Maria Pavlovna Romanova
| Maria Pavlovna | |
|---|---|
|
Södermanlandin herttuatar Venäjän suuriruhtinatar | |
 | |
| Syntynyt |
Maria Pavlovna Romanova 18. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1890 Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjä |
| Kuollut |
13. joulukuuta 1958 (68 vuotta) Konstanz, Länsi-Saksa |
| Puoliso |
Prinssi Vilhelm ( 1908; 1914) Sergei Mihailovitš Putjatin ( 1914; 1923) |
| Lapset | 2 |
| Suku | Romanov |
| Isä | Pavel Aleksandrovitš Romanov |
| Äiti | Kreikan prinsessa Maria |
Maria Pavlovna Romanova tai Maria Pavlovna nuorempi (ven. Великая Княгиня Мария Павловна); (6. huhtikuuta (J: 18. huhtikuuta) 1890 Pietari, Venäjän keisarikunta – 13. joulukuuta 1958 Konstanz, Länsi-Saksa) oli venäläinen Romanov-sukuun kuulunut suuriruhtinatar ja Södermanlandin herttuatar vuosina 1908-1914.[1]
Suku ja kasvatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš Romanovin ja Kreikan prinsessa Alexandran tytär,[1] Dmitri Pavlovitš Romanovin isosisar ja keisari Nikolai II:n serkku. Hänen isovanhempansa olivat keisari Aleksanteri II ja keisarinna Maria Aleksandrovna, ja äidin puolelta Kreikan kuningas Yrjö I sekä suuriruhtinatar Olga Konstantinovna.
Hnen äitinsä kuoli vuonna 1891 keskenmenoon kun tyttö oli alle kaksivuotias. [2] Maria Pavlovnan lapsuus kului keisarillisessa loistossa. Hänen varhaiset muistonsa olivat upeista palatseista ja joutilaista kesistä maakartanoissa, joita hallitsivat palvelija-armeijat. Kuusivuotiaaksi asti Maria puhui venäjää huonosti, koska kaikki hänen lastenhoitajansa Nanny Fry ja Lizzie Grove sekä lähisukulaisensa puhuivat englantia. Myöhemmin hänellä oli toinen opinto-ohjaaja, Mademoiselle Hélène, joka opetti hänelle ranskaa ja asui hänen luonaan avioliittoon asti. Seitsemänvuotiaana hän matkusti omalla henkilökohtaisella junavaunullaan kotiopettajansa seurassa vierailemaan Saksassa ja Ranskassa.
Sunnuntaisin hän ja hänen veljensä saivat leikkiä aatelisperheiden lasten kanssa. Varttuessaan ilman äitiä ja isän ollessa usein poissa, suuriruhtinatar Maria ja hänen veljensä Dmitri tulivat hyvin läheisiksi ja luottivat toisiinsa molemminpuolisen kiintymyksen ja kumppanuuden suhteen. Isäänsä he näkivät korkeintaan kaksi kertaa päivässä ja vaikka hän rakasti lapsiaan, hän ei koskaan näyttänyt näille kiintymystään.
Isä muutti uuden vaimonsa kanssa ulkomaille vuonna 1902 jättäen lapset Venäjälle. Maria kasvoi veljensä Dmitrin kanssa setänsä suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš Romanovin ja suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovnan holhouksessa Moskovan lähistöllä.[2]
Maria ja Dmitri vieroksuivat tätiään ja setäänsä ja syyttivät heitä siitä, että he olivat joutuneet eroon oikeasta isästään, joka oli itse asiassa hylännyt heidät. Suuriruhtinas Sergei oli tiukka ja vaativa, mutta omistautunut ja rakastava lapsia kohtaan. Maria kirjoitti muistelmissaan: "Omalla tavallaan hän rakasti meitä syvästi. Hän piti siitä, että olimme lähellä häntä, ja antoi meille paljon aikaa. Mutta hän oli aina kateellinen meistä isällemme. Jos hän olisi tiennyt kuinka suuresti omistautuimme isällemme, se olisi saanut hänet hulluksi." Maria Pavlovna kommentoi myös muistelmissaan, ettei hän voinut olla täysin eri mieltä niiden kanssa, jotka pitivät suuriruhtinas Sergeitä sydämettömänä, itsekeskeisenä ja julmana. Marialla oli kireähkö suhde tätiinsä. Suuriruhtinatar Elisabeth Fjodorovnan oli vaikea kommunikoida lasten kanssa ja hän oli kylmä ja etäinen heitä kohtaan. Äitinsä täti suuriruhtinatar, Tanskan ja Kreikan prinsessa Maria Georgijevna kuvaili teini-ikäistä Mariaa: "täynnä elämää ja hyvin iloinen, mutta taipuvaisuutta itsepäisyyteen ja itsekkyyteen ja hänen kanssaan on melko vaikea tulla toimeen." Suuriruhtinas Sergein murhan jälkeen vuonna 1905 holhoojaksi jäi tämän leski Elisabet Fjodorovna, vaikka isä Pavel Aleksandrovitš yritti saada huoltajuutta takaisin itselleen. Hän ei saanut kuin vierailla Venäjällä. Lapset lähenivät tämän jälkeen tätinsä kanssa, joka katui aiempaa etäisyyttään.
