Media ja sodankäynti

Media, erityisesti joukkotiedotusvälineet, ovat myös sodankäynnin välineitä ja kohteita.

Median merkitys sodankäynnissä

»Hyvin hoidetun tiedotuskampanjan avulla ihmiset saadaan kahdessa kuukaudessa uskomaan Jumalaan.»
(Näytelmäkirjailija Maurice Donnay (1859–1945)^[1])

Median laajasta merkityksestä esimerkkejä ovat:

Toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa radiotoiminta (Radio Free Europe, Voice of America, BBC) ja niiden vastainen toiminta oli merkittävä osa ideologista kamppailua. Vuonna 1948 alkanut läntisten radioasemien häirintä Neuvostoliitossa oli ja on edelleen ollut maailman suurin häirintäoperaatio. Siinä oli lopulta mukana noin 2 000 häirintälähetintä. Jokaisen yli neljäsosamiljoonan kaupungin ympärillä oli häirintäasemia, jopa 16 kappaletta. Muutamaa katkosta lukuun ottamatta häirintä jatkui vuoteen 1987 asti. Neuvostoliitto tuskin olisi aloittanut maailman suurinta häirintäoperaatiota, jos lännen radioiden merkitys olisi ”vain keskustelun herättäjä”.

Huturadikaalien äänenkannattajana toimineella radioasemalla Radio Télévision Libre des Mille Collinesilla (RTLM) oli suuri kansankiihottajan merkitys hutujen toteuttamassa tutseihin kohdistuneessa Ruandan kansanmurhassa vuonna 1994. Kansanmurhan aloitti RTML:n taajuudella toistettava käsky ”Kaatakaa korkeat puut!” Seurauksena oli noin miljoona kuollutta, joista suurin osa oli tutseja ja maltillisia hutuja.

Ennen kuin serbit ja kroaatit kävivät todellisen sodan Balkanilla 1990-luvulla, he kävivät televisiosodan. Koko sota oli keinotekoinen, televisiolla luotu.^lähde? Tarvittiin muutaman vuoden häikäilemätön propaganda ja toisensa vuosikymmeniä tunteneet ihmisen alkoivat vihata toisiaan. Serbit myös ajoittivat toimintansa Yhdysvaltojen kansallisen mielenkiinnon mukaan. Kun Yhdysvalloissa keskusteltiin budjetista tai muista kriiseistä maailmalla, serbit suorittivat omat operaationsa.

Persianlahden sodassa Irakin tärkeimmät yleisradio- ja televisioasemat tuhottiin heti vuoden 1991 sodan ensi päivänä. Bosnia rauhanturvaoperaatioissa SFOR- joukot ovat hiljentäneet serbien televisioasemia.

Naton risteilyohjuksen iskusta televisiostudiota vastaan 21. huhtikuuta 1999 Kosovon sodan aikana Belgradin pormestari totesi: ”Ensimmäistä kertaa historiassa mediasotaa käydään pommeilla”. Yhdysvaltain puolustusministeriö vastasi: ”Serbien TV on yhtä paljon osa Milosevicin murhakoneistoa kuin hänen asevoimansa”. Kosovon sodassa Serbia menetti 90 prosenttia yleisradiokalustosta 420 iskussa, vahinkojen arvo yli miljardi markkaa.^lähde?

Mediasotaa käydään muillakin kuin pommeilla. Kurdijärjestö syyttää Turkkia sen Hotbird-satelliittikanavan Med TV:n elektronisesta häirinnästä, teknologisesta terrorismista, syyskuussa 1998.

Joukkotiedotukseen tuhoamiseen liittyy yleensä myös joukkotiedotuksen korvaaminen omalla lähetyskalustolla. Yhdysvalloilla tätä tarkoitusta varten on kuusi EC-130E Hercules -kuljetuskonepohjaista lentävää Command Solo -radio- ja televisioasemaa. Koneet mahdollistavat myös harhauttamisen ja disinformaation lähettämisen, samoin toimivien radio- ja televisioasemien häirinnän. Koneita on käytetty Irakissa 2003, Afganistanissa 2001, Kosovossa 1999, Bosniassa, Haitilla, Persianlahdella 1991 ja Panamassa.

Ensimmäisessä Tšetšenian sodassa media oli tšetšeenien hallussa. Toisessa Tšetšenian sodassa Venäjä tuhosi, häiritsi ja korvasi systemaattisesti tšetšeenimedian. Edellisen sodan voittivat tšetšeenit, jälkimmäisen venäläiset.

Vallankaappauksissa ja sisällissodissa media on keskeisiä ensimmäisiä maaleja. Venäjän vallankaappausyritys vuonna 1991 epäonnistui ilmeisesti muun muassa siksi, että venäläisillä oli jo paljon muita tiedonlähteitä (satelliittiantennit) kuin Venäjän televisio. Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa palestiinalaisten media on ollut Israelin toistuvien iskujen kohde.

Median kontrolli sodassa

Krimin sodassa otettiin käyttöön ja vaikutti ensimmäistä kertaa uusi tietotekniikan keksintö, lennätin. Sitä ei osattu vielä kontrolloida ja sotakentiltä suoraan ja nopeasti saatavat tiedot kaatoivat muun muassa Englannissa hallituksen. Tämä uuden tietotekniikan tai joukkotiedotuksen ominaisuus (kontrollin puute ensimmäisessä sodassa) näkyi muun muassa television osalta Vietnamin sodassa. Yleensä asevoimat ovat nopeasti oppineet uuden joukkotiedotuksen kontrollin.

Irakin sodassa 2003 suuri reportterimäärä oli kontrollissa sillä tavalla, että reportterit olivat ”isäntäjoukon” mukana koko ajan. Kun ”isäntäjoukko” tarjosi reporttereille suojan, tämä vaikutti psykologisesti siihen mitä raportoitiin. Myös isäntien tulo tutuiksi, ystäviksi ja heidän ongelmiensa parempi ymmärtäminen vaikuttivat raportointiin.