Nokia (yritys)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Nokia Messaging)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokia Oyj
Nokian pääkonttori Espoossa syyskuussa 2019
Nokian pääkonttori Espoossa syyskuussa 2019
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: NOKIA
Euronext: NOKIA
NYSE: NOK
Markkina-arvo Laskua 18 476 milj. € (31.12.2019)[1]
ISIN FI0009000681
Perustettu 1865
Perustaja Fredrik Idestam
Leo Mechelin
Eduard Polón
Toimitusjohtaja Pekka Lundmark[2]
Puheenjohtaja Sari Baldauf[2]
Avainhenkilöt
Kotipaikka Karakaari 7
Espoo, Suomi[2]
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala tietoliikenne
Tuotteet verkkoinfrastruktuuri, yritysratkaisut
Liikevaihto Nousua 23 315 milj. € (2019)[1]
Liikevoitto Nousua 485 milj. € (2019)[1]
Tilikauden tulos Nousua 18 milj. € (2019)[1]
Henkilöstö Laskua 98 322 (keskim. 2019)[1]
Kotisivu www.nokia.com

Nokia Oyj on suomalainen maailmanlaajuisesti toimiva tietoliikennealan yhtiö, jonka pääliiketoimintoja ovat verkkoinfrastruktuuri, sekä teknologiakehitys ja lisensointi.[3] Talouselämä-lehden mukaan Nokia oli vuonna 2017 liikevaihdolla mitattuna Suomen suurin yritys.[4] Markkina-arvolla mitattuna Suomen suurin yritys vuonna 2019 oli Kone.[5]

Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle perustamasta puuhiomosta alkunsa saanut yhtiö kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla yhdeksi Suomen suurimmista monialayrityksistä, jolla oli muun muassa paperi-, kaapeli-, ja kumituotantoa. Nokia päätti 1980-luvulla keskittyä elektroniikkateollisuuteen ja myöhemmin matkapuhelimiin. Jorma Ollilan johdolla yhtiö nousi vuosituhannen vaihteeseen mennessä maailman ylivoimaisesti suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi, ja Nokian merkitys koko Suomen kansantaloudelle oli suuri.[6]

Matkapuhelinmarkkinoilla Nokian asema alkoi murentua 2010-luvulle tultaessa Androidin ja Applen myötä. Nokia otti älypuhelimissaan käyttöön Microsoftin tukemana Windows Phone -käyttöjärjestelmän, mutta nopeasti kävi selväksi ettei Nokia pystyisi Windows Phone -strategiallaan pelastamaan yhtiötä. Lopulta Microsoft päätyi ostamaan Nokialta sen matkapuhelinliiketoiminnan syyskuussa 2013. Irtauduttuaan matkapuhelimista Nokia päätti keskittyä tietoverkkoihin liittyvään liiketoimintaan ja hankki kilpailijansa Alcatel-Lucentin noin 16 miljardin euron yrityskaupalla vuonna 2015. Jo aiemmin Nokia oli ostanut Siemensin osuuden näiden yhteisestä Nokia Siemens Networks -verkkoyhtiöstä.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Nokia Oyj:n historia ja Nokia Oyj:n virstanpylväät

1865–1967 Suomen Gummitehdas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokian historian katsotaan alkaneen Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle perustamasta puuhiomosta.

Nykyisen Nokian edeltäjiä olivat emoyhtiö Suomen Gummitehdas Oy ja sen tytäryhtiöt Suomen Kaapelitehdas Oy ja Nokia Aktiebolag.[8] Vanhin näistä kolmesta yhtiöstä oli Nokia Aktiebolag, jonka historia alkaa Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle, Tampereelle perustamasta puuhiomosta. Vuonna 1868 Idestam perusti toisen tehtaan Nokialle ja muutti yrityksensä osakeyhtiöksi 1871. Yhdessä läheisen ystävänsä Leo Mechelinin kanssa Idestam perusti Nokia Aktiebolagin. Mechelinin toimiessa Idestamin tärkeänä tukena tämän siirryttyä täysin johtamaan Nokia Ab:ta.[9]

Nokia Aktiebolag oli vararikon partaalla 1910-luvulla, jolloin sen osti naapurissa toiminut kalosseja valmistava Suomen Gummitehdas Oy. Eduard Polónin Helsingissä vuonna 1898 perustama tehdas oli muuttanut Nokiankosken rannalle vuonna 1904. Gummitehdas sai käyttövoimansa puunjalostusta ja sähkövoiman tuotantoa harjoittavan Nokia Ab:n puuhiomon voimalaitoksesta. Turvatakseen energiansaantinsa Gummitehdas osti konkurssikypsän puuhiomon 1918.[10]

Suomen Gummitehdas käytti tuotemerkkinään ”Nokia” heti muuton jälkeen, vuosisadan vaihteessa, korostaakseen tuotteiden suomalaisuutta venäläisiä kilpailevia kalossituotteita vastaan. Yhtiö laajentui myöhemmin valmistamaan muitakin kumituotteita, tunnetuimpina kumisaappaat ja autonrenkaat. Suomen Gummitehtaan tavaramerkki ja brändi ”NOKIA” oli yhtiön kulutustavaramainoksissa jo useita vuosia ennen kuin yhtiö vuonna 1918 osti Nokia Ab:n. Koko yritysrypästä ryhdyttiinkin aikanaan kutsumaan Nokiaksi juuri emoyhtiön, Suomen Gummitehtaan, tehtaan sijaintipaikan perusteella nimettyjen kumituotteiden mukaan eikä sen takia, että Polón oli hankkinut yrityksen tytäryhtiöksi tuolloin pahoissa talousvaikeuksissa olleen Nokia Ab:n.

Eduard Polón (1861–1930) oli suomalainen yritysjohtaja, joka voidaan katsoa koko Nokia-yhtymän perustajaksi.[11] Polón oli Suomen Gummitehtaan perustaja, toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja. Polón oli lisäksi aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Polónin aloitteesta Suomeen syntyi kumiteollisuus ja myöhemmin nykyaikainen puu- ja kaapeliteollisuus. Ensimmäisen maailmansodan suhdanteiden ansiosta hankkimallaan varallisuudella Eduard Polónin omistama ja johtama Suomen Gummitehdas loi sen yhtymän, jota nykyisin kutsutaan Nokia Oyj:ksi.