Seuraavien kahden vuoden aikana Marian täti kääntyi uskonnon ja hyväntekeväisyystyön puoleen. Suuriruhtinatar Elisabet aikoi vetäytyä hovista ja perustaa uskonnollisen järjestön, joten hän päätti löytää veljentytölleen puolison serkkunsa, Ruotsin kruununprinsessa Margaretin avulla. Pian pääsiäisen 1907 jälkeen Södermanlandin herttua, prinssi Vilhelm vieraili Pietarissa, ja hänet esiteltiin 16-vuotiaalle Maria Pavlovnalle. Hän oli pullea, ilkikurinen ja ylpeä. Prinssi oli pitkä, laiha, tumma ja silmiinpistävän näköinen nuori mies, "jolla oli kauniit harmaat silmät", Maria muisteli. Prinssi jäi päivälliselle, ja seuraavana päivänä Marialle kerrottiin, että tämä halusi mennä naimisiin hänen kanssaan. Tätinsä Elisabetin painostamana antamaan nopea vastaus, Maria suostui prinssin kosintaan ja huomasi olevansa kihloissa miehen kanssa, jonka hän oli tuntenut vain muutaman tunnin. Virallinen kihlaus julkistettiin kesäkuussa 1907 Pietarhovin palatsissa.
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuriruhtinatar Maria Pavlovna avioitui 3. toukokuuta 1908 Katariinan palatsin kirkossa Tsarskoje Selossa Ruotsin prinssi, Södermanlandin herttua Vilhelmin kanssa.[2] Vilhelm oli kuningas Kustaa V:n ja kuningatar Viktorian toiseksi vanhin poika. Heille syntyi vuonna 1909 poika, prinssi Lennart Bernadotte. Liitto päätyi eroon maaliskuussa 1914.[1] Avioero oli Ruotsissa suuri skandaali ja pojan kasvatuksesta otti vastuun anoppi, kuningatar Viktoria.[3]
Kaksi hyvin suojattua elämää viettänyttä nuorta solmi järjestetyn avioliiton, Marian mukaan vastoin hänen omaa tahtoaan. Prinssi Vilhelm oli vielä alle 30-vuotiaana fyysisesti ja emotionaalisesti kehittymätön, ja häntä kuusi vuotta nuoremmalla Marialla oli aistillisia taipumuksia, joita aviomies ei kyennyt tyydyttämään. Puoliso vietti meriupseerina paljon aikaansa merillä. Lisäksi heidän temperamenttinsa ja kiinnostuksen kohteensa erosivat toisistaan. Lähiympäristössään häntä moitittiin usein epätavallisesta käytöksestä. Ainoa puolisonsa perheenjäsen, jonka kanssa hän tuli toimeen oli appi, kuningas Kustaa V. Nuorelleparille rakennettiin tilava, Marian suunnittelema koti Djurgårdeniin Oakhilliin, joka valmistui vuonna 1910. [3] Talvisin hän metsästi, ratsasti, kävi laukkakilpailuissa ja harrasti talviurheilua kuten maahockeytä prinsessa Margaretin joukkueessa.
