Muhos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Muhoksen kunta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muhos

vaakuna

sijainti

Vuonna 1634 valmistunut Muhoksen kirkko
Vuonna 1634 valmistunut Muhoksen kirkko
Sijainti 64°48′25″N, 025°59′40″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 494
Hallinnollinen keskus Muhoksen kirkonkylä
Perustettu 1865
Kokonaispinta-ala 798,10 km²
144:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 784,58 km²
– sisävesi 13,52 km²
Väkiluku 8 749
113:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 11,15 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 23,3 %
– 15–64-v. 58,3 %
– yli 64-v. 18,4 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,4 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Kimmo Hinno
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • Muut
 • SDP
 • Kok.
11
7
3
2
2
2
muhos.fi

Muhos on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 8 749 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 798,10 km2, josta 13,52 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 11,15 asukasta/km2.

Muhoksen läpi virtaa Oulujoki, johon Muhoksen kohdalla laskee Muhosjoki. Muhoksen naapurikunnat ovat Liminka, Oulu, Siikalatva, Tyrnävä, Utajärvi ja Vaala.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muhoksen kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa.
Muhoksen vuonna 1956 rakennettu tsasouna, joka on purettu vuonna 2017.[7]

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Muhoksen seudulle jo kivikaudella. Yksi Pohjois-Pohjanmaan huomattavimmista kivikautisista asuinpaikoista on tavattu Pyhänsivun kylästä Pyhäkosken pohjoisrannalta. Sieltä on löydetty noin 60 esinettä, kuten kirveitä, talttoja, nuolenkärkiä ja saviastioiden palasia. Esineet on ajoitettu tyypillisen kampakeramiikan aikaan. Lisäksi on Pyhänsivulta löydetty muutama pronssikautinen esine, kuten kirveen valumuotti ja pronssikautinen suksi.[8]

Keskiajalla seudulle alkoi saapua erämiehiä Oulujokea pitkin. Varsinaisesti alue asutettiin 1400-luvulla. Asukkaita tuli sekä Pohjanlahden rannikolta, että sisämaasta Savosta. Muhos kuului vielä 1500-luvulla Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaseutuun, jonka hallinnasta taisteltiin.[8]

Muhoksen puukirkko v. 2006.

Muhos kuului aluksi seurakunnallisesti Saloisten kirkkopitäjään. Limingan seurakunnan itsenäistyessä 1477 tuli Muhoksesta sen kappeli. Muhoksen ensimmäinen kirkko nousi Kirkkosaarelle todennäköisesti jo 1500-luvulla. Kirkon tuhouduttua uusi kirkko rakennettiin Kirkkoniemeen. Muhoksen kolmas kirkko rakennettiin vuonna 1634. Se on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Oulun seurakuntaan Muhos liitettiin 1610. Muhoslaiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä asemaansa Oulun yhteydessä ja ryhtyivät 1700-luvulla ajamaan seurakuntansa itsenäistymistä. Vuonna 1766 Muhos erotettiinkin itsenäiseksi seurakunnaksi. Muhoksen yhteyteen siirretty Utajärven kappeli itsenäistyi vasta vuonna 1900.[8]

Muhoksen halki virtaavalla Oulujoella on ollut aina merkittävä asema kunnan kehityksessä ja talouselämässä. Oulujoki oli aikoinaan tunnettu kalaisuudesta ja lohenpyynti olikin maatalouden ohella merkittävä ansionlähde talonpojille. Lohenpyynti tapahtui yhteispadoilla. Viimeinen käytössä ollut lohipato Muhoksen kunnan alueella oli Muhospato. Myös Pyhäkoski oli tärkeä lohikoski.[8] Oulujoen lasku Pyhäkoskea myöten kuului osana Suomen vanhimpaan, vuonna 1887 aloitettuun matkailureittiin, joka alkoi Viipurista ja kulki Itä-Suomen kautta Ouluun. Pyhäkosken laskusta tervaveneillä muodostui suosittu matkailuelämys. Esimerkiksi vuonna 1937 koskiveneissä kulki yli 4 500 matkailijaa.[9] Suurten voimalaitosten rakentaminen viime sotien jälkeen vaikutti suuresti kunnan kehitykseen. Voimalaitosten rakentaminen vaati runsaasti työvoimaa ja valmistuttuaankin ne tarjosivat noin 300 työpaikkaa. Toisaalta voimalaitosten rakentaminen lopetti kalastuksen ja merkittävän matkailuelinkeinon.[8]