Vuonna 1922 Suomen Gummitehdas osti Suomen Kaapelitehdas Oy:n, joka valmisti puhelin- ja lennätinkaapeleita.[11] Suomen Kaapelitehdas Oy:n juuret ulottuivat Arvid Wikströmin vuonna 1912 perustamaan Suomen Punomotehtaaseen.[12] Nokia Ab:ta, Suomen Gummitehdasta ja Suomen Kaapelitehdasta ei muodollisesti yhdistetty, koska laki ei tätä siihen aikaan sallinut, mutta Eduard Polónin ja hänen tehtaansa kumituotteiden kaupallisen menestyksen ansiosta 1920-luvun alussa syntyi omistuksen yhdistämä kolmen suuryrityksen rypäs, ”tosiasiallinen konserni”, jonka ”holding-yhtiön hallituksena” toimi Gummitehtaan johtokunta ja sen vahva toimitusjohtaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Eduard Polón. Kun yhtiöt virallisesti fuusioituivat Oy Nokia Ab:ksi, voidaan Eduard Polónia pitää sen todellisena perustajana.[11]

Vuodenvaihteessa 1966–1967 Suomen Kumitehdas, Nokia Osakeyhtiö ja Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi, josta tuli nykyisen Nokia-konsernin emoyhtiö Nokia Oyj.[13]

Puhelinvalmistuksen ja verkkoliiketoiminnan juuret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia ja Salora aloittivat radiopuhelimen kehittämisen armeijan ja pelastuslaitoksen käyttöön vuonna 1963 ja seuraavana vuonna Nokian kaapelitehtaan elektroniikkaosasto julkisti ensimmäisen VHF-puhelimen. Vuonna 1979 Nokia ja autoradiopuhelimen kehittänyt Salora perustivat yhteisen radiopuhelinyhtiö Mobiran. Mobira-nimi tuli sanoista mobile ja radiotelephone.[14] Kari Kairamo oli nimitetty vuonna 1977 Nokian pääjohtajaksi ja hänen johdollaan yhtiö alkoi kehittää NMT-tekniikkaa. Mobira julkaisi ensimmäisen NMT-puhelimensa 1982. Nokia osti Saloran ja ruotsalaisen Luxorin 1984[15]. Mobiran nimi muutettiin Nokia-Mobiraksi vuonna 1984 ja nimeksi tuli Nokia Mobile Phones vuonna 1989.[16][17]

Samanaikaisesti puhelinlaitteiden kanssa yhtiössä kehitettiin myös puhelinverkkoja. 1970-luvulla yritys julkaisi Nokia DX 200 -nimisen Euroopan ensimmäisen digitaalisen puhelinkeskuksen. Vuonna 1977 perustettu Telefenno Oy oli valtionyritys Televa Oy:n ja Nokian yhteisyritys, joka jatkoi puhelinverkkojen kehitystä. Yrityksen nimeksi vaihtui vuonna 1981 Telenokia Oy ja radiopuhelintoiminnot siirrettiin vuonna 1983 Mobira Oy:lle. Valtio myi osuutensa Telenokia Oy:stä Nokia Oy:lle, ja vuonna 1992 yrityksen nimeksi vaihdettiin Nokia Telecommunications.

Nokia esitteli 1987 ensimmäisen NMT-verkossa toimivan kännykkänsä, Mobira Cityman 900:n.[17] Nokian sisällä, pääjohtaja Kari Kairamo mukaan lukien, alettiin samoihin aikoihin vakavasti ajatella yhtiön maailmanvalloitusta matkapuhelinten avulla. Karismaattisena johtajana pidetyn Kairamon ura päättyi kuitenkin itsemurhaan vuonna 1988.[18] Kairamon kuoleman jälkeen pääjohtajaksi nimitettiin Simo Vuorilehto.[17]

Nokia kehitti ja valmisti myös tietokoneita ja niiden oheislaitteita, muiden muassa Mikko- ja MikroMikko-tuotenimillä. 1990-luvulla Nokia käytti resurssinsa hyvin pitkälle pelkästään matkapuhelimiin, niiden verkkotuotteisiin ja muihin tietoliikennealan järjestelmiin. Tällöin se luopui televisio- ja tietokonetoiminnoistaan. Puunjalostus myytiin 1989–1991, kumiteollisuus 1988–1995, tietokoneet ICL:lle 1991, kaapelituotanto 1995 NKF:lle ja televisiot 1996 Semi-Techille.

Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Ollila oli Nokian toimitusjohtajana 1992–1999, pääjohtajana 1999–2006 ja hallituksen puheenjohtajana 1999–2012.

Kalle Isokallio seurasi Vuorilehtoa toimitusjohtajana vuonna 1990. Samana vuonna Jorma Ollila aloitti Nokia-Mobiran toimitusjohtajana. Vuosi 1991 oli Nokialle yhtiön sen astisen historian surkein ja yhtiön myynti oli lähellä. Isokallio erotettiin toimitusjohtajan paikalta ja Simo Vuorilehto jäi puolestaan eläkkeelle. Jorma Ollila aloitti vuonna 1992 Nokian uutena toimitusjohtajana ja samana vuonna yhtiö julkisti ensimmäisen GSM-puhelimensa, Nokia 1011:n.[17][18]

Ollila toimi Nokian toimitusjohtajana aina vuoteen 2006. Hänen aikanaan Nokia nousi maailman johtavaksi ja suurimmaksi matkapuhelinyhtiöksi. 1990-luvulla matkapuhelimet yleistyivät eri puolilla maailmaa ennennäkemättömällä vauhdilla. Nokiassa ennustettiin oikein Kiinan ja Intian kaltaisten maiden merkitys tulevaisuudessa. Nokia ohitti Motorolan maailman suurimpana matkapuhelimien valmistajana vuonna 1998.[19] Vuosituhannen vaihde oli Nokialle ennätyksellinen, se oli matkapuhelinmarkkinoiden ykkönen ja huipussaan vuonna 2000 yhtiön markkina-arvo oli peräti 223 miljardia euroa.[20][21]

Nokia toteutti vuonna 2004 organisaatiouudistuksen, jossa yhtiö muodosti matriisiorganisaation. Myöhemmin on arvioitu, että juuri tämä organisaatiouudistus oli keskeinen Nokian tekemä virhe.[22][23] Matriisin myötä liiketoiminta-alueet ja niiden sisällä olleet tuoteyksiköt alkoivat kilpailla keskenään. Seurauksena oli myös, että vain runsaan vuoden kuluttua kolme keskeistä Nokia-johtajaa, Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf, jättivät yhtiön.[23]