Kesät vietettiin Stenhammarin linnassa Södermanlandissa. Lastenhoitajia oli lukuisia, ja vaikka Maria vietti poikansa Lennartin kanssa enemmän aikaa kuin kuninkaallisissa piireissä oli tapana, hänellä oli päivittäisenä apunaan sekä lastenhoitaja että englantilainen lapsenpiika. Pojasta piti huolta usein Marian käly, kruununprinsessa Margaret. Maria ei näytä olleen erityisen kiinnostunut lapsista. Hänellä oli taiteellisia kiinnostuksen kohteita ja hän opiskeli figuuri- ja maisemamaalausta Tekniska högskolanissa vajaan lukuvuoden.[3]
Vuonna 1911-1912 heidät lähetettiin edustamaan Ruotsin kuningashuonetta Siamin kuningas Vajiravudhin kruunajaisiin. Viisi kuukautta kestäneen matkan toivottiin parantamaan heidän suhdettaan mutta muitten miesten Marialle antama huomio, josta tämä nautti, teki Vilhelmin entistäkin kylmemmäksi puolisoaan kohtaan. Keväällä 1912 veli Dmitri saapui Tukholmaan kesäolympialaisiin ja vuonna 1913 Maria vieraili Moskovassa Romanov-suvun 300-vuotisjuhlissa, joissa hän tanssi vain veljensä kanssa.[3]
Talvella 1913-1914 Maria ei palannut enää kuningatar Viktorian suosittelemalta hermolomalta lääkäri Axel Munthen luota Caprilta takaisin Ruotsiin vaan lähti Berliiniin ja sieltä veljensä kanssa isänsä ja sisaruspuoliensa luokse Pariisiin, jossa hän opiskeli maalausta ja pyysi isältään apua avioeroonsa. Sen jälkeen hän matkusti Italian kautta Kreikkaan. Hän palasi keväällä 1914 veljensä kanssa Venäjälle[3] ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana sairaanhoitajana sotasairaalassa Itä-Preussissa ja Pihkovassa kaksi ja puoli vuotta vuosina 1914-1916. Hänen veljensä Dmitri oli sekaantunut Grigori Rasputinin murhaan vuonna 1916, minkä vuoksi keisari Nikolai II määräsi hänet lähtemään Venäjältä.[3]
Hän avioitui venäläisen ruhtinas Sergei Mihailovitš Putjatinin (1893–1966)[4] kanssa Pavlovskissa 6. elo[1]-syyskuuta 1917. Liitosta syntyi 15. kesäkuuta 1918 Pavlovskissa poika Roman, joka kuoli jo vuoden ikäisenä 29. heinäkuuta 1919 suolistotulehdukseen Bukarestissa. He erosivat huhtikuussa 1923.[1]
.jpg)
Elämä 1917 vallankumouksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän vallankumouksen aikana Maria Pavlovna pakeni ensin puolisonsa kanssa Romaniaan kuningas Ferdinand I:n ja serkkunsa kuningatar Marian suojelukseen vuosiksi 1918-1919, sitten Pariisiin ja josta hän muutti Lontooseen, jossa hän opiskeli ompelemista ja kirjontaa,[3] kutoi puseroita ja pukuja myyntiin sekä tapasi veljensä Dmitri Pavlovitšin. Maria kustansi maanpakovuotensa koruillaan, jotka hän oli salakuljettanut Ruotsiin ennen vallankumousta. Korut hänelle toi Lontooseen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf. Seitsemällä suurella smaragdilla koristellun tiaran ja smaragdikaulakorun hän oli saanut häälahjaksi vuonna 1908 kasvattiäidiltään Elisabet Fjodorovnalta.[5] Maria palasi Pariisiin vuonna 1920, jossa hän aloitti taideateljee Kitmirin[3] toiminnan valmistamalla pitsejä ja kirjontoja sekä tekemällä siitä osuustoimintaa.[1] Hänen suurin asiakkaansa vuodesta 1921 oli Chanelin muotitalo.
Rahoittaakseen venäläiseen kirjontaan erikoistuneen muotiliikkeensä toimintaa hän myi smaragdikorunsa vuonna 1922 Jugoslavian kuningas Aleksanteri I:lle, joka lahjoitti ne puolisolleen kuningatar Marialle häälahjana. Heidän poikansa Pietari II myi ne kultasepänliike Van Cleef & Arpelsille vuonna 1953. [5] Koruista saadut rahat hupenivat nopeasti huonosti organisoidun muotiateljeen kuluihin sekä puolison leveään elämäntyyliin muiden emigrantti-upseerien kanssa.