Oulujokea pitkin kuljettiin myös Kainuun tervaa ja uitettiin tukkeja. Muhoksen ja Oulun välillä oli höyrylaivayhteys Oulujoen rauhallisesti virtaavalla osuudella 1870-luvulta lähtien, mutta laivaliikenne loppui Oulu–Kontiomäki-rautatien valmistuttua 1928. Nykyään Muhoksen asemalla pysähtyvät kaikki rataosan henkilöjunat. Muhoksen asukasluku kasvoi 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin, jolloin asukkaita oli yli 9 300. Sen jälkeen alkoi pari vuosikymmentä kestänyt väestökadon aika, jonka kuluessa kunnan väkiluku laski runsaaseen 6 600:aan. 1970-luvun jälkipuoliskolla asukasluku alkoi jälleen kasvaa ja kasvua on jatkunut näihin päiviin saakka.[8]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Muhoksen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 6 775
1985
  
 7 131
1990
  
 7 517
1995
  
 7 875
2000
  
 7 799
2005
  
 8 240
2010
  
 8 857
2015
  
 9 063
2020
  
 8 922
Lähde: Tilastokeskus.[10]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Muhoksella oli 9 019 asukasta, joista 6 954 asui taajamassa, 2 025 haja-asutusalueilla ja 40:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Muhoksen taajama-aste on 77,4 %.[11] Kunnassa on vain yksi taajama, Muhoksen kirkonkylä.[12] Laukka ja Päivärinne ovat kasvanut yhteen Muhoksen kirkonkylän kanssa.

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Muhoksella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[13]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Muhoksella toimii Muhoksen helluntaiseurakunta.[14]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Muhoksen alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[15]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymää Isterin koskesta Muhosjoella.

Muhos käsittää osan Oulujoen laaksoa ja ulottuu täältä kahtena kaistaleena kaakkoon ja itään.[8]

Kallioperä on kunnan itäosassa graniittia ja kiteistä liusketta. Oulujoen eteläpuolella on sedimenttikivialue, joka on säilynyt kulutukselta suojassa graniittisen peruskallion vajoamassa. Tämän pääasiassa punaisista ja ruskeista savikivistä koostuvan niin sanotun Muhoksen muodostuman paksuus on Muhoksella noin 500 metriä. Muhoksen muodostuma ulottuu maanpinnalle Oulujoen partaalla Koskivaltimossa, lähellä Montan voimalaitosta.[8] Muodostumassa on maakaasua, jota muutama alueen talous on käyttänyt hyödykseen.[16]

Kallioperä on yleensä irtainten maalajien peitossa. Kunnan eteläosassa vallitseva maalaji on hiekka, joka muodostaa loivasti kumpuilevia kankaita. Kaakossa kunnan alueelle ulottuu osa Rokuanvaaran harju- ja dyynimuodostumista sekä Rokuan kansallispuistosta. Pohjoisosaa hallitsee moreeni, joka on kasautunut loiviksi kumpareiksi tai melko tasaiseksi kentäksi. Savea on pääasiassa vain Oulujoen laaksossa. Kivennäismaalajit ovat kuitenkin laajoilla alueilla turpeen peitossa. Maaston korkeussuhteet vaihtelevat alueella jonkin verran. Muhoksen muodostuman alueella maankamara on hyvin tasainen, eikä se juuri ylitä 50 metrin tasoa. Täältä maanpinta kohoaa verkalleen kohti itää, jossa muutamat kohoumat nousevat yli 100 metriin. Ylävintä on kunnan kaakkoisosassa, jossa korkeimmat kohoumat saavuttavat 150 metrin tason.[8]

Muhoksen maisemallinen selkäranka on Oulujoki. Jokilaakson maisemaa luonnehtivat pellot ja paikoin korkeat ja jyrkät hiekkaiset rantatörmät. Ennen voimalaitosten rakentamista Oulujoessa oli useita mahtavia koskia, jotka olivat tärkeitä lohen lisääntymisalueita. Oulujoki koskineen tunnettiin hyvin myös kansainvälisissä matkailijapiireissä. Joen huomattavin koskijakso oli Pyhäkoski, joka laski noin 56 metriä 17 kilometrin matkalla. Kosket valjastettiin vuosina 1941–1957, jolloin rakennettiin Pyhäkosken (putouskorkeus 32,3 m), Pällin (13,9 m) ja Montan (12,2 m) vesivoimalaitokset. Voimalaitosten estettyä lohen nousun Oulujokeen Montan voimalaitosten yhteyteen perustettiin 1954 Montan kalanviljelylaitos. Oulujoen lisäksi muita huomattavia vesistöjä ovat sen sivujoet Sanginjoki pohjoisessa ja Muhosjoki kunnan eteläosassa. Muhosjoen kosket Liimanni ja Isteri kuohuvat yhä vapaina.[8]

Noin 60 prosenttia Muhoksen pinta-alasta on suota. Suot ovat pääosin aapasoita. Suurimpia soita ovat muun muassa Ruostesuo, Susisuo, Kivisuo ja Karpasuo. Kunnan eteläisimpään kolkkaan ulottuu myös Pelsonsuo.[8]

Kylät ja kulmakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muhoksen keskustaa pääaukiolta katsottuna.

