Matti Nissinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Nissinen.

Matti Johannes Nissinen (s. 18. marraskuuta 1956 Vaala) on suomalainen juristi,[1] joka toimi valtakunnansyyttäjänä 1. huhtikuuta 2010 alkaen.[2]

Nissinen irtisanottiin valtakunnansyyttäjän virasta 25. tammikuuta 2018.[3]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nissinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1981. Hän sai varatuomarin arvon 1982 ja valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi 1997. Lisensiaatintyössään Nissinen käsitteli rikosvastuun kohdentamiseen osakeyhtiössä liittyviä kysymyksiä.[4]

Vuosina 1982–1986 Nissinen työskenteli Kuusankosken apulaisnimismiehenä ja 1986–1996 Kymen lääninhallituksessa apulaispoliisitarkastajana ja poliisitarkastajana. Kihlakuntauudistuksen yhteydessä hänestä tuli Kouvolan kihlakunnanviraston johtava kihlakunnansyyttäjä, jona hän toimi 1996–1997. Valtakunnansyyttäjänviraston perustamisen yhteydessä Nissinen nimitettiin yhdeksi ensimmäisistä valtionsyyttäjistä, jona hän toimi 1997–2007.[4]

Vuosina 2007–2010 hän työskenteli Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä ja viraston päällikkönä.[4]

Elokuussa 2018 Nissinen aloitti Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen lakimiehenä.[5]

Valtakunnansyyttäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti nimesi Matti Nissisen valtakunnansyyttäjäksi huhtikuusta 2010 alkaen, kun maan historian ensimmäinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki oli jäänyt eläkkeelle[2].

Valtakunnansyyttäjänä Nissinen toi esiin syyttäjänlaitoksen resurssipulan. Maan syyttäjänvirastoissa työskenteli vuonna 2016 yhteensä 350 syyttäjää, joka oli Nissisen mukaan ainakin 30 henkilöä liian vähän työmäärään nähden. Tämä johti mm. kohtuuttomiin viivästyksiin käsittelyajoissa.[6]

Vuonna 2015 Nissinen haki poliisiylijohtajan virkaa.[7] Tuolloin valituksi tuli Seppo Kolehmainen[8][9]. Myöhemmin Nissinen kritisoi yleisellä tasolla Suomen hyvä veli -verkostoja ja korkeiden virkojen poliittisia jakoperusteita.[10]

Virkavelvollisuuden rikkominen ja erottaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2017 Suomen Kuvalehti kertoi, että syyttäjänvirastot ovat ostaneet johtamiskoulutusta Nissisen veljen yhtiöltä, ja Nissinen itse on päättänyt koulutuksen hankinnasta.[11] Tiedon tultua julki keskusrikospoliisi aloitti esitutkinnan Nissisen toimista epäiltynä tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena, mutta tutkintanimike koventui tutkinnan aikana tahalliseksi virkavelvollisuuden rikkomiseksi. Heinäkuussa 2017 tapaus siirtyi syyteharkintaan oikeuskanslerinvirastoon. Nissinen haki virkavapautta esitutkinnan ajaksi ja virkavapauden päättyessä elokuussa 2017 hänet pidätettiin virantoimituksesta.[12]

Korkein oikeus tuomitsi Nissisen tahallisesta virkarikoksesta sakkorangaistukseen 20. joulukuuta 2017. Hän sai 40 päiväsakkoa, josta kertyi maksettavaa 1720 euroa[13].

Nissinen palasi työhönsä valtakunnansyyttäjänä seuraavana päivänä[14].

Professori Olli Mäenpään mukaan valtakunnansyyttäjän saama rikostuomio heikensi luottamusta koko syyttäjälaitoksen toimintaan[15]. Helsingin Sanomien tekemässä gallup-kyselyssä valtaosa syyttäjistä katsoi, ettei Nissisellä ollut edellytyksiä jatkaa tehtävässään ja hänen tulisi erota[16].

Oikeusministeriö esitti valtioneuvostolle Nissisen irtisanomista 24. tammikuuta 2018[17]. Seuraavana päivänä valtioneuvosto päätti erottaa Nissisen[18]. Tämä oli ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun näin korkeassa asemassa oleva lainkäytöstä vastaava virkamies irtisanottiin tehtävästään[19].

Nissisen irtisanomisaika oli kuusi kuukautta, miltä ajalta hänelle maksettiin palkkaa, jonka suuruus oli 10 578 euroa kuukaudessa[18]. Irtisanomisajan palkka oli näin 63 500 euroa[18]. Lisäksi Nissiselle maksettiin lakisääteiset lomarahat[18]. Hän ei kuitenkaan irtisanomisaikana enää tehnyt työtään[20].

