Mannerheim (suku)
| Mannerheim | |
|---|---|
.PNG) Mannerheim-suvun aatelisvaakuna |
|
| Alkuperä | Ruotsi |
| Aateloitu | 1693 |
| Motto | Candida pro causa ense candido (puhtain asein puhtaan asian puolesta) |
| Kantaisä | Augustin Marhein |
| Kartano | Louhisaaren kartano |
 Suomen ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 6.2.1818 |
| Arvo | Vapaaherrallinen ja kreivillinen |
| Numero | 18 |
 Ruotsin ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 3.11.1693 |
| Arvo | Aatelinen, vapaaherrallinen ja kreivillinen |
| Numero | 1260 |
Mannerheim-suku (alkuaan Marhein) on ruotsalais-suomalainen aatelissuku, joka on alun perin kotoisin Saksasta. Aiemmin suvun luultiin olevan peräisin Alankomaista.[1] Suvun tunnetuin jäsen on Suomen marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheim.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun historia liittyy sekä Ruotsin että Suomen historiaan. Vanhin tunnettu Mannerheim-sukuinen, Henrik (Hinrich) Marhein (s. 1618), on asunut Hampurissa Saksassa.[1][2] Hän oli tulleita hansakauppiaita ja muuttanut Ruotsiin 1600-luvulla. Hänen tiedetään toimineen Gävlessä kauppiaana 1645. Hän kuoli Tukholmassa 1667.
Hänen poikansa Augustin Marhein saavutti aseman valtion tilojen hoitajana. Hänet aateloitiin ansioistaan vuonna 1693. Suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneen aateliskalenteriin nimellä Mannerheim.
Augustin Mannerheimillä ja hänen vaimollaan Anna Elisabeth Oldermanilla oli neljä poikaa, jotka kaikki lähtivät sotilasuralle. Merkittävimmät olivat Gustaf Henrik ja Johan Augustin Mannerheim, joista tuli vapaaherroja 1768. Yksi tyttäristä puolestaan avioitui eversti Scheffer-Ehrensvärdin kanssa, ja on näin Suomenlinnan rakennuttajan Augustin Ehrensvärdin äiti.
Johan Augustin Mannerheimin poikia puolestaan olivat Lars Augustin, Gustaf Johan ja Carl Erik Mannerheim. Näistä vapaaherra (myöh. kreivi) Carl Erik Mannerheim oli ensimmäinen suvun jäsen, joka muutti Suomeen. Se tapahtui 1700-luvun lopulla. Hän osti Askaisista keskiajalta peräisin olleen Louhisaaren kartanon vuonna 1795 ja avioitui Turun ja Porin läänin maaherran Ernst Gustav von Willebrandin tyttären Vendla Sofia von Willebrandin kanssa vuonna 1796. Hän toimi muun muassa senaatin talousosaston ensimmäinen varapuheenjohtajana ja oli yksi Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan merkittäviä valtiomiehiä.
Ensimmäinen Suomessa syntynyt Mannerheim oli vapaaherra, sittemmin kreivi Carl Gustaf Mannerheim, joka syntyi Louhisaaressa vuonna 1797. Hänestä tuli Vaasan (1832–1833) ja Viipurin kuvernööri (1834–1839), ja myöhemmin Viipurin hovioikeuden ensimmäinen presidentti (1839–1854). Hänen puolisonsa oli Eva Vilhelmina von Schantz, joka oli everstiluutnantti Carl Constantin von Schantzin ja Carolina Lovisa Weissman von Weissensteinin tytär. Kreivi Mannerheim oli nykyisen käsityksen mukaan Suomen suuriruhtinaskunnan poliittisesti merkittävimpiä miehiä. Virkatehtäviensä ohella hän oli merkittävä hyönteistieteilijä. Vapaaherra Carl Gustaf Mannerheim korotettiin kreivilliseen säätyyn vuonna 1824 siten että kreivin arvo periytyy sukupolvesta toiseen ainoastaan vanhimmalle pojalle.[3] Kreivillinen sukuhaara sammui Suomessa vuonna 2015.[4]
Carl Gustaf Mannerheimin ja Eva Vilhelmina von Schantzin poika oli Carl Robert Mannerheim. Hän avioitui Hedvig Charlotta Helene von Julinin kanssa vuonna 1862 ja Sofia Nordenstamin kanssa vuonna 1883. Carl Robert Mannerheimin lapsia olivat muun muassa ylihoitaja Sophie Mannerheim (1863–1928), pankinjohtaja Carl Mannerheim (1865–1915), Suomen presidentti ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951), kartanonomistaja Johan Mannerheim (1868–1934) sekä kirjataiteilija ja kirjailija Eva Mannerheim-Sparre (1879–1957).[5]
Kreivi Gustaf Mannerheim (s. 1964) kuoli vuonna 2015.[4] Siitä lähtien suvun päämies on ollut kreivi Carl Erik Mannerheim (s. 1929), joka asuu Cannesissa ja on eläköitynyt, öljytankkereilla työskennellyt yli-insinööri.[6] Suomessa elää yhä suvun vapaaherrallisen suvun jäseniä, mutta ei kreivillisen haaran jäseniä.[7]