Nokia ja saksalainen Siemens ilmoittivat kesäkuussa 2006 verkkoyksikköjensä yhdistämisestä. Uusi yhtiö, Nokia Siemens Networks (lyh. NSN) aloitti 1. huhtikuuta 2007. Nokialla ja Siemensillä oli kummallakin 50 prosentin omistusosuus yhtiöstä. NSN:n toimintaa leimasivat vaikeudet ja yhtiötä saneerattiin voimakkaasti. Nokia ja Siemens olivat jo yhdistymisestä tiedotettaessa arvioineet työntekijöistä noin 10–15 prosenttia joutuvan lähtemään.[24]

Olli-Pekka Kallasvuo aloitti Jorma Ollilan seuraajana Nokian toimitusjohtajana kesäkuussa 2006. Nokian tuotteiden keskeiseksi ongelmaksi Kallasvuon kaudella muodostui yhtiön käyttämän Symbian-käyttöjärjestelmän vanhentuminen: jokainen Nokia-puhelin vaati oman Symbian-versionsa, joita oli käytössä pahimmillaan yli 50. Nokia oli jo vuonna 2002 käynnistänyt Anssi Vanjoen koordinoiman kehitystyön uuden Linux-pohjaisen käyttöjärjestelmän luomiseksi. Tuloksena oli Maemo-käyttöjärjestelmän julkistaminen vuonna 2007. Myöhemmin Nokian kumppaniksi Maemo-projektiin tuli Intel ja yhtiöt ryhtyivät kehittämään uutta MeeGo-käyttöjärjestelmää. Ensimmäinen MeeGo-pohjainen älypuhelin, Nokia N9, julkistettiin vuonna 2011.[23]

Syyskuussa 2010 Kallasvuo irtisanottiin ja hänen seuraajakseen tuli kanadalainen Stephen Elop. Pian tämän jälkeen Anssi Vanjoki ilmoitti irtisanoutumisestaan. Vanjoki oli yrityksen toinen vahva henkilö, joka oli ollut vahva ehdokas Kallasvuon seuraajaksi.[25] Kilpailu globaaleilla älypuhelinmarkkinoilla oli kiristynyt. Nokia hallitsi maailmanlaajuisia markkinoita, mutta uudet kilpailijat uhkasivat Yhdysvalloissa ja halpamarkkinoilla.[26][27]

Nokia ja Microsoft

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia tukeutui älypuhelimissaan Symbian-käyttöjärjestelmään vuoteen 2011 saakka, kunnes yhtiö ilmoitti alkavansa yhteistyöhön Microsoftin kanssa ja kehittämään älypuhelimia ensisijaisesti Microsoftin Windows Phone -käyttöjärjestelmällä. Samoihin aikoihin Nokia luopui elokuussa 2007 lanseeratusta Ovi-brändistään.[28] Symbianin historia ulottui 1980-luvulle saakka ja sen tukijoihin lukeutuivat alun perin Nokian lisäksi muun muassa Ericsson ja Motorola, mutta Symbianin pääasiallinen käyttäjä ja tukija maailmanlaajuisesti oli ollut Nokia. Symbian dominoi markkinoita yhdessä Nokian kanssa 2000-luvun alun, kunnes Android ja Applen iOS julkistettiin.[29]

Ensimmäiset Windows Phone -puhelimensa, Lumia 800:n ja Lumia 710:n, yhtiö julkisti Nokia World -tapahtumassa Lontoossa 26. lokakuuta 2011.[30][31] Lumia-puhelimet saivat kehuja muotoilusta ja toimivuudesta, mutta Windows Phonen markkinaosuus jäi Androidin ja iOS:n jakamilla markkinoilla pieneksi. Microsoftin panostuksista huolimatta Windows Phonen kohtaloksi katsottiin lopulta koituneen käyttöjärjestelmän vaikeudet houkutella kolmannen osapuolen sovelluskehitystä.[32]

Alkuvuonna 2012 Nokia julkisti miljarditappiot ja yhtiön matkapuhelinliiketoiminnan liikevaihto oli romahtanut. Pörssissä Nokian markkina-arvo oli vajonnut vain noin 11 miljardiin euroon. Samoihin aikoihin markkinoilla alettiin jopa odottaa yhtiön menevän konkurssiin.[21] Nokian ollessa kriisissä Jorma Ollila väistyi hallituksen puheenjohtajan paikalta kevään 2012 yhtiökokouksessa, missä hänen seuraajakseen valittiin Risto Siilasmaa. Siilasmaa tunnettiin tietoturvayritys F-Securen perustajana ja Nokian hallituksessa hän oli ollut rivijäsenenä vuodesta 2008.[33][17]

Suomessa Nokialla oli ollut 24 495 työntekijää vielä vuonna 2000, mutta määrä oli pudonnut 15 900 työntekijään vuonna 2012.[34] Yhtiön on sanottu tehneen vuonna 2012 irtisanomisten Suomen ennätyksen 3 700 irtisanotullaan.[35] Kesäkuussa Nokia oli ilmoittanut sulkevansa Salon tehtaansa ja Suomen 3 700:sta irtisanottavasta 850 lähti Salon matkapuhelintehtaasta, mikä oli Suomen yrityshistorian suurin yksittäinen irtisanominen.[36][37]

Irtautuminen matkapuhelinvalmistuksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokian ylimääräinen yhtiökokous 19. marraskuuta 2013 Helsingin Jäähallissa.
Nokian entinen pääkonttori Espoon Keilaniemessä.

