Metsähaapa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Haapa” ohjaa tänne. Muita merkityksiä sivulla Haapa (täsmennyssivu).
Metsähaapa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Rosidit
Lahko: Malpighiales
Heimo: Pajukasvit Salicaceae
Alaheimo: Salicoideae
Tribus: Saliceae[3]
Suku: Poppelit Populus
Laji: tremula
Kaksiosainen nimi

Populus tremula
L.

Katso myös

  Metsähaapa Wikispeciesissä
  Metsähaapa Commonsissa

Metsähaapa eli haapa (Populus tremula) on pajukasvien heimoon ja poppeleiden (Populus) sukuun kuuluva nopeakasvuinen lehtipuu, jonka lehdet värisevät pienessäkin tuulessa. Se kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa. Haapa tarvitsee paljon valoa. Haavan puuaines on vaaleaa ja pehmeää. Sitä on perinteisesti käytetty laudepuuna, koska se ei tikkuunnu eikä tunnu kuumalta.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haavan norkko

Haapa on 15–30 metrin korkuiseksi kasvava nopeakasvuinen lehtipuu, jonka lehdet värisevät pienessäkin tuulessa. Tahmeat silmut ovat kierteisiä. Lehdet ovat pitkäruotisia ja sijaitsevat kierteisesti pääasiassa lyhytversoissa. Vanhojen lehtien lehtilapa on pyöreähkö, mutkalaitainen tai tylppähampainen, sulkasuoninen, kalju, alhaalta vaaleamman vihreä. Syysväritys vaihtelee punaoranssista loistavan keltaiseen.[4]

Haapa kukkii huhti-kesäkuussa ennen lehtien puhkeamista. Se on kaksikotinen (emi- ja hedekukat eri yksilöissä) ja tuulipölytteinen. Kukinto on 8–18 senttimetrin mittainen norkko; yksittäiset kukat ovat kehättömiä. Hedekukassa on neljästä kymmeneen (tavallisesti kahdeksan) hedettä ja emikukissa kaksiosainen yhdislehtinen emiö. Hedelmä on kaksiliuskainen kalju kota, jossa on useita sauvamaisia, lenninhaivenellisia siemeniä.[4]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pylväshaapa Populus tremula 'Erecta'.

Metsähaapa on yksi maailman laajimmalle levinneistä puista.[1] Metsähaapaa tavataan suuressa osassa Eurooppaa, Vähä-, Keski-, Pohjois- ja Itä-Aasiassa.[5] Aasiassa sen levinneisyys ulottuu Japanin pohjoissaarille.[1] Suomessa haapa kasvaa koko maassa. Pohjois-Amerikassa elää samankaltainen laji amerikanhaapa (Populus tremuloides).[5] Metsähaavan ja amerikanhaavan risteymä on hybridihaapa (Populus × wettsteinii).

Ekologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsähaapaa pidetään avainlajina, sillä siihen liittyy huomattavasti muita lajeja. Metsähaavan rungoilla kasvaa runsaasti erilaisia päällyskasveja. Metsähaapa on primäärisukkession kasvi, eikä viihdy varjossa.[1]

Haavan juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha, vaikka yksittäiset puut elävät harvoin yli sataa vuotta.[5] Kun vanhat rungot kuolevat, juurakosta nousee esiin uusia. Haavat selviytyvätkin metsäpaloista hyvin, sillä liekit ja niiden kuumuus eivät yllä maanalaisiin osiin. Näin haavat muodostavat jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia, jotka saattavat peittää useiden hehtaarien alan. Haapa yhteyttää lehtiensä lisäksi myös rungollaan.

Haavan käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavan puuaines on hyvin vaaleaa ja kevyttä, ja sitä käytetään muun muassa saunanlauteisiin, koska se hitaasti lämpöä johtavana pehmeänä puuna on miellyttävä istua[6]. Haavassa lehtipuuna ei ole männyn tai usein saunan seinissä käytetyn kuusen tapaan pihkaa.

