Nitraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nitraatti-ionin resonanssimuodot.

Nitraatti (NO3- eli nitraatti-ioni), kuten myös nitriitti (NO2-), on typen ja hapen muodostama anioni. Myös nitraatti-ionin sisältäviä typpihapon (HNO3) suoloja kutsutaan nitraateiksi.[1] Nitraatti-ioneja saadaan typpihaposta seuraavasti:

HNO3 + H2O → H3O+ + NO3-

Nitraattisuolat ovat tyypillisesti veteen hyvin liukenevia. Nitraatti-ioni kelpaa kasveille typen lähteeksi, joten sitä käytetään lannoitteissa. Mereen tai järveen liuenneena se saattaa aiheuttaa kasvien liikakasvua[2] ja sitä kautta aiheuttaa kalojen kuolemia hapenpuutteen vuoksi.lähde?

Nitraatti on haitallista etenkin pikkulapsille, koska se saattaa häiritä heillä hemoglobiinin suorittamaa hapen kuljetusta elimiin. Ravinnon suuri nitraattipitoisuus saattaa myös lisätä ruoansulatuselimistön syöpiä, sillä nitraatit ja niiden pelkistyessä syntyvät nitriitit muuttuvat suun ja suoliston bakteeritoiminnan seurauksena karsinogeenisiksi nitrosoamiineiksi. Myös kaivovedessä saattaa olla liikaa typpilannoitteista peräisin olevaa nitraattia.[3]

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitraatin osuuden lisäämisellä ravinnossa vaikuttaisi olevan edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin sekä verenpaineeseen. Lisäksi se näyttäisi lievittävän vatsahaavaa.[4]

Vuonna 2009 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan ravinnon sisältämän nitraatin ei ole osoitettu vaarantavan ihmisen terveyttä. Nitraatin ja syövän yhteyttä tarkastelleista tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia.[4]

Saanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset saavat nitraattia eniten vihanneksista, hedelmistä ja talousvedestä. Nitraattia saatetaan lisätä myös suolasilliin, pekoniin, suolattuna myytävään lihaan ja juustoihin.[5]

Pinaatti, lehtisalaatti ja jäävuorisalaatti sekä rucola sisältävät paljon nitraattia. Sitä löytyy on myös imeväisten ja pikkulasten viljapohjaisista valmisruoista ja muissa lastenruoista sekä lihajalosteista.[6] Paljon nitraattia on myös punajuuressa, purjosipulissa, kesäkurpitsassa, parsa- ja keräkaalissa, kurkussa, porkkanassa, tuontiperunassa, mansikassa, raparperissa, melonissa ja banaanissa[5].

Lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä luontaisista lähteistä peräisin olevaan nitraattiin verrattuna[6]. Lisäainepitoisten elintarvikkeiden runsas käyttö saattaa kuitenkin lähes kymmenkertaistaa nitraatin ja nitriitin yhteenlasketun kokonaissaannin.[5]

Suomalaisten nitraatin saanti on vähintään kymmenen kertaa nitriitin saantia suurempaa[5].

Saantirajoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman terveysjärjestön suosituksen mukaan nitraattien suurin suositeltava päiväsaanti on 3,7 milligrammaa nitraatteja yhtä kehon painokiloa kohden. Luku sisältää normaalin satakertaisen turvamarginaalin.[3] EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen on asettanut nitraatin lisäainekäytölle elintarvikkeissa ylärajaksi 15 milligrammaa sadassa grammassa[7].

Vain noin 2,5 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista sai 2010-luvulla enimmäissuositusta enemmän ravintoperäisiä nitraatteja. Runsaasti kasviksia syövien nitraatin saanti ylittää kuitenkin suosituksen helposti jopa viisinkertaisesti. Paljon nitraattia sisältävät etenkin lanttu, nauris, pinaatti, punajuuri, nokkonen, retiisi, kiinankaali, pienet varhaisperunat, lehti- ja keräsalaatit, juuresmehut, tuoreet yrtit, lehti- ja kyssäkaali, kurpitsa, varsiselleri, fenkoli, idut meloni ja banaani.[5][8]

Nitraattia käytetään myös lihajalosteiden säilöntäaineena[3], mutta lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä verrattuna luontaisista lähteistä saatavaan nitraattiin[9].

Yhdysvaltalainen tutkija Norman Hordin on kritisoinut nitraatin enimmäissaantisuositusta mielivaltaiseksi. Nitraatteihin liittyvästä syöpäriskistä ei ollut tehty vuoteen 2009 mennessä yhtään laajaan aineistoon perustuvaa tilastollista tutkimusta.[3] WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on perustellut tästä huolimatta prosessoidun lihan yhteyttä syöpäriskiin elimistön nitraatista muodostamilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC)[10][11].

Nitraatteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 330. Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ Aino Pelto-Huikko & Niina Vieno: Vesikoulu (pdf) Vesi-instituutti Wander. Viitattu 11.7.2010.
  3. ↑ a b c d Kasvisten nitraatit hyväksi terveydelle Turun Sanomat. 17.11.2009. Viitattu 6.3.2022.
  4. ↑ a b Linsha Ma ym.: Nitrate and Nitrite in Health and Disease. Aging and Disease, lokakuu 2018, 9. vsk, nro 5, s. 938. PubMed:30271668 doi:10.14336/AD.2017.1207 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille. Ruokavirasto (pdf)
  6. ↑ a b Nitraatti Ruokavirasto. Viitattu 8.3.2024.
  7. ↑ Kaksi kolmesta suomalaismiehestä syö punaista lihaa ja lihajalosteita yli suositusten Helsingin Sanomat. 25.8.2022. Viitattu 25.8.2022.
  8. ↑ Nitraattia sisältävät kasvikset Ruokavirasto. Viitattu 8.3.2024.
  9. ↑ Usein kysyttyä nitraatista ja nitriitistä Ruokavirasto. Viitattu 8.3.2024.
  10. ↑ José L. Domingo & Martí Nadal: Carcinogenicity of consumption of red meat and processed meat: A review of scientific news since the IARC decision. Food and Chemical Toxicology, 1.7.2017, 105. vsk, s. 256–261. doi:10.1016/j.fct.2017.04.028 ISSN 0278-6915 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Kirsikka Aittola: Punaista lihaa ja marjoja sisältävän ruokavalion vaikutus ulosteen N-nitrosoyhdisteisiin ja polyfenoleihin terveillä aikuisilla. https://core.ac.uk/download/pdf/78566762.pdf

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nitraatti&oldid=22831169”