Nokia ilmoitti 3. syyskuuta 2013 Microsoftin ostavan yhtiön matkapuhelinliiketoiminnan.[38] Samalla Nokian toimitusjohtajana toiminut Stephen Elop siirtyi Microsoftille, Risto Siilasmaa siirtyi Nokian väliaikaiseksi pääjohtajaksi ja talousjohtaja Timo Ihamuotila puolestaan yhtiön toimitusjohtajaksi.[39] Microsoft maksoi lopulta Nokian matkapuhelinliiketoiminnasta yhteensä 5,61 miljardia euroa ja yritysjärjestely toteutui huhtikuussa 2014. Nokialla oli vuonna 2014 enää alle 7 000 työntekijää Suomessa.[40]

Ennen matkapuhelinyksikön myyntiä Nokia oli ostanut kesällä 2013 Siemensin osuuden Nokia Siemens Networks -yhteisyrityksestä, minkä jälkeen siitä tuli Nokian tytäryhtiö Nokia Solutions and Networks (lyh. NSN).[41] Matkapuhelinyksikön myynnin myötä NSN:n verkkoliiketoiminnasta oli tullut Nokian päätoimiala. NSN nimettiin Nokia Networksiksi ja sen toimitusjohtajasta Rajeev Surista tuli koko Nokian uusi toimitusjohtaja huhtikuussa 2014.[16][42]

HERE-liiketoiminnan Nokia myi elokuussa 2015 saksalaisille autonvalmistajille: Audille, BMW:lle ja Daimlerille. Kauppa toteutui vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä.[43][44]

Nokia teki ostotarjouksen yhdysvaltalais-ranskalaisesta verkkoyhtiöstä Alcatel-Lucentista huhtikuussa 2015. Yrityskauppa saatiin päätökseen marraskuussa 2016 ja Nokia maksoi yhtiöstä kokonaisuudessaan 15,6 miljardia euroa. Nokian mukaan Alcatel-Lucent -kauppa viimeisteli yhtiön muutosvaiheen, joka oli alkanut Siemensin osuuden ostolla Nokia Siemens Networkista vuonna 2013 ja jatkunut matkapuhelinyksikön sekä HERE:n myynnillä.[45] Nokian Alcatel-Lucent -kauppa oli Suomen historian suurin yrityskauppa.[46]

Julkisuudessa ounasteltiin kesällä 2015, että Nokia suunnittelee matkapuhelinten suunnittelun aloittamista.[47] Keväällä 2016 Nokia ilmoitti antavansa tavaramerkkinsä käyttöoikeuden suomalaiselle HMD Globalille matkapuhelinten ja tablettien valmistuksessa.[48]

Nokia ja 5G

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia esitteli ensimmäisen valmiin 5G-valmiin verkkonsa vuonna 2016 ja yhtiön arvioitiin olevan hyvissä asemissa 5G-kilpailussa Huaweita ja Ericssonia vastaan. Vuoden 2019 lokakuussa Nokia antoi kuitenkin tulosvaroituksen, jonka yhteydessä Rajeev Suri sanoi osan 5G:n alkuvaiheeseen liittyvistä riskeistä olevan toteutumassa. Samalla Nokia alensi näkymiään ja keskeytti osingonmaksun perustellen päätöstä 5G:n vaatimilla lisäinvestoinneilla. Markkinoilla tulosvaroitus otettiin suurena pettymyksenä ja Nokian kurssi romahti 24 prosenttia.[49]

Risto Siilasmaa kertoi joulukuussa 2019 jättävänsä hallituksen puheenjohtajan tehtävät kevään yhtiökokouksessa, jossa hänen tilalleen nousisi Sari Baldauf.[49] Vuoden 2020 alussa huhut Nokian ongelmista kiihtyivät, kun Deutsche Telekomin kerrottiin arvioineen Nokian 5G-tuotteet markkinoiden heikoimmiksi ja Bloombergin mukaan yhtiö olisi arvioimassa strategisia vaihtoehtoja, kuten liiketoimintojen myyntiä tai yritysjärjestelyjä. Nokia tiedotti maaliskuun alussa Fortumin toimitusjohtajan Pekka Lundmarkin seuraavan Rajeev Suria Nokian johdossa elokuussa 2020.[50]

14. lokakuuta 2020 Nasa julkaisi Nokian Bell Labs päässeen osaksi "2020 NASA Tipping Point Selections" -ohjelmaa.[51][52] Nokian osuus on 14,1 miljoonaa dollaria ja sen on tarkoitus toimittaa Kuuhun toimitettava aluksi 4G/LTE- ja myöhemmin 5G-järjestelmä.[51][52]

2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2024 kerrotiin, että Nokia myy Ranskan valtiolle Alcatel Submarine Networksin (ASN), joka vastaa merenalaisista tietoliikennekaapeleista. Nokia sai ASN:n Alcatel-Lucentin kaupassa vuonna 2016. Tiedonannon mukaan on oikea hetki myydä, koska se ei ole ydinosa yhtiön liiketoimintaa. ASN:llä on noin 800 000 kilometriä merenalaisia kaapeleita.[53][54]

Nokia ilmoitti kesäkuussa 2024 ostavansa yhdysvaltalaisen Infineran 2,3 miljardin dollarin kaupassa.[55] Kaupasta 70 prosenttia katetaan käteisellä ja loput osakkeilla. Infinera valmistaa optisen telekommunkaation laitteita.[56]

Nokia ja Amazon ovat ajautuneet oikeuskiistaan, jossa Nokia syyttää Amazonia ja HP:ta videon suoratoistotekniikkaan liittyvän patentin käytöstä ilman lupaa, ja Amazon syyttää Nokiaa patentoidun pilvipalvelutekniikan käytöstä ilman lupaa.[57]

Johtoryhmä ja hallitus 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtoryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[58]

  • Pekka Lundmark, toimitusjohtaja
  • Nishant Batra, strategia- ja teknologiajohtaja
  • Ricky Corker, asiakaskokemusjohtaja)
  • Federico Guillén, Verkkoinfrastruktuuri-liiketoimintaryhmän johtaja
  • Jenni Lukander, Teknologia-liiketoimintaryhmän johtaja
  • Esa Niinimäki, lakiasiainjohtaja
  • Raghav Sahgal, Pilvi- ja verkkopalvelut -liiketoimintaryhmän johtaja
  • Melissa Schoeb, viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
  • Tommi Uitto, Matkapuhelinverkot-liiketoimintaryhmän johtaja
  • Marco Wirén, talous- ja rahoitusjohtaja

Hallitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[59]

  • Sari Baldauf, hallituksen puheenjohtaja
  • Timo Ahopelto, hallituksen jäsen
  • Elizabeth Crain, hallituksen jäsen
  • Thomas Dannenfeldt, hallituksen jäsen
  • Lisa Hook, hallituksen jäsen
  • Mike McNamara, hallituksen jäsen
  • Thomas Saueressig, hallituksen jäsen
  • Søren Skou, hallituksen varapuheenjohtaja
  • Carla Smith-Nusteling, hallituksen jäsen
  • Kai Öistämö, hallituksen jäsen

Liiketoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Nokian verkkoliiketoiminta koostui kuudesta liiketoimintaryhmästä:[60]

  • Mobile Networks
  • Fixed Networks
  • IP/Optical Networks
  • Nokia Software
  • Global Services
  • Nokia Enterprise

Verkkoliiketoiminnan lisäksi Nokialla oli myös seitsemäs liiketoimintaryhmä: tulevaisuuden teknologioihin ja lisensointiin keskittynyt Nokia Technologies, mitä kautta yhtiö on muun muassa lisensoinut Nokia-tavaramerkin käyttämisen yksinoikeudella HMD Globalille sen puhelimissa ja tableteissa.[60] Nokia Technologies hallinnoi myös Nokian mittavaa patenttisalkkua, jossa oli ennen Alcatel-Lucentin ostoa noin 30 000 patenttia ja kaupan myötä yhtiö sai patentteja noin 38 000 lisää. Matkapuhelinajoilta Nokialla on vielä tuhansittain patentteja, ja matkapuhelimia valmistavat yritykset joutuvat maksamaan niistä lisenssimaksuja. Nokia on tehnyt laajoja lisenssisopimuksia muun muassa Applen, Xiaomin ja Huawein kanssa.[61][62]

Nokian tutkimus- ja kehitysyksikkö toimii Nokia Bell Labs -nimellä.[60] Bell Labs siirtyi Nokialle Alcatel-Lucent -kaupan mukana vuonna 2015. Tutkimusyksikön tutkijoille on sen historian aikana myönnetty seitsemän Nobelin fysiikanpalkintoa. Vuonna 2014 Bell Labs sai ensimmäisen kemian Nobelinsa. Tunnetuin Bell Labsin keksinnöistä lienee laser.[63]

Nokian suurimpiin kilpailijoihin telealan laitemarkkinoilla kuuluvat kansainvälisesti ruotsalainen Ericsson ja kiinalainen Huawei. Vuoden 2018 alussa Nokian markkinaosuuden näillä markkinoilla arvioitiin olevan noin 17 prosenttia (Huawei n. 29 prosenttia, Ericsson n. 13 prosenttia).[64]

Omistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian kahdeksan suurinta osakkeenomistajaa 31. maaliskuuta 2024 olivat[65]:

  1. Solidium Oy – 5,79 %
  2. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma – 1,43 %
  3. Nokia Oyj – 1,39 %
  4. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen – 1,39 %
  5. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo – 0,85 %
  6. Valtion Eläkerahasto – 0,61 %
  7. Oy Lival Ab – 0,31 %
  8. Nordea Bank Abp – 0,29 %

Nokia-brändi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia Elektroniikan autopuhelinyksikkö valmisti 1970-luvulla autopuhelimia Nokia-tuotemerkin alla, mutta Nokian ja Saloran 1980-luvulla muodostaman Mobira-yhteisyrityksen puhelimet käyttivät Mobira-tuotemerkkiä kuluttajamarkkinoilla. Mobira myös myi puhelimia esimerkiksi Philipsille ja RadioShackille, jotka brändäsivät ne omilla merkeillään. Nokian aloittaessa matkapuhelinvalmistusta Mobira oli kuitenkin jo varsin vakiintunut tuotemerkki maailmalla, mutta lähinnä Anssi Vanjoen vaikutuksesta yhtiö päätti vuonna 1991 keskittyä yhteen brändiin, Nokiaan.[66]

Vuosituhannen vaihteessa konsulttiyhtiö Interbrand arvioi Nokia-brändin maailman viidenneksi arvokkaimmaksi.[66] Vuonna 2008 Interbrand arvioi Nokian maailman arvokkaimmaksi ei-yhdysvaltalaiseksi brändiksi.[67] BusinessWeek-lehti puolestaan arvioi Nokian maailman viidenneksi arvokkaimmaksi tavaramerkiksi vuonna 2007 ja laski sen brändin arvoksi tuolloin 33,7 miljardia dollaria (noin 25 miljardia euroa).[68] Interbrandin raportin mukaan Nokia oli vuonna 2009 viidenneksi paras globaali brändi maailmassa. Nokia oli samalla sijalla vuodesta 2007.[69]

Vielä vuonna 2009 markkinatutkimusyritys Millward Brown arvioi Nokian tuotemerkin olevan maailman 13. arvokkain, mutta edellisestä listauksesta se oli laskenut neljä sijaa. Nokia-tuotemerkin arvo oli sen laskelmien mukaan 35,2 miljardia dollaria, mikä tarkoitti viidenneksen laskua edellisvuodesta.[70] Fortune-lehden vuosittaisen ihailluimpien yritysten vertailun mukaan Nokia katosi vuonna 2011 maailman 350 ihailluimman yrityksen joukosta, vaikka vielä edellisenä vuonna se oli ollut listan 41. sijalla.[71] Millward Brownin sadan arvostetuimman brändin listalta Nokia putosi vuonna 2012.[72]

Nokia-tuotemerkki jäi Nokian omistukseen Microsoftin ostettua sen matkapuhelinliiketoiminnan syksyllä 2013.[73] Keväällä 2016 Nokia antoi tavaramerkkinsä käyttöoikeuden suomalaiselle HMD Globalille matkapuhelinten ja tablettien valmistukseen.[48]

Nokian käyttämiä logoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nokia Osakeyhtiön logo.[74]
    Nokia Osakeyhtiön logo.[74]
  • Nokia Osakeyhtiön logo (1965).[75]
    Nokia Osakeyhtiön logo (1965).[75]
  • Nokian edeltäjän, Suomen Kumitehdas Oy:n logo 1965–1986.
    Nokian edeltäjän, Suomen Kumitehdas Oy:n logo 1965–1986.
  • Nokian ”nuolilogo” ennen Connecting People -logon käyttöönottoa (n. 1987–1991).
    Nokian ”nuolilogo” ennen Connecting People -logon käyttöönottoa (n. 1987–1991).
  • Connecting People -slogan, jonka Ove Strandberg keksi (1992).[76] (typografiaa uudistettiin 2006, ks. seuraava)
    Connecting People -slogan, jonka Ove Strandberg keksi (1992).[76] (typografiaa uudistettiin 2006, ks. seuraava)
  • Nokian logo vuosina 2006–2011.
    Nokian logo vuosina 2006–2011.
  • Nokian logo vuodesta 2011. (slogan Connecting People poistettiin)
    Nokian logo vuosina 2011–2023. (slogan Connecting People poistettiin)[77]
  • Nokian logo vuodesta 2023.
    Nokian logo vuodesta 2023.
  • Nokia Networksin logo.