Avioeronsa jälkeen hän oli suhteessa muotisuunnittelija Jean Patoun kanssa ja he viettivät aikaa Biarritzissä, Deauvillessa ja Ranskan Rivieralla vuosina 1924-1928. Espanjassa kuningatar Viktoria Eugenie otti hänet vieraakseen. Muotiateljee Kitmirin toiminta ei enää kannattanut ja hän myi sen Maison Hurelille. Vuonna 1928 Maria Pavlovna muutti Lontooseen lanseemaan Prince Igor hajuvettä ja sen epäonnistuttua hän lähti Nansenin passilla siirtolaiseksi joulukuussa 1928. Vuodesta 1928 lähtien Maria Pavlovna asui 12 vuotta Yhdysvalloissa työskennellen muotikonsulttina newyorkilaiselle Bergdorf Goodman tavaratalolle sekä mainosvalokuvaajana,[3] ja kirjoittaen vuonna 1929 myyntimenestystä saaneet muistelmansa, jotka julkaistiin kahdessa osassa vuosina 1930 ja 1932. Vuonna 1935 hän työskenteli fotojournalistina Hearstille Saksassa sekä kirjoitti artikkeleita muotilehti Vogueen. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat sisarpuoli ruhtinatar Natalia Paley, valokuvaaja Horst P. Horst, ja muotitalo Valentinan perustaja Valentina Sanina, joka oli naimisissa George Schleen kanssa.
Vuonna 1941 hän muutti Argentiinaan, aikomuksenaan lanseerata kosmetiikkasarja ystävänsä kreivitär Elisabeth de Brunière'n, os. Saroukhanoffin kanssa, joka työskenteli Elizabeth Ardenille Buenos Airesissa. Hän omistautui valokuvaukselle, joita hän myi muotilehtiin[1] sekä alkoi opiskella ja opettaa maalausta.[2][3] Muutto Argentiinaan oli protesti Yhdysvaltoja vastaan, sillä Yhdysvallat oli yksi Neuvostoliiton tunnustaneista maista. Maria asui Buenos Airesissa toisen maailmansodan loppuun saakka, jolloin hänen taloudellinen tilanteensa oli jo huono. Kuningas Kustaa V testamenttasi hänelle rahaston, jonka korkojen avulla hän eli loppelämänsä. Vuonna 1937 hän oli saanut takaisin Ruotsin kansalaisuuden.[3]
Tämän jälkeen hän muutti takaisin Eurooppaan, ensin 1950-luvun puolivälissä Portugaliin[3] ja sieltä Konstanziin Mainaun saarella sijaitsevaan linnaan lähelle poikaansa Lennartia ja tämän perhettä Länsi-Saksassa.[1] Täällä hän tapasi entisen puolisonsa prinssi Vilhelmin ja he erosivat hyvinä ystävinä. Hän oli tavannut poikaansa tätä ennen vuonna 1921 Kööpenhaminassa, vuonna 1927 Brysselissä, vuonna 1937 Mainaussa sekä vuonna 1947 Buenos Airesissa.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maria Pavlovna Romanova kuoli keuhkokuumeeseen 68-vuotiaana joulukuussa 1958 Saksassa Konstanzissa,[1] lähellä Sveitsin rajaa. Hänet on haudattu veljensä Dmitri Pavlovitšin ja poikansa Lennartin kanssa Mainaun linnan kirkon kryptaan.
Hänen englanniksi vuonna 1931 julkaistut muistelmansa on käännetty ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, venäjäksi, espanjaksi ja suomeksi.
Asiasta lisää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marie, Grand Duchess of Russia: Education of a Princess, a memoir. Blue Ribbon Book. New York. 1931.
- Marie, Grand Duchess of Russia: A Princess in Exile. The Voking Press. New York. 1931.
- Prinsessan kasvatus - Prinsessa Marian muistelmakirja. WSOY Porvoo, Helsinki 1931.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Maria Pavlovna of Russia www.kungahuset.se. Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovits. Karjalan Sanomat, 20.02.1909, nro 20, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Maria Pavlovna - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 6.1.2025.
- ↑ Maria Pavlovna - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 5.1.2025.
- ↑ a b c Saad719: Grand Duchess Elizabeth Feodorovna’s Emerald Tiara The Royal Watcher. 12.3.2017. Viitattu 5.1.2025. (englanti)