Seuraava valtakunnansyyttäjä pystyi aloittamaan virassaan vasta Nissisen irtisanomisajan päätyttyä[21]. Siihen saakka maan ylimpänä syyttäjänä toimi apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen[21]. Raija Toiviainen oli ehdolla valtakunnansyyttäjän virkaan jo vuonna 2010, kun virkaan valittiin Nissinen[22]. Toiviainen nimitettiin Nissisen seuraajaksi.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nissinen on leski. Hänellä on kolme lasta. Hän harrastaa kalastusta ja kirkkovenesoutua.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 715. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99) Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530 ISBN 951-640-395-6
  2. ↑ a b Matti Nissinen nimitettiin valtakunnansyyttäjäksi Ilta-Sanomat. 5.3.2010. Viitattu 26.1.2018.
  3. ↑ Irtisanottu Matti Nissinen Ylelle: "Toivotan menestystä syyttäjälaitokselle" Yle, 2018
  4. ↑ a b c Matti Nissisestä uusi valtakunnansyyttäjä 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 19.10.2015.
  5. ↑ Pitkänen, Eerikki: Virkarikostuomion saanut ex-valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sai töitä – "Hän ei tee mitään päätöksiä hankinnoista" mtvuutiset.fi. 27.6.2018. MTV Uutiset. Viitattu 21.3.2019.
  6. ↑ Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen syyttäjälaitoksen kriisistä: iltalehti.fi. Viitattu 3.2.2018.
  7. ↑ Reinboth, Susanna: Valtakunnansyyttäjä hakee poliisiylijohtajaksi HS.fi. 7.5.2015. Viitattu 19.10.2015.
  8. ↑ Uudeksi poliisiylijohtajaksi valittiin Seppo Kolehmainen Kaleva.fi. Viitattu 26.1.2018.
  9. ↑ Poliisin uusi ylijohtaja on valittu – Paateron kakkosmies Helsingin Uutiset. Arkistoitu 27.1.2018. Viitattu 26.1.2018.
  10. ↑ Niilola, Merja: "Mä tunnen ihmisiä" – Jäsenkirjapeli uhkaa syrjäyttää pätevimmät huippuviroista Yle Uutiset. 18.10.2015. Viitattu 19.10.2015.
  11. ↑ Pekka Anttila: Syyttäjänvirastot ostivat koulutusta valtakunnansyyttäjän veljen yhtiöltä – ”Olin esteellinen, tein virheen” Suomen Kuvalehti. 27.2.2017. Viitattu 6.4.2017.
  12. ↑ Mikko Niemelä: Ylin syyttäjä Matti Nissinen pidätettiin virasta: Rikostutkinta alkoi Suomen Kuvalehden uutisesta Suomen Kuvalehti. 30.8.2017. Viitattu 14.9.2017.
  13. ↑ KKO tuomitsi valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen sakkorangaistukseen Kaleva.fi. Viitattu 26.1.2018.
  14. ↑ Oikeustoimittajan kommentti: Matti Nissinen palasi tyynesti valtakunnansyyttäjäksi ja se todistaa harkintakyvyn puutteesta Helsingin Sanomat. 21.12.2017. Viitattu 26.1.2018.
  15. ↑ Saako rikoksesta tuomittu valtakunnansyyttäjä pitää työnsä? – ”Jäytäisi luottamusta koko syyttäjälaitokseen”, sanoo professori Helsingin Sanomat. 20.12.2017. Viitattu 26.1.2018.
  16. ↑ Virkarikostuomio horjutti syyttäjien luottamusta Matti Nissiseen, HS:n kyselyssä valtaosa toivoo valtakunnan­syyttäjän eroa – ”Arvokkainta olisi ollut poistua itse” Helsingin Sanomat. 11.1.2018. Viitattu 25.1.2018.
  17. ↑ Oikeusministeriö esittää valtakunnansyyttäjä Nissisen erottamista Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2018.
  18. ↑ a b c d Ylin syyttäjä Matti Nissinen sai potkut – Saa noin 63 500 euroa irtisanomisajan palkkaa - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. 25.1.2018. Viitattu 25.1.2018.
  19. ↑ Oikeusministeriö: Nissisellä ovet yhä auki muihin virkoihin – uusi valtakunnansyyttäjä etsitään avoimella haulla - Satakunnan Kansa Satakunnan Kansa. 25.1.2018. Arkistoitu 25.1.2018. Viitattu 26.1.2018.
  20. ↑ Oikeusministeri Häkkänen valtakunnansyyttäjä Nissisen potkuista: ”Näin vakavassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa irtisanominen on ainoa vaihtoehto” iltalehti.fi. Viitattu 26.1.2018.
  21. ↑ a b Oikeusministeriö: Nissisellä ovet yhä auki muihin virkoihin – uusi valtakunnansyyttäjä etsitään avoimella haulla - Satakunnan Kansa Satakunnan Kansa. 25.1.2018. Arkistoitu 25.1.2018. Viitattu 26.1.2018.
  22. ↑ 208. Kenestä uusi valtakunnansyyttäjä? jyrkivirolainen.blogspot.fi. Viitattu 26.1.2018.
  23. ↑ Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen Reflektoiva realisti Juristiuutiset. 7.1.2014. Viitattu 26.1.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Matti Kuusimäki 		Valtakunnansyyttäjä
2010–2018 		Seuraaja:
Raija Toiviainen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Nissinen&oldid=22170941”