Navoiyn alue
| Navoiyn alue | |
|---|---|
 Qosim Shayxin moskeija Karmanassa. |
|
 Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla. |
|
| Valtio | Uzbekistan |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Navoiy |
| Pinta-ala | 111 090 km² |
| Väkiluku (2024) | 1 075 300 |
Navoiyn alue (uzb. Navoiy viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin keskiosassa. Sen keskus on Navoiyn kaupunki.[1] Alueen pinta-ala on 111 090 neliökilometriä[2]. Asukasmäärä oli 1 075 300 vuonna 2024[3].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navoiyn alue rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Kazakstaniin, kaakossa Jizzaxin ja Samarkandin alueisiin, etelässä Qashqadaryon alueeseen, lounaassa Buharan alueeseen ja luoteessa Karakalpakiaan. Luoteessa on Kyzylkumin aavikko ja jäännösvuoria, kaakossa Nurotavuoret ja etelässä Zarafshonjoen laakso. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kulta, grafiitti, volframi, fosforiitti, kalkkikivi ja marmori.[1]
Seudulla vallitsee mantereinen aavikkoilmasto. Kesä on pitkä, kuuma ja kuiva. Heinäkuun keskilämpötila on 27,2–29,6 astetta ja tammikuun 1,9:stä –0,6:een. Vuotuinen sademäärä on 125–282 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä keväällä ja talvella.[1]
Alueen tärkein vesilähde on Zarafshonjoki, jota hyödynnetään maatalouden keinokasteluun kanavien ja tekojärvien avulla. Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu lähinnä heinäkasveista ja pensaista. Eläinkuntaan kuuluvat susi, kettu, kultasakaali, hietakissa, kuhertajagaselli, jyrsijät, matelijat ja monet lintulajit.[1]
Hallinnollinen jako ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navoiyn alue muodostettiin vuonna 1982 Buharan ja osittain Samarkandin alueista. Se lakkautettiin vuonna 1988, mutta perustettiin uudelleen vuonna 1992.[1]
Alueeseen kuuluu kolme aluetason kaupunkia (Navoiy, Zarafshon ja Gʻozgʻon) sekä kahdeksan piirikuntaa (Karmana, Konimex, Navbahor, Nurota, Qiziltepa, Tomdi, Uchquduq ja Xatirchi)[4]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Nurota, Uchquduq, Yangirabot ja Qiziltepa[5]. Taajamia on 46, maaseudun itsehallintoalueita 20 ja maaseutuasutuksia 582[4].
Asukkaista valtaosa on uzbekkeja (88 %). Lisäksi on muun muassa kazakkeja (4 %), karakalpakkeja (2 %), venäläisiä (2 %) ja tadžikkeja (1 %).[6] Kaupunkiväestön osuus oli 49 prosenttia vuonna 2024[7].
Talous ja liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen pääelinkeinot ovat teollisuus ja maatalous. Teollisuus tuottaa kultaa ja muita metalleja, lannotteita, rakennustarvikkeita, raakapuuvillaa ja elintarvikkeita. Tärkeimmät yritykset ovat Navoiyn kaivos- ja metallurgiakombinaatti, Navoiyn lämpövoimala, Navoiyazotin lannoitetehdas, Qizilkumsementin sementtitehdas, Navoiyn sähkökemiallinen tehdas ja Nurotan marmorilouhos.[1]
Maatalousmaata on 9 266 200 hehtaaria, josta valtaosa on laidunta. Viljelysmaata on vain 111 100 hehtaaria. Alueella viljellään puuvillaa, viljaa, perunaa, vihanneksia, sokeriruokoa, hedelmiä ja viinirypäleitä. Tuotantoeläimiä ovat lampaat, vuohet, naudat ja siipikarja. Karjatalous on erikoistunut karakullampaiden hoitoon ja nahkan valmistukseen. Lisäksi tuotetaan silkkikuitua.[1]
Alueen kautta kulkee Taškentin ja Buharan välinen maantie ja rautatie, joista haarautuvat yhteydet Uchquduqin kautta Nukusiin. Navoiyssa, Zarafshonissa ja Uchquduqissa on lentoasemat.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navoiyssa toimii opettajakorkeakoulu ja kaivosteollisuuskorkeakoulu. Kulttuurilaitoksia ovat kotiseutumuseo ja nuorisoteatteri. Historiallisista muistomerkeistä tärkein on 1500-luvulta peräisin oleva Qosim Shayxin rakennuskokonaisuus Karmanassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 6-zhild, s. 229–231. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2003. ISBN 5-89890-076-4
- ↑ Oʻzbekiston hududlarining yillik statistik toʻplami, s. 233. Toshkent: Oʻzbekiston Respublikasi Davlat statistika qoʻmitasi, 2020.
- ↑ Doimiy aholi soni (jami) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 8.6.2024.
- ↑ a b Navoiy viloyatining ma`muriy-hududiy bo`linishi Navoiy viloyat statistika boshqarmasi. Viitattu 9.6.2024.
- ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 144. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Doimiy aholi sonining milliy tarkibi (shahar / qishloq) O'zbekiston Respublikasi ochiq ma'lumotlar portali. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Hududlar bo`yicha shahar va qishloq aholisi son Navoiy viloyat statistika boshqarmasi. Viitattu 9.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andijon
- Buxoro
- Fargʻona
- Jizzax
- Karakalpakia (tasavalta)
- Namangan
- Navoiy
- Qashqadaryo
- Samarkand
- Sirdaryo
- Surxondaryo
- Taškent (pääkaupunki)
- Taškent (alue)
- Xorazm