Nikolai Nikolajevitš Romanov

Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš Romanov nuorempi

Nikolainpalatsi Pietarissa.

Nikolai Nikolajevitš Romanov (ven. Николай Николаевич Романов (младший); (18. marraskuuta (J: 6. marraskuuta) 1856 Pietari, Venäjän keisarikunta – 5. tammikuuta 1929 Antibes, Ranska) oli venäläinen suuriruhtinas ja kenraali sekä keisari Nikolai I:n pojanpoika. Hän oli Venäjän armeijan ylipäällikkö itärintamalla Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan ensimmäisen maailmansodan ensimmäisen vuoden ajan.

Perhesuhteet

Nikolai Nikolajevitš Romanovin vanhemmat olivat suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš vanhempi ja suuriruhtinatar Aleksandra Petrovna. Nikolain isä oli keisari Nikolai I:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kuudes lapsi ja kolmanneksi vanhin poika. He asuivat Pietarissa vuosina 1853–1861 rakennetussa valtavassa Nikolajevskin eli Nikolainpalatsissa. Nikolailla oli nuorempi veli suuriruhtinas Pjotr Nikolajevitš Romanov. Nikolai Nikolajevitš kävi sotilasinsinöörikoulua ja valmistui sieltä vuonna 1873 ja pääesikunnan akatemiasta vuonna 1876. Nikolajevitš nai Montenegron kuninkaan Nikola I Petrović-Njegošin tyttären Anastasian (Stana) vuonna 1907. Anastasia (1868–1935) oli ollut aiemmin naimisissa Leuchtenbergin 6. herttuan Georgi Maximilianovitšin kanssa, joka oli Nikolain tädin suuriruhtinatar Maria Nikolajevnan poika tämän ensimmäisestä avioliitosta. Anastasialla oli tästä liitosta kaksi lasta. Molemmat olivat hartaita ortodokseja ja montenegrolaiset myös panslavisteja. Avioliitto oli lapseton.

Sotilasura

Nikolai Nikolajevitš Romanov toimi Venäjän-Turkin sodassa (1877–1878) ylipäällikkönä olevan isänsä esikunnassa. Hän oli hyvä sotilas ja suosittu. Hän oli myös hyvin uskonnollinen mies: hän rukoili joka aamu ja yö sekä ennen jokaista ruokailua. Nikolai Nikolajevitš oli panslavisti, muttei kiihkomielinen. Hän viihtyi parhaiden maaseudulla, jossa hän metsästeli ja ratsasti maatiloilla. Vuonna 1895 hänet nimitettiin ratsuväen tarkastajaksi, jota tointa hän hoiti kymmenen vuotta.

Nikolai Nikolajevitšin ei annettu taistella Venäjän–Japanin sodassa, koska keisari Nikolai II ei halunnut, että Romanovit kaatuisivat tappiollisessa sodassa.

Hänellä oli merkittävä osuus vuoden 1905 levottomuuksien lopettamisessa. Kun lakot levisivät, vaihtoehtona oli joko hyväksyä ministeri Sergei Witten ehdotukset tai kukistaa kansa voimatoimin. Nikolai II pyysi Nikolai Nikolajevitšia ryhtymään sotilasdiktaattoriksi, mistä hän kieltäytyi ja Nikolai II joutui hyväksymään uudistukset, mitä keisarinna Aleksandra Fjodorovna ei koskaan antanut anteeksi.

Vuodesta 1905 aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti Nikolai Nikolajevitš toimi Pietarin sotilaspiirissä. Hän ei ottanut osaa sotasuunnitelmiin, mutta maailmansodassa hän oli aluksi vastuussa rintamasta Saksaa, Itävalta-Unkaria ja Turkkia vastaan. Grigori Rasputinin mukaan Venäjän tappiot jatkuisivat, ellei keisari itse ottaisi komentoa, minkä Nikolai II teki 21. elokuuta 1915. Nikolai Nikolajevitš nimitettiin tämän jälkeen Kaukasian käskynhaltijaksi ja Kaukasian rintaman ylipäälliköksi.

Metsästys ja koiraharrastus

Nikolai Nikolajevitš luettiin aikansa suuriin metsästäjiin. Hänen venäjänvinttikoiransa, borzoit, olivat maankuuluja. Rodun omistusoikeus oli tuolloin rajoitettu ylhäisaatelistoon, ja koska rotu katosi Venäjältä vallankumouksen yhteydessä, nykypäivän venäjänvinttikoirat polveutuvat niistä koirista, joita Nikolai Nikolajevitš Romanov lahjoittanut eurooppalaisille ystävilleen ennen maailmansotaa. Elinaikanaan Nikolai Nikolajevitš koirineen kaatoi satoja susia. Ajossa käytettiin kahta koiraa, jotka kävivät suden kimppuun molemmilta puolilta, jonka jälkeen metsästäjä nousi ratsailta ja leikkasi suden kurkun veitsellä. Metsästys oli Nikolai Nikolajevitšin pääharrastus, ja hän kuljetti hevosiaan ja koiriaan mukanaan matkustaessaan yksityisjunallaan ympäri maata tarkastusmatkoillaan.

Loppuelämä

Helmikuun vallankumouksen tapahtuessa Nikolai Nikolajevitš oli Kaukasiassa. Hän sai määräyksen ryhtyä ylipäälliköksi ja matkusti Mogileviin, mutta vuorokauden kuluttua uusi pääministeri Georgi Lvov erotti hänet virasta.

Kaksi vuotta Nikolai Nikolajevitš Romanov vietti Krimillä joskus kotiarestissa ja vapaudessa. Hänellä oli sympatioita valkoisia joukkoja kohtaan, mutta Denikin ei uskaltanut nimittää monarkistia ja Romanovin suvun edustajaa johtoon pelätessään vieraannuttavansa valkoisten puolella olleet tasavaltalaiset.

Nikolai Nikolajevitš ja hänen vaimonsa Anastasia pakenivat Venäjältä huhtikuussa 1919 brittiläisellä sotalaiva HMS Marlborough’lla Mustanmeren poikki.

Nikolajevitš vietti aluksi aikaa Genovassa, Italian kuninkaan Viktor Emanuel III:n vieraana, joka oli Nikolain lanko. Myöhemmin Nikolai Nikolajevitš vaimonsa suuriruhtinatar Anastasia Nikolajevna Romanovan kanssa Ranskaan Choignyn pieneen maalaiskylään Pariisin lähistölle. La Sûreté Nationale ja kasakat vartioivat hänen taloaan vuorokauden ympäri. Maanpaossa Nikolai Nikolajevitš Romanov toimi antibolševististen monarkistien ROVS-järjestössä, ja johti sitä yhdessä kenraali Pjotr Wrangelin kanssa. Nikolai Nikolajevitš Romanov kuoli 73-vuotiaana vanhuuteen Ranskan Rivieralla vuonna 1929, jossa hän oli asunut talvisin. Nikolai Nikolajevitš Romanov haudattiin Pyhän Arkkienkeli Mikaelin kirkkoon, Cannesiin.

Vuonna 2014 prinssit Nikolai Romanovitš Romanov ja Dimitri Romanov vetosivat että Nikolain Nikolajevitšin jäännökset siirrettäisiin takaisin Venäjälle. Nikolai Nikolajevitš Romanovin ja hänen vaimonsa Anastasian jäännökset haudattiin uudelleen Moskovan Bratskin sotilashautausmaalle toukokuussa 2015..

Aiheesta muualla

• Николай Николаевич (младший) (venäjäksi)
• Peeling, Siobhan: Nikolaĭ Nikolaevich, Grand Duke of Russia (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War