Mannerheim-suvun alkuperäisiä asiakirjoja siirtyi Suomeen, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin lahjoitti ne vuonna 2018 syntymäpäivälahjaksi presidentti Sauli Niinistölle, joka lahjoitti ne edelleen Kansallisarkistoon, ja ne on digitoitu verkkoon.[8] Kokoelmaan kuuluu noin 170 asiakirjaa ja valokuvaa.[9] Aineisto oli myyty keväällä 2018 Yhdysvalloissa järjestetyssä huutokaupassa ja sieltä se oli päätynyt eri reittejä Venäjälle ja lopulta Putinille.[10]
Kansallisarkisto sai toisen marsalkka Mannerheimia koskevan lahjoituksen, kun ruotsalaisen Wallenberg-suvun säätiö lahjoitti arkistolle marsalkan ja kreivitär Gertrud Arco auf Valleyn välistä kirjeenvaihtoa vuosilta 1946–1951. Lahjoituksen asiakirjat on kopioitu säätiön omistamista alkuperäisistä asiakirjoista ja niitä koskee käyttörajoitus, ne ovat vain väitelleille tutkijoille.[11] Gertrud Arco auf Valley oli pankkiireiden Jacob Wallenbergin (1892–1980) ja Marcus Wallenberg nuoremman (1899–1982) sisar. Juhani Suomen vuonna 2013 julkaiseman teoksen Mannerheim, viimeinen kortti? Ylipäällikkö-presidentti mukaan kreivitär oli marsalkan viimeinen rakkaus.[12]
Kuuluisia suvun jäseniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johan Augustin Mannerheim (1706–1778), vapaaherra ja tykistön eversti[13]
- Carl Erik Mannerheim (1759–1837), kreivi, valtiopäivämies, ensimmäinen Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, Johan Augustin Mannerheimin poika[14]
- Carl Gustaf Mannerheim (1797–1854), kreivi, Viipurin hovioikeuden presidentti, entomologi, Carl Erik Mannerheimin poika[15]
- August Mannerheim (1805–1876), vapaaherra, Suomen Pankin johtokunnan jäsen, Carl Erik Mannerheimin poika
- Carl Robert Mannerheim (1835–1914), kreivi, kartanonomistaja ja liikemies, Carl Gustaf Mannerheimin poika[5]
- Sophie Mannerheim (1863–1928), sairaanhoitaja, Lastenlinnan ja Mannerheimin lastensuojeluliiton perustaja, Carl Robert Mannerheimin tytär (puoliso kamariherra Hjalmar Linder)[16]
- Carl Mannerheim (1865–1915), kreivi, pankinjohtaja, valtiopäivämies, Carl Robert Mannerheimin poika[5]
- Lillemor Mannerheim (1927–1994), keraamikko,[17] Carl Mannerheimin pojantytär
- Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951), vapaaherra, Suomen marsalkka, presidentti, Carl Robertin Mannerheimin poika[18]
- Anastasie Mannerheim (1893–1978), C. G. E. Mannerheimin tytär
- Sophie Mannerheim (1895–1963), C. G. E. Mannerheimin tytär
- Johan Mannerheim (1868–1934), vapaaherra, teollisuusjohtaja, Carl Robert Mannerheimin poika
- Evo Mannerheim-Weckman (1903–1984), kirjailija, Johan Mannerheinin tytär
- Augustin Mannerheim (1915–2011), vapaaherra, kirjailija ja metsänhoitaja, Johan Mannerheimin poika
- Eva Mannerheim-Sparre (1870–1958), kirjailija, Carl Robert Mannerheimin tytär (puoliso taiteilija Louis Sparre)[19]
- Carl Erik Mannerheim (1759–1837), kreivi, valtiopäivämies, ensimmäinen Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, Johan Augustin Mannerheimin poika[14]
Sukuun avioliiton kautta kuuluneita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vendla Sofia Mannerheim (o.s. von Willebrand, 1779–1863), kartanonemäntä, Carl Erik Mannerheimin puoliso
- Eva Vilhelmina Mannerheim (o.s. von Schantz, 1810–1895), kartanonemäntä, Carl Gustaf Mannerheimin puoliso
- Helene Mannerheim (o.s. von Julin, 1842–1881), kreivi Carl Robert Mannerheimin ensimmäinen puoliso, C. G. E. Mannerheimin äiti
- Aina Mannerheim (o.s. Ehrnrooth, 1869–1964), laulaja, Carl Mannerheimin puoliso
- Anastasia Mannerheim (o.s. Arapova, 1872–1936), C. G. E. Mannerheimin puoliso[20]
Suvun vaakunat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Mannerheim suvun porvarillinen vaakuna ennen vuotta 1693. -
Mannerheim-suvun aatelisvaakuna. -
Vapaaherrallisen Mannerheim-suvun vaakuna. -
Kreivillisen Mannerheim-suvun vaakuna.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Voipio, Anni: Suomen sotamarsalkka. Helsinki: WSOY, 1942.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mannerheimin suku onkin lähtöisin Saksasta 1.3.2007. MTV3. Viitattu 17.2.2009.
