BASF
| BASF | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | eurooppayhtiö |
| Osake |
FWB: BAS LSE: BFA |
| Markkina-arvo | 91 mrd. USD (5/2017)[1] |
| ISIN | DE000BASF111 |
| Perustettu | 6.4.1865[2] |
| Perustaja | Friedrich Engelhorn[2] |
| Toimitusjohtaja | Kurt Bock[1][3] |
| Kotipaikka |
 Carl-Bosch-Strasse 38, D-67056 Ludwigshafen am Rhein, Saksa[1][3] |
| Tuotteet | kemikaalit[1] |
| Liikevaihto |
 63,66 mrd. USD (2016)[1] |
| Liikevoitto |
 4,49 mrd. USD (2016)[1] |
| Henkilöstö | 113 830 |
| Kotisivu |
www |
BASF SE on saksalainen kemian alan yhtymä ja maailman suurimpia kemikaaliyrityksiä.[4] Yhtiön pääkonttori sijaitsee Ludwigshafen am Rheinin kaupungissa Saksassa.[1][5] Yhtiö toimii maailmanlaajuisesti yli 80:ssä maassa.[6]
Talousjulkaisu Forbesin maailman suurimpien julkisesti noteerattujen yritysten Forbes Global 2000 -listalla yhtiö oli vuonna 2017 sijalla 93. Se luokiteltiin samalla listalla Saksan kahdeksanneksi suurimmaksi pörssiyritykseksi. Yhtiön osakekannan markkina-arvo oli 91 miljardia Yhdysvaltain dollaria (toukokuussa 2017) ja liikevaihto 63,66 miljardia dollaria (2016).[1]
Kirjainlyhenne BASF, joka on rekisteröity tuotemerkki, on peräisin yrityksen alkuperäisestä nimestä Badische Anilin-und-Soda-Fabrik (suom. Badenilainen aniliini- ja soodatehdas).[7]
Yrityksellä on viisi liiketoimintasegmenttiä, jotka ovat Chemicals (kemikaalit), Performance Products (toiminnalliset tuotteet), Functional Materials & Solutions (funktionaaliset materiaalit ja ratkaisut), Agricultural Solutions (maatalouden ratkaisut) ja Oil & Gas (öljy & kaasu).[3][5] Basfin tytäryhtiö Wintershall Holding AG harjoittaa öljyn ja maakaasun etsintää ja tuotantoa sekä maakaasun siirtoa ja jakelua. Keski- ja Itä-Euroopassa yritys toimii yhteistyössä Gazpromin kanssa. Se on osakkaana Nord Stream -hankkeessa.[8]
Basf oli vuonna 2012 maailman 14. suurin autoteollisuuden osatoimittajayritys. Se toimittaa ajoneuvoihin pinnoitteita, jarru- ja jäähdytysnesteitä, erikoismuoveja ja akkumateriaaleja.[9]
Basf Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin sata henkilöä työllistävä Basf Oy valmistaa Suomessa Riihimäellä rakennuskemikaaleja ja Haminassa paperiteollisuuskemikaaleja.[10] Lisäksi Äetsässä toimiva Kemira Chemicals on valmistanut Basfille puutavaran homeenestoainetta Sinestoa.[11] Lokakuussa 2018 kerrottiin Basfin rakentavan Harjavallan Torttilaan sähköautojen akkuja valmistavan tehtaan, joka valmistui loppuvuodesta 2020. Tärkeitä raaka-aineita nikkeliä ja kobolttia se saa Harjavallan suurteollisuuspuistossa toimivalta Norilski nikelin tehtaalta.[12] Täysin valmis tehdas odottaa edelleen lupaa käynnistykseen. Tehtaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolta saamasta ympäristöluvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen ja se kumosi luvan[13].
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Basfin perusti Friedrich Engelhorn huhtikuussa 1865 Saksan Mannheimissa. Yritys yritti hankkia tonttia tehtailleen Reinjoen ääreltä Mannheimista, mutta kun tonttia ei saatu, tehtaat rakennettiin joen vastarannalle Ludwigshafen am Rheiniin.[2]
Yrityksen ensimmäisiin tutkimuskohteisiin kuului väriaineiden valmistaminen kivihiilitervasta. Syntyi muun muassa farkkuhousuista myöhemmin tunnettu keinotekoinen indigonsininen väri, joka korvasi kasveista tehdyn alkuperäisen väriaineen.[14] Juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa Haber-Bosch-menetelmälla pystyttiin valmistamaan ammoniakkia[15]. Keksinnön teki Fritz Haber, joka kehitti yhtiölle myös Zyklon B -tuholaismyrkyn. Vaikka ammoniakki tehtiin aluksi lannoitteita varten, sen sotilaallinen merkitys oli suunnaton ensimmäisen maailmansodan alettua ja Englannin estettyä guanon tuonnin Chilestä Saksaan. Saksan tykistö sai ajopanoksensa ilman luonnon omaa ammoniakkilähdettä Basfin avulla.