Muinoin järeistä haavanrungoista valmistettiin haapioita, eli koverrettuja veneitä. Haapaa käytettiin myös rakentamisessa, muun muassa paanukatoissa. Haapaa käytetään sen hitaan palavuuden vuoksi myös tulitikkuihin. Suomen oloissa on katsottu haavankäävän aiheuttavan siinä määrin merkittävää tuhoa, ettei tulitikkuteollisuus ole kannattavaa[7]. Haapaa on käytetty pehmeytensä takia myös viilupinnan tai intarsian alla sokko- eli aluspuuna[8]. Kirkniemen paperitehdas on käyttänyt haapaa vuodesta 1996 laadukkaan painopaperin valmistuksessa[9]. Silputtua haapaa käytetään jonkin verran myös eläinten pahnoina, koska siinä ei ole fenoleja, joiden arvellaan aiheuttavan eläimille hengitysvaivojalähde?.

Haapaa on pidetty roskapuuna[9]. Haapa ei ole ollut kovin suosittu puu; sitä on pikemminkin tarpeettomasti vihattu, koska sitä on ollut vaikea kitkeä metsästä pois. Haapa tekee paljon juuri- ja kantovesoja sekä on erittäin nopeakasvuinen, joten se kilpailee hakkuuaukeilla tehokkaasti kaupallisesti merkittävämpien lajien kanssa. Haapa on myös männyn taimia vaurioittavan männynversoruostesienen toinen isäntäkasvi. Ruoste aiheuttaa nuoriin männynkasvaimiin mutkaisuutta.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta haapa on Suomen metsien avainlaji. Tikat hakkaavat mielellään pesäkolonsa sen pehmeään ja sisältä usein lahoon puuainekseen. Tikankoloja käyttävät sitten monet muut lintulajit pesä- ja lepopaikkoina. Varsin monet nisäkkäätkin käyttävät tikankoloja hyväkseen, muun muassa orava, näätä, lepakot ja liito-orava.

Haavan puuaines on herkästi lahoavaa ja siksiselvennä lukuisa joukko kääpiä, esimerkiksi haavankääpä (Phellinus tremulae) ja muita lahottajasieniä viihtyy haavassa. Kuivattu haapa on paljon lahonkestävämpää kuin tuore. Ei sovi unohtaa haapaan sitoutuneiden selkärangattomien suurta joukkoa, esimerkiksi monien perhosten toukille haapa on tärkeä ravintokasvi. Nykyiset metsänhoidon suositukset neuvovatkin säästämään haapoja metsänhoitotoimissa. Haavan tuholaisista tärkeimmät ovat runkohaapsanen (Saperda carcharias), äkämähaapsanen (Saperda populnea) ja isohaavanlehtikuoriainen (Chrysomela populi).

Haavan lehdet ovat sopivaa kateainesta pakkaselle arkojen kasvien peittämiseen.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Rivers, M. C. & Beech, E.: Populus tremula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Metsähaapa - Populus tremula Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 23.4.2024.
  3. ↑ Stevens, P. F.: Salicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 23.2.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b LuontoPortti: Haapa (Populus tremula) luontoportti.com. Viitattu 2.7.2020. (suomeksi)
  5. ↑ a b c Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.6.2009. (ruotsiksi)
  6. ↑ Museovirasto
  7. ↑ E. Annila ym.: Metsänterveysopas, s. 131. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9
  8. ↑ Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): ”Kotiteollisuuden raaka-aineet”, Emännän tietokirja II, uudistettu laitos, Katto–Nauris, s. 772. WSOY, 1953.
  9. ↑ a b Santeri Pakkanen: Haapa nousee paperiteollisuuden arvopuuksi Maatila Pellervo. elokuu 2001. Viitattu 8.5.2021.
  10. ↑ Heikki Vasamies: Lumen korvike. Suomen Luonto, 20.9.2017, s. Pääkirjoitus. Suomen Luonnonsuojeluliitto.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koivisto, Aura ja Sauso Risto: Haapa, elämänpuu. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. 1997. ISBN 951-9381-65-1.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset lehtipuut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsähaapa&oldid=22796445”