Kiinanpunapuut
| Kiinanpunapuut | |
|---|---|
 Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides). |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Sequoioideae[1] |
| Suku: |
Kiinanpunapuut Metasequoia Hu & W.C. Cheng, 1948[2] |
| Katso myös | |
Kiinanpunapuut (Metasequoia)[3][4] on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu yksi nykyisin elävä laji ja useita esihistoriallisia lajeja, joista vanhimmat ovat liitukaudelta.[5][6] Kiinanpunapuut ovat suurikokoisia kausivihantia puita.[7][5] Havupuille suhteellisen harvinaisen kausivihannan kasvutavan uskotaan kehittyneen varhain suvun historiassa, sillä suvun edustajien on päätelty fossiilikerrostumissa esiintyvien suurina määrinä karisseiden versojen ja lehtien perusteella talvehtineen lehdettöminä jo paleoseenilla.[5] Suvun levinneisyys oli myöhäisellä liitukaudella sekä sitä seuranneilla paleoseenilla ja eoseenilla huomattavasti nykyistä laajempi. Tällöin suvun lajeja esiintyi laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Nykyään suvun ainoa elävä laji kasvaa ainoastaan suppealla alueella Kiinassa.[7][6]
Nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun tieteellinen nimi Metasequoia on muodostettu lähisukuisten punapuiden tieteellisestä nimestä Sequoia sekä kreikan kielen etuliitteestä meta.[2]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanpunapuut ovat suurehkoja puita.[7] Nykyisin elävä kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) kasvaa noin 50 metriä korkeaksi.[8] Esihistoriallinen laji Metasequoia foxii on mahdollisesti kasvanut suuremmaksi.[5]
Suuret oksat haarautuvat rungosta epäsäännöllisesti. Versot ovat monimuotoisia. Osa versoista on pysyviä ja osa karisevia.[7] Versoja ei kuitenkaan voida yksiselitteisesti jakaa pitkäversoihin ja lyhytversoihin, kuten monilla muilla havupuilla, vaikka näitä termejä joskus käytetäänkin.[5] Versot ovat yleensä asettuneet vastakkaisesti tai lähes vastakkaisesti. Kiinanpunapuut ovat kausivihantia ja karistavat kasvukauden lopulla kaikki lehtensä ja lateraaliset kasvuversonsa kokonaisina lehtineen.[7][5]
Silmut kehittyvät pareittain. Toinen parin silmuista kehittyy ensin toisen talvehtiessa silmuna. Talvisilmut ovat munan- tai luumunmuotoisia. Silmuissa on useita pareja ristikkäisesti asettuneita puikeita silmusuomuja.[7]
Lehdet ovat ruodittomia ja muodoltaan yleensä litteän tasasoukkia. Lehdissä on keskisuoni, joka on tavallisesti lehden yläpinnalla sisäänpäin painautunut ja alapinnalla ulospäin kohonnut. Ilmaraot muodostavat juovia lähinnä lehtien alapinnoille. Lehdet ovat yleensä asettuneet vastakkain ristikkäisesti ja kääntyneet kaksirivisesti. Latvaversoissa lehdet ovat asettuneet kierteisesti.[7]
Kiinanpunapuut ovat yksikotisia, joten erilliset hede- ja emikukinnot kasvavat samoissa puuyksilöissä.[7] Kukinnot ovat käpyjä. Lyhytperäiset hedekukinnot eli hedekävyt kasvavat ryhmissä lähellä versojen kärkiä. Ne koostuvat useista ristikkäisesti asettuneista hedelehdistä. Emikävyt kasvavat yksittäin edellisen vuoden versojen kärjissä tai lähellä kärkeä. Niiden muoto vaihtelee lähes pallomaisesta pitkänomaiseen. Kävyillä on pölytysvaiheessa lyhyt perä, joka kasvaa huomattavasti siementen kypsyessä. Käpysuomut ovat puutuneita ja tavallisesti asettuneet ristikkäisesti.[7] Lajilla Metasequoia foxii käpysuomut olivat kuitenkin yleensä asettuneet kierteisesti.[5]
Siemeniä ympäröi lenninsiipi. Itäminen on maanpäällistä ja sirkkalehtiä on yleensä kaksi.[7]
Lajit ja luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanpunapuihin on useissa erillisissä julkaisuissa luokiteltu kuuluvaksi yhden nykyisen lajin lisäksi yli 20 esihistoriallista lajia. Vuonna 1999 Liu et al. luokitteli useat aiemmin kuvatut lajit lajin Metasequoia occidentalis synonyymeiksi ja tunnisti lisäksi vain yhden toisen esihistoriallisen lajin Metasequoia milleri.[5][9] Näiden kahden yleisesti hyväksytyn esihistoriallisen lajin lisäksi vuonna 2001 kuvattiin laji Metasequoia foxii.[5]
- † Metasequoia foxii[5]
- Metasequoia glyptostroboides – kiinanpunapuu
- † Metasequoia milleri[5]
- † Metasequoia occidentalis[5]
Kehityshistoria ja tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanpunapuiden suvun tunnettu historia ulottuu liitukaudelle. Suvun fossiileja esiintyy runsaasti pohjoisen pallonpuoliskon myöhäisliitukaudella, paleoseenilla ja eoseenilla syntyneissä kerrostumissa. Suku on säilynyt liitukauden lopulta nykyaikaan ulkoisilta ominaisuuksiltaan pitkälti muuttumattomana.[5][6][10]
Runsaan kivettyneen fossiiliaineiston lisäksi tunnetaan Axel Heibergin saarella nykyisessä Kanadassa eoseenikaudella kasvanut metsä, jonka valtapuulajina kasvoi kiinanpunapuita. Metsän puiden kantoja, runkoja ja latvuksen osia on säilynyt kylmissä, hapettomissa oloissa kivettymättä.[10]
