zapovedniki Srednei Azii i Kazahstana, s. 330–334. Almaty: Meždunarodnyi sojuz ohrany prirody IUCN, 2006. ISBN 9965-9822-3-6
  2. a b c Nurota Departament ohranjajemyh prirodnyh territorii. Viitattu 26.1.2025.
  3. Zapovednki SSSR. Zapoveniki Srednei Azii i Kazahstana, s. 232–245. Moskva: Mysl, 1990. ISBN 5-244-00273-2
  4. Ibbotson, Sophie: Uzbekistan: The Bradt Travel Guide, 3rd edition. Chesham: Bradt Travel Guides, 2020. ISBN 978-1-78477-108-9