- ↑ http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=640489 (Achive.org) Kaleva. 1.3.2007. Kaleva. Arkistoitu 12.12.2007. Viitattu 17.2.2009.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 387. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5
- ↑ a b Vesa, Mikko: Mannerheimin suku sammui Suomessa – Kreivi Gustaf Mannerheim, 50, kuoli. Ilta-Sanomat, 20.9.2015. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Sainio, Venla: ”Mannerheim, Carl Robert (1835–1914)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 502–504. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lekkeri, Anneli: Mannerheim-suvun nykyinen päämies isosedästään: Marsalkka säteili auktoritettia. 7.8.2016. Seura. Viitattu 4.8.2017.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Mannerheimin sukua on yhä Suomessa – uutinen levitti väärää käsitystä Verkkouutiset. 26.9.2015. Viitattu 27.9.2015.
- ↑ Salokorpi, Jussi: Presidentin saamat Mannerheim-asiakirjat nyt kaikkien katsottavissa Yle.fi, uutiset. 12.11.2018. Viitattu 12.11.2018.
- ↑ Haukka, Inka: MT: Niinistö Putinin lahjoittamista Mannerheim-asiakirjoista: ”Onkohan lahjoittaja lukenut ihan koko materiaalin?” Yle uutiset. 21.9.2018. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ Hevonoja, Jaana: Ainutlaatuinen tilaisuus: Putinilta saatuja Mannerheimin kirjeitä ja valokuvia nähtävillä vain ensi maanantaina Yle uutiset. 21.9.2018. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ Tapio, Ilari: Presidentti Niinistöltä merkittävä lahjoitus – luovutti arvokkaat Mannerheim-suvun asiakirjat Kansallisarkistoon Aamulehti. 21.9.2018. Arkistoitu 23.9.2018. Viitattu 23.9.2018.
- ↑ Varjus, Seppo: Uutuuskirja paljastaa: Vanha Mannerheim rakastui tosissaan Ilta-Sanomat. 5.9.2013. Viitattu 23.9.2018.
- ↑ Johan Augustin Mannerheim Gotlands Försvarshistoria och Gotlands Trupper. Arkistoitu 15.11.2023. Viitattu 15.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Markku Tyynilä: Mannerheim, Carl Erik (1759–1837) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Mannerheim, Carl Gustaf (1797–1854) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Mannerheim, Sophie (1863–1928) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Aalto, Kaj: Lillemor Mannerheim oli 50-luvulla tunnustettu modernisti, mutta hänen keramiikkaansa myytiin miehen nimellä – nyt Marskin veljenpojan tyttären töitä esitellään designmuseossa Ruotsissa Helsingin Sanomat. 2.6.2019. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Mannerheim, Gustaf (1867–1951) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Konttinen, Riitta: ”Mannerheim Sparre, Eva (1870–1957)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 513–515. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Klinge, Matti: ”Mannerheim, Anastasie (1872–1936)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 494–495. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Mannerheim, Minerva Minerva. Viitattu 7.4.2024. (ruotsi)
- ↑ Mannerheim, Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.ritarihuone.fi. Viitattu 7.4.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mannerheim (1600–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Kansallisarkiston Mannerheim-suvun kokoelma
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