Osake

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian osake on ollut listattuna Helsingin pörssissä vuodesta 1915 lähtien ja New Yorkissa vuodesta 1994. Kaupankäynti yhtiön osakkeella alkoi Euronextin Pariisin pörssissä Alcatel-Lucent -kaupan myötä vuonna 2015. Aiemmin Nokian osakkeella on voinut käydä kauppaa myös Tukholman, Lontoon ja Frankfurtin pörsseissä. Kaupankäynti Nokian talletustodistuksilla päättyi Tukholman pörssissä 1. kesäkuuta 2007 ja yhtiön pörssinoteeraus päättyi Frankfurtissa 16. maaliskuuta 2012.[78][79][80]

Helsingin pörssissä Nokia on ollut vuosien ajan vaihdetuin osake.[81] Huipussaan Nokian markkina-arvo oli vuonna 2000 peräti 223 miljardia euroa ja yhtiön osakekurssi oli 65 euroa.[21] Saman vuoden toukokuussa BusinessWeekin ja Morgan Stanleyn listauksessa Nokia oli pörssiarvoltaan maailman yhdeksänneksi arvokkain listattu yhtiö.[82]

Nokian toiminnan arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia-kirjan Menestyksen hinta kirjoittaja Ari Hakkarainen arveli syksyllä 2009, että Nokia ei ole menestynyt online-bisneksessä. Syynä voi olla sekin, ettei Nokialla ole globaaliin hankkeeseen tarvittavaa kärsivällisyyttä, kun vuosineljännestulokset ovat usein tärkeämpiä kuin pitkälle tähtäävät hankkeet.[83]

Finnwatch arvioi vuonna 2011 Nokian alihankintaketjussa tapahtuvia työntekijöiden oikeuksiin liittyviä puutteita Intiassa. Selvityksissä ongelmalliseksi todettiin työntekijöiden epävarmat työsuhteet ja elämiseen riittämättömät palkat.[84]

Bochumin tehtaan sulkeminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa Nokian toiminta kuumensi mielipiteitä alkuvuodesta 2008, kun yhtiö sulki 2 300 henkeä työllistäneen matkapuhelintehtaansa Bochumissa ja siirsi tuotannon halvemman työvoiman Romaniaan. Esimerkiksi sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Kurt Beck sanoi Bild am Sonntag -lehden haastattelussa, että ”hänen kodissaan ei tästä lähtien ole Nokian puhelimia”. Saksan ammattiliittojen keskusjärjestö DGB puolestaan kehotti boikotoimaan Nokian tuotteita ja liittokansleri Angela Merkel vaati Nokialta selitystä, miksi Bochumin tehdas oli suljettu. Saksassa keskusteltiin myös siitä, että Nokian saamat tuet pitäisi periä takaisin. Bochumin tehtaan ammattiosaston johto järjesti mielenosoituksia, ja tehtaassa oli ainakin yksi täydellinen työnseisaus.[85]

Nokian Bochumin tehdas oli viimeinen Saksassa oleva minkään yhtiön matkapuhelintehdas.[86][87] Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo oli lakitoimiston avustuksella päättänyt hoitaa tehtaan sulkemisen nopeasti ilman, että siitä olisi keskusteltu etukäteen Saksassa vaikutusvaltaisen IG Metall -ammattiliiton tai osavaltion edustajien kanssa. Lopulta Nokia päätyi maksamaan työntekijöille ero- ja koulutusrahoja noin 200 miljoonaa euroa. Jorma Ollila on myöhemmin arvioinut, että summa olisi ollut pienempi, jos asia olisi hoidettu taitavasti.[88]

