Maastricht-vaihe

Liitukauden jako
kausi	epookki	vaihe	ikä (mvs)
Paleogeeni	Paleoseeni	Dania	nuorempi
Liitu	myöhäis	Maastricht	66,0–72,1
		Campania	72,1–83,6
		Santonum	83,6–86,3
		Coniacum	86,3–89,8
		Turonia	89,8–93,9
		Cenomanum	93,9–100,5
	varhais	Alba	100,5–~113,0
		Apt	~113,0–~125,0
		Barrême	~125,0–~129,4
		Hauterive	~129,4–~132,9
		Valangin	~132,9–~139,8
		Berrias	~139,8–~145,0
Jura	myöhäis	Tithonos	vanhempi
Liitukauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.^[1]

Maastricht-vaihe oli myöhäisliitukauden päättänyt geologinen ajanjakso, nykyisten ajoitusten mukaan noin 70,6–65,5 miljoonaa vuotta sitten. Maastricht-vaiheen lopussa dinosaurukset ja monet muut eläimet kuolivat äkkiä sukupuuttoon suuressa liitukauden lopun joukkosukupuutossa, joka lienee aiheutunut harvinaisen suuresta asteroiditörmäyksestä Jukatanin niemimaalle Mesoamerikkaan, tai muusta äkillisestä katastrofista kuten valtavista tulivuorenpurkauksista. Eläinlajien joukkotuho joka näkyy kerrostumissa selvänä kerrostumissa K/T-rajana 65,2–65,8 Mvs, jossa kalkin tuotanto äkkiä loppui. Maastrichtin jälkeen tuli paleoseenin Dania-vaihe, josta alkaa kenotsooinen maailmankausi.

Maastricht-vaihe oli matelijoiden hallitseman mesotsooisen maailmankauden viimeinen vaihe. Kaudelle oli ominaista ilmaston viileneminen ja dinosauruslajiston hidas harveneminen. Silti tällä kaudella oli lämpimämpää kuin nyt. Tunnetuimpia eläimiä aivan liitukauden lopussa oli muun muassa Tyrannosaurus rex-lihansyöjädinosaurus. Ilmasto oli viilenemässä edellisen Campania-vaiheen aikana ja Maastricht-kauden alussa. Kaudella ei ollut niin kuuma ilmasto kuin liitukauden keskivaiheilla, vaikka jotkut tutkijat ovat väittäneet vielä 70 miljoonaa vuotta sitten napojen lämpötilojen vastanneen keskiliitukauden lämpötiloja. Noin 70 miljoonaa vuotta sitten tapahtui nopeahko viileneminen ja hyvin nopea lämpeneminen. Kauden keskivaiheilla ilmasto oli pitkiä aikoja melko vakaa. Viimeisen parin miljoonan vuoden aikana lämpötila aleni. Liitukauden ja paleoseenin rajalla lämpötila nousi äkkiä noin 8 astetta lähellä Etelämannerta tehtyjen merenpohjan porausaineistojen perusteella.^[2].

Ilmasto lämpeni tilapäisesti noin 100–400 000 vuotta ennen kauden joukkotuhoa luultavimmin Deccanin laakion tulivuorten purkautuessa ja vapauttaessa ilmaan kasvihuonekaasuja. Viimeiset 300 000 vuotta planktonlajisto näyttää hitaasti köyhtyneen. Viimeiset 200 000 vuotta ilmasto viileni.

Pohjois-Saksan Pompeckjin Maastricht-kerrostumat ovat 270 metriä paksut. On väitetty, että Jukatanin Chicxulub-kraatterin olisi aiheuttanut törmäys jo hieman ennen Maastricht-kauden loppua, mikä ei selittäisi dinosaurusten joukkotuhoa. Kaikki tutkijat eivät ole tätä mieltä. Kauden loppua kohti mentäessä merenpinta laski.

Mannerliikunnot Maastricht-vaiheessa

70 miljoonaa vuotta sitten Maastricht-vaiheen alussa Atlantti oli nykyistä pienempi^[3]. Grönlanti oli melkein Skandinaviassa kiinni ja Amerikka lähempänä Eurooppaa ja Afrikkaa. Merenpinta oli huomattavan korkealla. Suomen alue lienee ollut kuivaa maata. Alaska ja Siperia olivat toisissaan kiinni. Etelämanner ja Australia olivat lähellä toisiaan. Intia oli eteläisellä Intian valtamerellä ja liikkui melko nopeasti kohti Aasian keskiosaa.