Boris Oništšenko
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Boris Oništšenko | |||
Maa: Neuvostoliitto | |||
Nykyaikainen viisiottelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | München 1972 | Joukkuekilpailu | |
Hopeaa | México 1968 | Joukkuekilpailu | |
Hopeaa | München 1972 | Yksilö |
Boris Oništšenko (Борис Григорьевич Онищенко, s. 19. syyskuuta 1937 Berezniaky, Ukraina)[1] on neuvostoliittolainen nykyaikainen viisiottelija ja olympiavoittaja. Siviiliammatiltaan hän oli upseeri.[2]
Oništšenko osallistui ensimmäisen kerran olympialaisiin Méxicossa 1968. Tällöin hän oli yksilökilpailussa viides. Hän osallistui myös Neuvostoliiton joukkueessa joukkuekilpailuun, jossa hän voitti olympiahopeaa, kun Unkari voitti olympiakultaa. Münchenissä 1972 Oništšenkon edustama Neuvostoliiton joukkue saavutti olympiakultaa. Hän saavutti samana vuonna yksilökilpailussa hopeaa.[1]
Oništšenko osallistui myös Montrealin olympialaisiin 1976. Oništšenko oli yksi kilpailujen ennakkosuosikkeja sekä yksilökilpailussa että edustamansa joukkue joukkuekilpailussa. Joukkuekilpailuissa Ison-Britannian joukkue johti ensimmäisen lajin jälkeen Neuvostoliittoa. Seuraavassa lajissa, miekkailussa, Oništšenko otteli Adrian Parkeria vastaan, jolloin Oništšenko näytti saavan osuman, vaikka ei osunut Parkeriin. Sama tapahtui seuraavan urheilijan Jim Foxin kanssa, joka protestoi voimakkaasti asiaa. Ottelun jälkeen selvisi, että Oništšenko oli käyttänyt miekkaa, jossa oli sähkölaite, joka näytti, että miekkailija oli saanut osuman, vaikka näin ei ollutkaan. Oništšenko hylättiin yksilökilpailussa sekä Neuvostoliiton joukkue hylättiin. Oništšenko sai tapauksesta elinikäisen kilpailukiellon.[1][2]
Oništšenko voitti urallaan myös yksilökilpailun maailmanmestaruuden vuonna 1971 sekä joukkuemaailmanmestaruuden neljästi vuosina 1969, 1971, 1973 ja 1974. Hän voitti myös kolme Neuvostoliiton mestaruutta vuosina 1969, 1970 ja 1976.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Borys Onyshchenko sports-reference.com. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 25.4.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Jon Henderson: The 10 greatest cheats in sporting history 8.7.2001. The Observer. Viitattu 25.4.2016. (englanniksi)