Gallimimus
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Antaa huolimattoman vaikutelman |
| Gallimimus | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
| Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
| Alalahko: | Teropodit Theropoda |
| Heimo: | Ornithomimidae |
| Suku: |
Gallimimus Osmolska, Roniewicz & Barsbold, 1972 |
| Katso myös | |
Gallimimus (suom. ”kukon matkija”) oli teropodeihin kuulunut dinosaurusten suku. Sen edustajat elivät myöhäisliitukaudella noin 75–70 miljoonaa vuotta sitten.[1][2]
Fossiilit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gallimimus-suvun jäänteet löysi ensimmäisenä puolalainen paleontologi Zofia Kielan-Jaworowska vuonna 1963 Mongolian Gobin autiomaalta. Rinchen Barsbold, Ewa Roniewicz ja Halszka Osmólska kuvasivat lajin tieteellisesti vuonna 1972 nimellä Gallimimus bullatus. Suvun nimi tulee latinan sanoista gallus (”kukko”) ja mimus (”matkija”).[1]
Suurimman tunnetun Gallimimus-yksilön löysi paleontologi Zofia Kielan-Jaworowska vuonna 1964 Tsaagan Khushuusta. Fossiili löytyi selällään maaten, ja sen kallo oli lantion alla. Samana vuonna Tsaagan Khushuusta löydettiin myös yksi pieni yksilö, ja toinen pienikokoinen luuranko löydettiin Nemegt-muodostumasta. Vuonna 1967 Mongolian paleontologinen tutkimusretkikunta löysi Bugeen Tsavista Nemegt-altaan ulkopuolelta pienen luurangon, josta puuttuivat eturaajat.
Fossiileja säilytettiin Mongolian, Puolan ja Neuvostoliiton tiedeakatemioiden kokoelmissa.[3][4]
Puolan ja Mongolian yhteiset paleontologiset retkikunnat olivat merkittäviä, sillä ne olivat harvinaisuus aikakaudellaan. Monet retkikuntien johtajista olivat naisia, joista osa oli ensimmäisiä naispaleontologeja, jotka nimesivät dinosauruksia.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gallimimus on tiettävästi heimonsa suurin laji. Tämän osoittaa aikuisen holotyypin (IGM 100/11) koko, jonka pituus oli noin 6 metriä ja lantionkorkeus noin 1,9 metriä. Holotyypin kallon pituus oli noin 330 millimetriä ja reisiluun pituus noin 660 millimetriä. Sen painon on arvioitu olleen noin 440 kilogrammaa. Vertailun vuoksi yksi nuori Gallimimus-näyte oli noin 2,15 metriä pitkä, lantionkohdalta 0,79 metriä korkea ja painoi noin 26 kilogrammaa.[5]
Gallimimuksen pituus oli noin 4–6 metriä, korkeus päälaelle enintään kolme metriä, ja sen paino saattoi olla jopa 440–450 kilogrammaa.[2][6] Gallimimuksen olka- ja käsivarren luut sormenpäihin asti olivat noin 2,5 metriä pitkät.[6]
Gallimimuksen uskotaan olleen nopea juoksija. Lyhyissä pyrähdyksissä se saattoi saavuttaa jopa 80 km/h nopeuden.[7][8]
Gallimimus oli rakenteeltaan melko lintumainen. Sillä oli pieni pää, suuret silmät, pitkä kaula, lyhyet eturaajat, pitkät takaraajat ja pitkä häntä. Sen pitkä ja notkea kaula muistutti nykyisen strutsin kaulaa, ja sen arvioidaan olleen noin kaksi kertaa suurempi kuin nykypäivän strutsit. Gallimimuksella oli myös pitkä ja jäykkä häntä, joka auttoi tasapainon ylläpitämisessä juostessa.[6]
Kallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
Gallimimuksella oli lintumainen kallo, ja sen pää oli hyvin pieni. Sen aivot olivat noin golfpallon kokoiset ja vain hieman suuremmat kuin nykyajan strutsilla.[1] Gallimimuksen hampaaton nokka muistutti nykyajan papukaijojen nokkaa.[6]
Näkökyky
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gallimimuksen silmäkuopat olivat leveät, ja sillä oli suuret silmät.[1][9] Sen silmät osoittivat sivuille, mikä auttoi havaitsemaan lähestyvät lihansyöjät eri suunnista.[1]
Gallimimuksen molemmissa silmissä oli pienet, luulevyistä koostuneet tukirengaat – piirre, joka esiintyy myös monilla nykyajan linnuilla.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osmólska ja hänen kollegansa määrittivät Gallimimuksen Ornithomimidae-heimoon vuonna 1972. Gallimimuksen läheisin sukulainen oli Pohjois-Amerikassa elänyt Struthiomimus. Taksoneiden luokittelu oli tuohon aikaan haastavaa, sillä muut tunnetut ornitomimidit olivat joko huonosti säilyneitä tai puutteellisesti kuvattuja.