Nokiasta eriytyneitä yhtiöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Nokia vuonna 2019 (PDF) nokia.com. Nokia Oyj. Viitattu 18.4.2020.
  2. ↑ a b c Tiedot yrityksestä: Nokia Oyj Asiakastieto. Viitattu 8.11.2023.
  3. ↑ Tietoa meistä Nokia Oyj. Arkistoitu 30.8.2021. Viitattu 25.4.2014.
  4. ↑ Talouselämä 21/2018
  5. ↑ Järvenpää, Antti: Kone on nyt Suomen arvokkain yritys – Suomeen saattaa syntyä maailman suurin hissiyhtiö Kauppalehti.fi. 21.5.2019. Viitattu 22.10.2020.
  6. ↑ Gertsch, Mia et al.: Nokian ihme – takana loistava tulevaisuus yle.fi. 15.6.2012. Yle Uutiset. Viitattu 5.7.2019.
  7. ↑ Baeza, Ramón et al.: Nokia: Reprogramming for Growth bcg.com. 13.11.2017. Boston Consulting Group. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Nokian historiikki Edita 2001, sivu 12–13
  9. ↑ Helen, Tapio: Idestam, Fredrik (1838–1916) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  10. ↑ Palo-oja, Ritva (toim.): Kumi. Kumin ja Suomen kumiteollisuuden historia, s. 43–53. Tampere: Tampereen museot, 1998.
  11. ↑ a b c Häikiö, Martti: Nokia Oyj:n historia 1–3, s. 12–13. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3467-6
  12. ↑ Leppänen (2016) s. 238
  13. ↑ Nokian historia lyhyesti Nokia Oyj. Viitattu 28.4.2007.
  14. ↑ Leppänen (2016) s. 247
  15. ↑ Elektroniikkaimperiumi syntyi suurkaupalla. Nokia valtasi enemmistöt Salorasta ja Luxorista. Helsingin Sanomat, 29.12.1983, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  16. ↑ a b Aaltonen, Jarmo: Nokia – suomalainen ihme ja sen tuho Oma Aika -lehti. Fokus Media Finland Oy. Arkistoitu 4.7.2018. Viitattu 30.6.2019.
  17. ↑ a b c d e Sokala, Hannu: Nokian ja Ollilan historia yle.fi. 23.4.2012. Yle MOT. Viitattu 29.6.2019.
  18. ↑ a b Näin Nokia sen teki Iltalehti. 3.9.2013. Viitattu 29.6.2019.
  19. ↑ Köyhä ja suljettu Suomi nousi 150 vuodessa maailman huipulle – ”Nousua voi pitää harvinaisena menestyksenä” Helsingin Sanomat. Viitattu 6.8.2017.
  20. ↑ Moisio, Aleksi: Kuinka Nokia käännetään? is.fi. 10.5.2010. Viitattu 6.3.2021.
  21. ↑ a b c Vehviläinen, Maija: Haluatko pahan mielen? Katso tätä kuvaa Nokian markkina-arvosta Arvopaperi. 11.6.2018. Viitattu 5.7.2019.
  22. ↑ Rainisto, Sami: Matriisi murskasi mahtavan Nokian Talouselämä. 4.10.2010. Viitattu 10.7.2019.
  23. ↑ a b c Lukkari, Jukka: Vielä kerran Nokian nousu ja tuho: ”Jos nimität Elopin, minä lähden samana päivänä” Tekniikka & Talous. 22.11.2017. Viitattu 6.3.2021.
  24. ↑ Aikajana: Näin eteni Nokia Siemens Networksin tarina Talouselämä. 1.7.2013. Viitattu 6.7.2019.
  25. ↑ Koskinen, Mika: Vanjoki oli vahva ehdokas Nokian toimitusjohtajaksi Ilta-Sanomat. 13.9.2010. Viitattu 13.9.2010.
  26. ↑ Steinbock, Dan: Apple Vs. Nokia: The Global Smartphone Rivalry The Globalist. 9.8.2010. Arkistoitu 8.5.2013. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Steinbock, Dan: Apple iPhone4 Success Masks Global Strategic Challenges blogs.hbr.org. 25.10.2010. Harvard Business Review. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Ovi-nimi historiaa Nokian palveluissa MTV Uutiset. 16.5.2011. Viitattu 30.6.2019.
  29. ↑ Null, Christopher: The end of Symbian: Nokia ships last handset with the mobile OS PCWorld. 14.6.2013. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Nokia esitteli ensimmäisen Windows Phone -puhelimensa: Lumia 800 Puhelinvertailu.com. Viitattu 27.10.2011.
  31. ↑ Nokia esitteli edullisen Windows Phone -puhelimen: Lumia 710 Puhelinvertailu.com. Viitattu 27.10.2011.
  32. ↑ Savov, Vlad: Windows Phone was a glorious failure The Verge. 10.10.2017. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  33. ↑ Lehtiniitty, Markus: Syksyllä tulossa uusi Nokia-kirja Risto Siilasmaalta Mobiili.fi. 11.4.2018. Viitattu 30.6.2019.
  34. ↑ Näin Nokia kasvoi ja kutistui Suomessa yle.fi. 14.6.2012. Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2021.
  35. ↑ Nokialta irtisanomisten Suomen ennätys 14.6.2012. MTV3. Viitattu 6.3.2021.
  36. ↑ Nokia vähentää Suomesta 3 700 yle.fi. 14.6.2012. Yle Uutiset. Viitattu 23.5.2013.
  37. ↑ Nokian Salon tehdas menee kiinni yle.fi. 14.6.2012. Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2021.
  38. ↑ Microsoft ostaa Nokian matkapuhelimet is.fi. 3.9.2013. Taloussanomat. Viitattu 6.3.2021.
  39. ↑ Microsoft ostaa Nokian puhelinliiketoiminnan yle.fi. 3.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2021.
  40. ↑ Nokia vuonna 2014 (PDF) company.nokia.com. Nokia Oyj. Viitattu 3.1.2016.
  41. ↑ Nokia: NSN:stä tulee NSN hs.fi. 7.8.2013. Helsingin Sanomat.
  42. ↑ Rajeev Suri Nokian toimitusjohtajaksi yle.fi. 29.4.2014. Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2021.
  43. ↑ Nokia myy Here-karttapalvelun saksalaisille autonvalmistajille yle.fi. 3.8.2015. Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2021.
  44. ↑ Trenholm, Richard: Nokia sells Here maps business to carmakers Audi, BMW and Daimler CNet. 3.8.2015. Viitattu 29.6.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Räikkönen, Alexandra: Alcatel-Lucent on nyt kokonaan Nokian – 100 prosenttia täyteen tänään Arvopaperi. 2.11.2016. Viitattu 29.6.2019.
  46. ↑ Parviainen, Aapo: Näkökulma: Nokia hamuaa takaisin maailman valtiaaksi yle.fi. 15.4.2015. Yle Uutiset. Viitattu 15.4.2015.
  47. ↑ Hentunen, Mika: Saksalaislehti: Nokia suunnittelee paluuta kännykkäbisnekseen yle.fi. 18.6.2015. Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2021.
  48. ↑ a b Nokia allekirjoitti strategisen tavaramerkki- ja patenttilisenssisopimuksen, joka antaa HMD Globalille oikeuden käyttää Nokian tavaramerkkiä matkapuhelinten ja tablettien valmistuksessa 18.5.2016. Nokia Oyj. Viitattu 6.3.2021.