Fossiililöydöissä esiintyvien kerralla suurina määrinä karisseiden versojen ja lehtien perusteella kiinanpunapuiden on päätelty olleen kausivihantia suurimman osan tunnetusta historiastaan.[5][10] Kesävihannan kasvutavan on pitkään arveltu olleen sopeuma arktisten talvien monta kuukautta kestävään pimeyteen, sillä suurimman osan tunnetuista arktisten alueiden muinaisten metsien puulajeista uskotaan olleen kesävihantia.[11]
Kiinanpunapuiden suvun kuvasi tieteellisesti ensimmäisen kerran kasvitieteilijä Shigeru Miki sijoittaessaan aiemmin punapuiksi (Sequoia) luokiteltuja fossiileja omaan sukuunsa vuonna 1941. Suvun ainoa elävä laji löydettiin vasta tämän jälkeen. Se kuvattiin tieteellisesti vuonna 1948 ja luokiteltiin yhdennäköisyytensä perusteella kuuluvaksi aiemmin vain fossiileista tunnettuun sukuun.[12]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin elävä kiinanpunapuu kasvaa luontaisena vain suppealla alueella Kiinassa. Lajia kasvatetaan kuitenkin nykyään koristepuuna laajalti maailmalla. Sitä käytetään myös metsityspuuna varsinkin Kiinassa.[8][12]
Suvun levinneisyys on ollut esihistoriallisina aikoina huomattavasti nykyistä laajempi. Noin 71–34 miljoonaa vuotta sitten myöhäisliitukauden loppupuolelta eoseenikauden loppuun kiinanpunapuita kasvoi erittäin laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suvun edustajia kasvoi myös niinkin pohjoisessa kuin Grönlannissa ja Axel Heibergin saarella nykyisessä Kanadassa. Alueet olivat puiden elinaikana napapiirin pohjoispuolella, mutta niiden ilmasto oli huomattavasti nykyistä lämpimämpi.[6][10] Eoseenikauden jälkeen kiinanpunapuut vähitellen harvinaistuivat ja lopulta kuolivat sukupuuttoon kaikkialta paitsi Kiinasta.[6]
Elinympäristö ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinanpunapuut ovat sopeutuneet kasvamaan kosteilla alueilla. Nykyisin elävä kiinanpunapuu kasvaa yleensä kosteissa jokilaaksoissa ja rotkoissa.[8][12] Tunnetut esihistorialliset lajit ovat usein kasvaneet alavilla alueilla, jotka ovat puiden eläessä olleet tulvatasankoja, soita tai vesistöjen rantoja.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Farjon, Aljos: A Handbook of the World’s Conifers: Revised and Updated Edition, s. 512–513. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Sequoioideae Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Farjon 2017, s. 512
- ↑ Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 93. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Metasequoia Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Stockey, Ruth A.; Rothwell, Gar W. & Falder, Amy B.: Diversity among Taxodioid Conifers: Metasequoia foxii sp. nov. from the Paleocene of Central Alberta, Canada. International Journal of Plant Sciences, Tammikuu 2001, 162. vsk, nro 1, s. 221–234. The University of Chicago Press. doi:10.1086/317914 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Liu, Yan-Ju; Arens, Crystal Nan & Li, Cheng-Sen: Range change in Metasequoia: relationship to palaeoclimate. Botanical Journal of the Linnean Society, Toukokuu 2007, 154. vsk, nro 1, s. 115–127. The Linnean Society of London. doi:10.1111/j.1095-8339.2007.00597.x (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Fu, Liguo; Yu, Yong-fu & Mill, Robert R.: Metasequoia Flora of China. eFloras.org, Missouri Botanical Garden, St. Louis, MO & Harvard University Herbaria, Cambridge, MA. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Fu, Liguo; Yu, Yong-fu & Mill, Robert R.: Metasequoia glyptostroboides Flora of China. eFloras.org, Missouri Botanical Garden, St. Louis, MO & Harvard University Herbaria, Cambridge, MA. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Liu, Yan-Ju; Li, Cheng-Sen & Wang, Yu-Fei: Studies on fossil Metasequoia from north-east China and their taxonomic implications. Botanical Journal of the Linnean Society, Heinäkuu 1999, 130. vsk, nro 1, s. 267–297. The Linnean Society of London. doi:10.1111/j.1095-8339.1999.tb00523.x (englanniksi)
- ↑ a b c d e Williams, Christopher J.; Johnson, Arthur H.; LePage, Ben A.; Vann, David R. & Sweda, Tatsuo: Reconstruction of Tertiary Metasequoia forests. II. Structure, biomass, and productivity of Eocene floodplain forests in the Canadian Arctic. Paleobiology, 2003, 29. vsk, nro 2, s. 271–292. The Paleontological Society. doi:10.1666/0094-8373(2003)029<0271:ROTMFI>2.0.CO;2 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Royer, Dana L.; Osborne, Colin P. & Beerling, David J.: Carbon loss by deciduous trees in a CO2-rich ancient polar environment. Nature, Heinäkuu 2003, 424. vsk, nro 1, s. 60–62. Nature Publishing Group. doi:10.1038/nature01737 (englanniksi)
- ↑ a b c Earle, Christopher J.: Metasequoia glyptostroboides The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)