Vuonna 1975 Kielan-Jaworowska totesi, että vaikka monet Aasiasta löydetyt dinosaurukset sijoitettiin samoihin heimoihin kuin niiden Pohjois-Amerikan sukulaiset, tämä luokittelutapa oli usein liian yleistävä. Hän korosti, että vaikka Gallimimuksella oli pyöristynyt nokka, joka muistutti esimerkiksi hanhen nokkaa, Pohjois-Amerikan lajeilla oli huomattavasti terävämmän muotoiset nokat. Jos vastaava ero löytyisi nykylinnuista, ne luokiteltaisiin eri heimoihin.
Vuonna 1976 Rinchen Barsbold sijoitti Ornithomimidae-heimon uuteen Ornithomimosauria-kladiin.
Seuraava kladogrammi, jonka laativat Li Xu ja hänen kollegansa vuonna 2011, näyttää Gallimimuksen sijoituksen Ornithomimidae-heimossa.[10]
| Ornithomimidae |
| ||||||||||||||||||||||||||||||
Paleobiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gallimimuksen nokka oli hampaaton, mutta sarveisreunainen, ja se soveltui monenlaisen ravinnon hyödyntämiseen. Tämän vuoksi oletetaan, että Gallimimus oli kaikkiruokainen, vaikka sitä on kuvailtu myös pelkästään kasvinsyöjäksi tai lihansyöjäksi.[8] Muiden saman heimon lajien tapaan ei ole varmaa, mitä Gallimimus todellisuudessa söi.[11][8]
Gallimimukset saattoivat käyttää nokkaansa kasvien poimimiseen tai jopa pienten eläinten nappaamiseen.[11] Niiden kallo oli riittävän suuri, jotta ne pystyivät pyydystämään pieniä liskoja, käärmeitä ja jopa nisäkkäitä. Saalis oli kuitenkin nieltävä kokonaisena, koska Gallimimuksilta puuttuivat hampaat, jotka olisivat auttaneet ruoan prosessoinnissa.[6][1] Lisäksi Gallimimukset saattoivat ryöstää muiden dinosaurusten munia pesistä.[11]
Paleoekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gallimimuksia esiintyi nykyisen Mongolian alueella. Niitä tavattiin sisämaan aavikkotasangoilla ja alangoilla, jokien ja rantojen läheisyydessä.[1] Gallimimuksen elinalueella oli sadekausia ja kylmiä talvia.[2][8]
Gallimimukset elivät Nemegt-muodostuman alueella, erityisesti jokien läheisyydessä, missä eli monenlaisia organismeja. Alueelta on löydetty satunnaisia nilviäisten fossiileja sekä useita vesieläimiä, kuten kaloja, kilpikonnia ja Crocodylomorpha-ryhmään kuuluvia lajeja, esimerkiksi Shamosuchus.[12][13]
Nisäkkäiden fossiilit ovat harvinaisia Nemegt-muodostumassa, mutta alueelta on löydetty monia erilaisia lintuja. Kasvinsyöjädinosauruksista siellä eli ankylosauridae-heimoon kuuluvia lajeja, kuten Tarchia, paksupäihin kuuluva Prenocephale sekä suuria hadrosauridae-heimoon kuuluvia lajeja, kuten Saurolophus ja Barsboldia. Alueella eli myös suuria sauropodeja, kuten Nemegtosaurus ja Opisthocoelicaudia.[12][14]
Gallimimuksen elinympäristössä eli myös useita tyrannosaurit-yläheimoon kuuluvia petodinosauruksia, kuten Tarbosaurus, Alioramus ja Bagaraatan.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gallimimus bullatus (tyyppilaji)
- Gallimimus mongoliensis eroaa lajista G. bullatus suorempien kynsien, lyhyempien eturaajojen ja pienemmän kallonsa puolesta.
