Martimoaapa

Martimoaavan soidensuojelua

Martimoaavan–Lumiaavan–Penikoiden soidensuojelualue on Simon ja Keminmaan kuntien alueella sijaitseva soidensuojelualue. 134 neliökilometrin laajuinen suojelualue on perustettu vuonna 1981 ja se on yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita. Alueella on retkeilyreittejä ja alueella liikkuu paljon päiväkävijöitä patikoimalla tai hiihtämällä. Alue soveltuu parhaiten retkeilyyn ja pienimuotoiseen ympärivuotiseen vaellukseen.

Luonto

Suot, metsät ja kasvillisuus

Martimoaavan alueen soista suurinosa on aapasoita

Martimoaavan suotyypit vaihtelevat keidassoista rimpilettoihin sekä erilaisiin lettorämeisiin ja -korpiin. Martimoaavan alueen soista on yli puolet aapasoita. Lettoja on lähes 10 % alueen pinta-alasta. Puustoisten soiden osuus on vieläkin suurempi. Keidassoita alueella on noin 9 prosenttia pinta-alasta. Letot ja puustoiset suot ovat pääosin Kivaloiden vaarajakson rinteiden piensoita. Martimoaapa alueen soille ei ole tehty ojituksia tai muita metsätaloustoimia, joten suot ovat pysyneet erinomaisina tai hyvinä.

Martimoaavan alueesta noin 17 % pinta-alasta on boreaalisia luonnonmetsiä. Eniten niitä on Penikoiden kivikkoisilla rinteillä ja Kontiokummuilla. Martimoaavalla on pienialaisia lehtoja ja ne keskittyvät Kivalojen vaarajakson seudulle. Vanhoissa metsissä valtalajina on kuusi, mutta metsistä löytyy myös koivua, aihkimäntyjä ja jättihaapoja. Nuoret metsät ovat monin paikoin yksipuolisia männiköitä.

Rimpinevoilla ja Martimojärven eteläpuolisella keidassuoalueella kasvilajisto on niukkaa, mutta Penikoiden rinteillä ja rinteiden alla kasvillisuus on rehevämpää. Nevalakeuksilla kasvillisuutta hallitsee sarat ja rahkasammalet.

Keski-Penikalla kasvaa tämänhetkisten tietojen mukaan yksi alueellisesti uhanalainen sienilaji, neulasmaatähti (Geastrum quadrifidum). Alueelta on havaittu myös kaksi hyvin uhanalaista jäkälälajia, lännenhyytelöjäkälä (Collema nigrescens) ja kaitalaakajäkälä (Physcia phaea). Kummatkin lajit on havainnoitu Keski-Penikalta.

Eläimistö

Martimoaavan alueella pesii lähes sata lintulajia. Alueella havaittuja lintulajeja ovat muun muassa kuikka, kaakkuri, laulujoutsen ja kurki.

Alueella esiintyviin petolintuihin kuuluu haukoista hiiri-, kana-, mehiläis-, sinisuo-, nuoli-, ampu- ja tuulihaukka. Alueen pöllöjä ovat hiiri-, suo-, lapin- ja helmipöllö sekä huuhkaja. Muusta linnustosta runsaimpia lajeja ovat pajulintu, niittykirvinen, keltavästäräkki ja metsäkirvinen. Tavi, sinisorsa ja jouhisorsa ovat yleisimpiä sorsia.

Suurpedoista tavataan säännöllisesti karhua ja ilvestä sekä satunnaisesti ahmaa ja sutta.

Hoito ja suojelu

Luontoa ennallistetaan polttamalla, pienaukottamalla ja lahopuuta lisäämällä. Näin parannetaan alueen luonnontilaa. Metsän pystyyn poltolla pyritään turvaamaan paloalueista ja palaneesta lahopuusta riippuvaisen lajiston elinmahdollisuudet sekä muuttamaan metsää luonnontilaisemmaksi.

Uhanalaisia lajeja seurataan Martimoaavalla. Seurannoilla pyritään varmistamaan luonnonsuojelutavoitteiden toteutuminen sekä luonnonsuojelun ja käytön tavoitteiden yhteensopivuus. Liikkumista ja leiriytymistä ohjataan järjestyssäännöillä.

Maantiede

Alueen länsiosaan sijoittuva Penikat ovat toinen pää Kivalon yli sadan kilometrin vaarajaksosta. Vaarajakso päättyy Kemijärven eteläpuolelle. Vaara on luonnontieteellinen raja Pohjois-Pohjanmaalle ja Peräpohjolalle. Kivaloiden kivilajit, gabrot, ovat kulutusta hyvin kestäviä, ja siksi ne ovat jääneet aikojen saatossa koholle muusta ympäristöstä.

Martimoaavan alueella sijaitsee Martimojärvi. Martimojärven pinta-ala on 255ha. Martimojärven lounaispuolella on kymmeniä pieniä, alle 11ha kokoisia lampia, joista koostuu Martimoaavan allikkoalue. Martimojärvestä laskee Martimo-oja Simojokeen.

Martimoaavan alueella esiintyy luonnontilaisia lähteitä. Lähteitä ja lähdesoita on alueella yhteensä 0,3 hehtaaria.