  49. ↑ a b Okkonen, Katja: Nokia palaa kulta-aikojen johtajien käsiin – mutta ratkaiseeko se yhtiön vakavat ongelmat? is.fi. 2.3.2020. Taloussanomat. Viitattu 18.4.2020.
  50. ↑ Fortum nimitti toimitusjohtajakseen Markus Rauramon – Pekka Lundmark pääsee aloittamaan Nokian ruorissa kuukautta aikaisemmin Yle Uutiset. 24.6.2020. Viitattu 1.8.2020.
  51. ↑ a b Loura Hall: 2020 NASA Tipping Point Selections NASA. 13.10.2020. Viitattu 22.10.2020.
  52. ↑ a b Rachel Kraus: Nokia wins NASA contract to put a 4G network on the moon. Yes, really. Mashable. Viitattu 23.10.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Matthew Connatser: Nokia to sell submarine network business to France in $375M deal theregister.com. 27.6.2024. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
  54. ↑ Reetä Hytönen: Nokia myy merenalaisten verkkojen liiketoimintansa Ranskan valtiolle yle.fi. 27.6.2024. Viitattu 28.6.2024.
  55. ↑ STT: Nokialla miljardien dollarien yritysosto Yhdysvalloissa yle.fi. 28.6.2024. Viitattu 28.6.2024.
  56. ↑ Nokia to buy networking company Infinera in US$2.3 billion deal businesstimes.com.sg. 28.6.2024. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
  57. ↑ Matthew Connatser: Remember Nokia? Amazon's lawyers do, in patent infringement suit theregister.com. 31.7.2024. Viitattu 1.8.2024. (englanniksi)
  58. ↑ Johtoryhmä Nokia Oyj. Viitattu 12.3.2022.
  59. ↑ Tutustu hallitukseemme Nokia Oyj. Viitattu 12.3.2022.
  60. ↑ a b c Vuosikertomus 2018 (PDF) vuosikertomukset.fi. Nokia Oyj. Viitattu 29.6.2019.
  61. ↑ Parviala, Antti: Nokian patenttisalkku on huippukannattava ja entistäkin pulleampi yle.fi. 3.2.2016. Yle Uutiset. Viitattu 6.7.2019.
  62. ↑ Leskinen, JR: Nokia saa edelleen tuhdit lisenssitulot maailman kännykkävalmistajilta Tekniikka & Talous. 2.5.2018. Viitattu 6.7.2019.
  63. ↑ Laserin kehittänyt Bell Labs tulossa kaupassa Nokialle – "Arvoa vaikea mitata" yle.fi. 16.4.2015. Yle Uutiset. Viitattu 6.7.2019.
  64. ↑ Total telecom equipment market share graphics.reuters.com. Reuters. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
  65. ↑ Suurimmat osakkeenomistajat nokia.com. Nokia Oyj. Viitattu 10.5.2024.
  66. ↑ a b Leppänen (2016) s. 239–241
  67. ↑ Best Global Brands 2010. Interbrand. Arkistoitu 12.2.2011. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  68. ↑ Top 100 Global Brands Scoreboard BusinessWeek. Arkistoitu 19.10.2007. Viitattu 30.1.2009. (englanniksi)
  69. ↑ Nokia jumittui top5-brändiksi Taloussanomat. 18.9.2009. Viitattu 19.9.2009.
  70. ↑ Nokian tuotemerkki putoaa Digitoday. 29.4.2009. Viitattu 4.5.2009.
  71. ↑ Pitkänen, Perttu: Apple on maailman ihailluin yhtiö, Nokia romahti listalta Digitoday. 9.3.2011. Viitattu 9.3.2011.
  72. ↑ Länkinen, Tiina: Nokia putosi ulos kärki-brändien listalta yle.fi. 22.5.2012. Yle Uutiset. Viitattu 6.7.2019.
  73. ↑ Leppänen (2016) s. 241
  74. ↑ 21 Logo Evolutions of the World’s Well Known Logo Designs BoredPanda. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  75. ↑ Bonsdorff, Lars G. von: Nokia Osakeyhtiö 1865–1965. Nokia Osakeyhtiö - Nokia Aktiebolag, 1965.
  76. ↑ Helsingin Sanomat 2003-06-01
  77. ↑ Savolainen, Jani: Connecting People jää historiaan – Nokian legendaarinen slogan korvataan "uudella ja modernilla" Iltalehti. 6.6.2017. Viitattu 11.10.2017.
  78. ↑ Stock information nokia.com. Nokia Oyj. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
  79. ↑ Nokian osakekauppa alkaa myös Pariisin pörssissä is.fi. 17.11.2015. Taloussanomat. Viitattu 5.7.2019.
  80. ↑ Nokia jättää Frankfurtin pörssin is.fi. 24.11.2011. Taloussanomat. Viitattu 17.4.2020.
  81. ↑ Uhari, Markku: Vahva viimeinen neljännes antoi toivon pilkahduksen Nokialle – Yhtiön koko vuoden tulos ja liikevaihto jäivät silti edellisvuodesta ts.fi. 31.1.2019. Turun Sanomat. Viitattu 6.7.2019.
  82. ↑ Nokia maailman yhdeksänneksi kallein 5.7.2000. MTV Uutiset. Viitattu 6.7.2019.
  83. ↑ Nokian Ovin on onnistuttava, muuten vaihtuu johto Digitoday. 6.6.2009. Viitattu 28.1.2010.
  84. ↑ Phony Equality – Labour standards of mobile phone manufacturers in India (PDF) 13.9.2011. Finnwatch ry, Cividep & SOMO. (englanniksi)
  85. ↑ Nokia-boikotti laajenee Saksassa Digitoday. 19.1.2008. Viitattu 18.9.2009.
  86. ↑ Nokiaa haukutaan Saksassa heinäsirkaksi Talouselämä. 16.1.2008. Viitattu 7.10.2010.
  87. ↑ Nokia will Werk in bochum shclissen Handelsblatt. 15.1.2008. Viitattu 7.10.2010. (saksaksi)
  88. ↑ Kallasvuon alamäki alkoi Bochumin tehtaan sulkemisesta MTV Uutiset. 17.10.2013. Viitattu 6.7.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Doz, Yves – Wilson, Keeley: Ringtone: Exploring the Rise and Fall of Nokia in Mobile Phones. Oxford: Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-877719-9
  • Hakkarainen, Ari: Menestyksen hinta. Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa. ((Behind the Screen: Nokia’s Success Story in an Industry of Navel-gazing Executives and Crazy Frogs, 2009.) Suomentanut Marko Niemi) Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-112-6
  • Häikiö, Martti: Nokia: Matka maailman huipulle. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5492-1
  • Häikiö, Martti: Nokia Oyj:n historia 1–3. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3467-6
  • Lindén, Carl-Gustav: Nokia och Finland: Rapport från de galna åren. Helsingfors: Schildts & Söderströms, 2015. ISBN 978-951-52-3716-3 (ruotsiksi)
  • Palmu-Joronen, Anne-Liisa: Nokia-vuodet: Mitä johtamisesta voi oppia. Atena, 2010. ISBN 978-951-79-6644-3
  • Steinbock, Dan: Winning Across Global Markets: How Nokia Creates Strategic Advantage in a Fast-changing World. Jossey Bass, 2010. ISBN 978-0470339664 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nokia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nokia_(yritys)&oldid=22799440”