Gallimimus populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gallimimus esiintyy ensimmäisessä ja toisessa Jurassic Park -elokuvassa. Se esiintyi myös pelissä Jurassic Park: Operation Genesis ja Jurassic World: Evolution.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Ben Morgan: Dinosaurukset: Suuri dinosauruskirja, s. 186. Suomentanut Marko Niemi. Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5
- ↑ a b c Paul, Gregory S.: The Princeton field guide to dinosaurs, s. 131. Princeton, N.J.: Princeton University Press. ISBN 978-1-4008-8314-1 OCLC:954055249
- ↑ Z. Kielan-Jaworowska: Narrative of the Polish-Mongolian palaeontological expeditions 1963–1965. Palaeontologica Polonica, 1968, s. 7–30. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ R. Gradzihski: Geographical and geological data from the Polish-Mongolian palaeontological expeditions. Palaeontologica Polonica, 1969. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
- ↑ Paul, Gregory S.: Predatory dinosaurs of the world: a complete illustrated guide. New York: Simon & Schuster, 1988. ISBN 978-0-671-61946-6 OCLC:18350868 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Tjaša Kürpick: Dinosaurukset, s. 84. Suomentanut Vanessa Sjögrej & Jari Sahlgren. Köln: Naumann & Göbel Verlagsgesellschaft, 2009. ISBN 978-3-625-12054-4 OCLC:1051681782
- ↑ Gallimimus Prehistoric life. Arkistoitu 11.1.2021. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gallimimus DinoPit. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Gallimimus Dinosaur, facts | pictures - gallimimus video www.rareresource.com. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Li Xu, Yoshitsugu Kobayashi, Junchang Lü, Yuong-Nam Lee, Yongqing Liu, Kohei Tanaka: A new ornithomimid dinosaur with North American affinities from the Late Cretaceous Qiupa Formation in Henan Province of China. Cretaceous Research, 1.4.2011, nro 2, s. 213–222. doi:10.1016/j.cretres.2010.12.004 ISSN 0195-6671 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Gallimimus Prehistoric Wildlife. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b T. Jerzykiewicz, D. A. Russell: Late Mesozoic stratigraphy and vertebrates of the Gobi Basin. Cretaceous Research, 1.8.1991, nro 4, s. 345–377. doi:10.1016/0195-6671(91)90015-5 ISSN 0195-6671 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ M. B. Efimov: Peresmotr iskopayemykh krokodilov Mongolii. Sovmestnaya Sovetsko-Mongol'skaya Paleontologicheskaya Ekspeditsiya Trudy, 1983, s. 76–96. (venäjäksi)
- ↑ J. H. Hurum & K. Sabath: Giant theropod dinosaurs from Asia and North America: Skulls of Tarbosaurus bataar and Tyrannosaurus rex compared. Acta Palaeontologica Polonica, 2003, nro 2, s. 188. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)