Historia

Muinaisjäännökset

Martimoaavalla on liikuttu jo esihistoriallisella ajalla. Alueelta on löydetty muinaisjäännöksiä, tavallisimmat löydökset ovat olleet rakkakuoppia, joita on käytetty lihansäilytykseen. Martimoaavalta on löydetty myös kymmenmetrinen kivikehä, jonka käyttötarkoitus on epäselvä sekä pieniä kvartsilouhoksia, joista on käyty irrottamassa raaka-ainetta työkaluihin. Sijaintikorkeuden perusteella moni kohteista voi olla peräisin jo varhaisimmalta kivikaudelta.

Penikoiden ja lähialueiden laajoista kivirakoista on löydetty kaksi latomusta, kaksi pientä kvartsilouhosta ja kolme kivistä tehtyä mahdollista asumusvallia. Suojelualueen itäreunalta on löydetty myös yksi kvartsiittikaavin ja yksi kvartsiittiiskos. Löytö paikalla on todennäköisesti ollut kivikautinen asuinpaikka, mutta se on tuhoutunut soran otossa. Alueen läheisyydestä, Yli-Penikkavaaran pohjoispuolelta, on löytynyt rippeitä kivikautisesta asuinpaikasta.

Puusavotat

Saunasaaren kämpän vanha sauna on ollut savottasauna. Saunaan liittyi alun perin hirsinen savottapirtti, joka oli mitoitettu noin 24 miehelle. Kesällä lähimetsissä savotoissa tehtiin pinotavaraa ja talvella tukkeja. Savottamiehet käyttivät savottakämppää lepäämiseen, ruuanlaittoon ja vaatteiden kuivaamiseen.

Pirtureitti

Kieltolain aikaan (1919–1932) soidensuojelualueen maastoissa kulki vanha pirtureitti jonka kautta salakuljetettiin Pirtua Ruotsin kautta Suomeen. Salakuljetetus tehtiin kantamalla reppuselässä salaista Maksniemi - Sompujärvi - Tervola - Arppee - Kauhanen - Rovaniemi -reittiä pitkin. Reitti kulki Simon ja Tervolan pitäjien rajaa ja näkyy maastossa vieläkin.

Retkeily

Kivalon jääkärikämppä elokuussa 2019.

Martimoaavalla on useita autiotupia, laavuja ja tulentekopaikkoja, joita käyttäen voi tehdä useammankin päivän patikointireissuja. Varsinkin talvella, kun suot kantavat, voi tehdä pitempiäkin hiihtoretkiä.

Hangassalmenahosta lähtee kolme eri pituista retkeilyreittiä: Luontopolku 3 km, Järviaavan rengasreitti 9 km ja Martimoaavan vaelluspolku 12,8 km. Vuoden 2022 syksyllä Hangassalmenahon lähtöpaikasta Järviaavan laitaan on rakennettu esteetön, noin 1 km suuntaansa, oleva reitti. Keski-penikan näkötornille lähtee 3 km pituinen retkeilyreitti Kivalon parkkipaikalta.

Alueella kulkee myös Kemistä lähtevä Ranua-Rovaniemi-reittiin yhtyvä moottorikelkkaura.

Retkeilypalvelut

Martimoaavan alueella sijaitsee 6 autiotupaa, 6 laavua ja 3 tulentekopaikaa. Martimoaavan vaellusreitin varrella on Koivuselän ja Saunasaaren autiotupa. Kivalon Jääkärikämppä sekä Kivalon autiotupa sijaitsevat Keski-Penikan näkötornin reitin varrella. Martimo-ojan varressa on sulanmaan aikaan vaikeasti saavutettava Martimo-ojan niittytupa. Kaltiolammen vanha autiotupa on purettu (2017) ja paikalle on siirretty uusi tupa Pisavaaran luonnonpuistosta kesällä 2019.

Keski-Penikan eteläpuolella sijaitsee kaksi tulentekopaikkaa sekä Kurkiojan laavu. Martimojärven suunnalla on kaksi laavua. Kivalon p-paikalla sekä Kivalon Jääkärikämpän läheisyydessä on myös laavu. Valkaman laavu Martimojärven rannalla paloi vuonna 2018.

Reittien lähtöpisteillä Kivalon p-paikalla ja Hangassalmen ahossa on opastustaulut.

Kävijämäärät

Kävijämäärät vaihtelevat vuosittain. Viimeisten vuosien aikana kävijämäärät ovat olleet nousussa.

Martimoaavan kävijämäärät

2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
15000	14000	14000	13000	9900	9600	11000	10800	11700	13000	13000	15000	16500	17100

Lähteet

• Martimoaapa, Metsähallitus.
• Martimoaapa.com
• Käyntimäärät. Metsähallitus.
• Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat (Arkistoitu – Internet Archive). Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Koko suunnitelma PDF:nä.
• Martimoaapa - Lumiaapa - Penikat.
• Simo Martimojärvi havaitut linnut. Lintuatlas.^{[vanhentunut linkki]}
• Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2007 - Martimoaapa‐Lumiaapa‐Penikat Natura 2000‐alue Keminmaa ja Simo.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martimoaapa Wikimedia Commonsissa