Muhoksella on 6 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[17]

  • Ahmas
  • Kylmälä
  • Laitasaari
  • Muhos
  • Pyhänsivu
  • Utajärvi

Kulmakuntia Muhoksella ovat Hyrkäs, Korivaara, Kurkiperä, Laaji, Laukka, Leppiniemi, Montta, Muhosperä, Mökkikylä, Petäikkö, Perukka, Ponkila, Päivärinne, Pälli, Rautionkylä, Rova, Sanginjoki, Soso, Suokylä, Tuppu, Tuuru ja Lehtoselkä.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 22 (nykyinen Tervan tie) tulee Oulusta Muhokselle ja johtaa aina Kajaaniin saakka. Seututie 834 alkaa Muhoksen kunnan Laukan kylästä, jossa se haarautuu valtatiestä 22. Tie ylittää Oulujoen ja kulkee Sanginjoen kylän kautta päättyen Ylikiimingin kirkonkylälle. Yhdystie 8331 eli Sanginjoentie alkaa Oulusta Oulujoen pohjoisrannalta Sanginsuun kaupunginosasta, seurailee Sanginjoen pohjoisrantaa ja päättyy Muhoksen kunnassa sijaitsevaan Sanginjoen kylään. Yhdystie 8300 alkaa Oulusta, seurailee Oulujoen pohjoisrantaa ja menee Muhoksen Montan kautta Vaalaan, jossa se yhtyy valtatiehen 22. Seututie 827 kulkee Tyrnävän kirkonkylän ja Ängeslevän kylän halki Muhoksen kunnan Sosoon, jossa se päättyy valtatielle 22. Muhoksen rautatieasema (lyh. Mh) sijaitsee Muhoksen kunnan keskuksessa. Asemalla pysähtyvät kaikki reitillä Oulu–Iisalmi liikennöivät VR:n henkilöjunat. Muhosta palvelevat Oulun joukkoliikenteen linjat 40, 41 ja 49.

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhoksen Pallo-Salamat on palloiluseura, jonka miesten pesäpallojoukkue pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykköspesiksessä. Muhoksella on myös jääkiekkoseura Muhoksen Jääklubi. Muhoksella toimii myös jalkapalloseura Ponkilan Pantterit ja siellä on Oulun seudun ainoa Pay & Play -golfkenttä, Oulujokilaakson Golf. Muhoksen Naisvoimistelijat on muhoslainen järjestö, joka pitää muun muassa tanssitunteja eri lajeista, akrobatiaa, pilatesta sekä jumppaa jokaiselle ikäryhmälle.

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Muhoksella vuosina 2003 sekä 2019.[18][19]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhoksella ilmestyy Oulujokilaakson eli Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueen paikallislehti Tervareitti.

Muhoksella on ollut metsäntutkimuslaitoksen tutkimusalue vuodesta 1923. Nykyäänmilloin? alue on Liimanninkosken lehtojensuojelualue.

Muhoksen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla palvilihapotut, ohrarieska ja imellysmarjapuuro.[20]

Tunnettuja Muhoksella syntyneitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiopäivämiehiä ja kansanedustajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Muhos Oikeusministeriö. Viitattu 1.12.2021.
  7. ↑ Tervareitti: Muhoksen tsasouna sai purkutuomion Kaleva.fi. 29.9.2017. Viitattu 20.2.2018.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  9. ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 235. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973.
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  11. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  12. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  14. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  15. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Tyrnävän maakaasu kirjastovirma.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.8.2013.
  17. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 228. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5
  18. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  19. ↑ Sillfors, Mikko: Muhokselle odotetaan jopa 85 000 vierasta lauantaina Iltalehti. 28.6.2019. Viitattu 27.6.2022.
  20. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 171. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  21. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matti Lackman, Antero Tervonen, Jouko Vahtola, Mauno Hiltunen (toim.): Muhoksen kunnan historia 1865–1995. Muhos: Muhoksen kunta, 2002. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Matti Huurre, Jouko Vahtola (toim.): Oulujokilaakson historia kivikaudelta vuoteen 1865. Oulu: Oulujokilaakson historiatoimikunta, 1991. ISBN 952-90-2856-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muhos&oldid=22859665”