IG Farben
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: IG Farben
Carl Boschin johdolla Basf, Hoechst ja Bayer perustivat toisessa maailmansodassa sotarikoksista sittemmin tuomitun IG Farben -yhtiön. Yhtiö ei ainoastaan toimittanut myrkkykaasua tuhoamisleireille vaan pyöritti omaa keskitysleiriä Monowitzia Birkenaun liepeillä. [16]
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]IG Farben purettiin sodan jälkeen kolmeksi suuryhtiöksi (Basf, Bayer ja Hoechst) sekä yhdeksäksi pienemmäksi yritykseksi. Basf siirtyi käyttämään pääraaka-aineenaan maaöljyä kivihiilen sijasta. Henkilöstömäärä kasvoi 1940-luvun lopun 800:sta 45 tuhanteen vuonna 1963. Basfista tuli nopeasti maailman suurin muovintuottaja ja se vastasi kymmenestä prosentista tekokuitujen silloisesta tuotannosta. Pääjohtaja Bernhard Timmin johdolla Basf keskittyi yhä enemmän peruskemikaalien sijasta erikoiskemikaaleihin sekä myös kuluttajatuotteisiin, kuten 1970-luvulla C-kasetteihin ja sitten videokasetteihin. Strategiaan kuului myös voimakas kansainvälistyminen. Yhdysvaltojen markkinoille Basf suuntautui yritysostojen avulla välttääkseen maan korkeita tuontitulleja.[14]
Vuoden 2005 paikkeilla Basfista tuli maailman suurin kemianteollisuusyritys. Kymmentä vuotta myöhemmin se myi tekstiilikemikaalitoimintansa Archroma-yhtiölle ja hienokemikaalitoimintansa Siegfried-yhtiölle. Vuonna 2015 yhtiö myös juhlisti 150-vuotista toimintaansa muun muassa brittisäveltäjä Michael Nymanilta tilatulla teoksella Symphony No. 8: Water Dances.[17]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Piirros Basfin tehtaista vuonna 1866. -
Basfin hallintorakennus vuodelta 1957 Ludwigshafen am Rheinissa. -
Basfin teollisuusaluetta Ludwigshafen am Rheinissa. -
Basfin teollisuusaluetta Reinin varrella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h The World’s Biggest Public Companies. 2017 Ranking. Country: Germany (Vuoden 2017 Forbes Global 2000 -lista, Saksa; lähteenä on käytetty myös sivua 93. BASF. Market Cap As of May 2017: $91 Billion) forbes.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Arkistoitu kopio basf.com. Arkistoitu 24.12.2015. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Company Overview of BASF SE (myös muut välilehdet) bloomberg.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Global Top 50 Chemical Companies Chemical & Engineering News. Viitattu 8.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b BASF SE (BASFn.DE) (katso myös muut välilehdet) reuters.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ At a glance basf.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Ludwig Hüttl: Badische Anilin- und Sodafabrik (BASF) HLB. Viitattu 18.6.2024. (saksaksi)
- ↑ Ludwig Burger ja Patricia Weiss: BASF to cut costs, jobs in Europe, takes writedown on Nord Stream 1 Reuters. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Top 100 global OEM parts suppliers – Ranked on 2012 global OEM automotive parts sales, Autonews. Viitattu 4.10.2016.
- ↑ Basf in Finland Basf. Viitattu 22.10.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Päätös ympäristönsuojelulain 35 §:n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta. Nro A 1133. Dnro KAS-2002-Y-265-111 29.12.2006. Ympäristöministeriö. Viitattu 22.10.2018.
- ↑ Pukkila, Tapio: BASF rakentaa akkutehtaan Harjavaltaan Yle Uutiset. 22.10.2018. Viitattu 22.10.2018.
- ↑ Jussi Rakkolainen: Akkumateriaalitehtaan toiminta keskeytettävä – hallinto-oikeus antoi välipäätöksen Satakunnan Kansa Länsi Suomi. 23.2.2024. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ a b ”BASF A.G.”, International directory of company histories, s. 305. Chicago: St. James Press, 1988. Kirja Internet Archivessa (viitattu 25.9.2024). (englanniksi)
- ↑ Jim Clark: The Haber Process Libretexts Chemistry. Viitattu 18.6.2024. (englanniksi)
- ↑ About us - History basf.com. Viitattu 5.8.2020. (englanniksi)
- ↑ C&EN’s Global Top 50 chemical companies of 2014 Chemical Engineering News (C&EN). 26.7.2015. Viitattu 25.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BASF Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
