Turonia-vaihe
| Liitukauden jako | ||||
|---|---|---|---|---|
| kausi | epookki | vaihe | ikä (mvs) | |
| Paleogeeni | Paleoseeni | Dania | nuorempi | |
| Liitu | myöhäis | Maastricht | 66,0–72,1 | |
| Campania | 72,1–83,6 | |||
| Santonum | 83,6–86,3 | |||
| Coniacum | 86,3–89,8 | |||
| Turonia | 89,8–93,9 | |||
| Cenomanum | 93,9–100,5 | |||
| varhais | Alba | 100,5–~113,0 | ||
| Apt | ~113,0–~125,0 | |||
| Barrême | ~125,0–~129,4 | |||
| Hauterive | ~129,4–~132,9 | |||
| Valangin | ~132,9–~139,8 | |||
| Berrias | ~139,8–~145,0 | |||
| Jura | myöhäis | Tithonos | vanhempi | |
| Liitukauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1] | ||||
Turonia-vaihe (engl. Turonian) oli myöhäisliitukauden se jakso, jolloin oli kaikkein lämpimintä. Kausi oli arviolta 93,5 ± 0,8 – 89,3 ± 1 miljoonaa vuotta sitten. Maa oli silloin "kuuman kasvihuoneen tilassa". Tulivuorenpurkaukset lisäsivät maan hiilidioksidimäärää rajusti ja lämmittivät Maan geologisesti katsoen lyhyeksi aikaa hyvin kuumaksi. Vaihe on saanut nimeensä Ranskan Tourainessa sijaitsevan Toursin kaupungin (lat. Turonia) mukaan.
Mantereiden sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mannerliikuntojen tutkimuksista ja muusta geologisesta ja peleontologisesta tutkimuksesta päätellen merenpinta oli korkealla. Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner ovat kauden kartasta tunnistetavissa mutta eri paikoissa kuin nyt[2]. Euroopan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian kautta kulki Tethysmeri. Baltia, Suomi ja Skandinavia olivat kuivaa maata. Pohjois-Amerikan preerialla lainehti meri. Pohjois-Amerikka, Grönlanti ja Eurooppa olivat lähellä toisiaan. Itä-Aasia, Kiina ja Indonesia olivat yhtenäistä kuivaa maata. Keski- ja Etelä-Euroopassa oli kaarimaisia saariryhmiä. Mesoamerikka oli pelkkä saarikaari. Näin maapalloa pääsi kiertämään lämpimillä vesillä merivirta, joka lämmitti maapalloa. Etelä-Amerikka ja Australia olivat kiinni Etelämantereessa.
Turonia-vaiheen lämpöhuippu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heti vaiheen alussa 93,5 miljoonaa vuotta sitten koettiin Turonia-vaiheen lämpöhuippu KTM [3] [4]. Meri lämpeni lyhyessä ajassa 10 °C verran Falklandinsaarten lähellä jopa 32 °C:seen ja jäähtyi sitten hitaammin[5]. Päiväntasaajan vedet lämpenivät 33 °C:seen, jopa 35–36 °C:seen, kun niiden lämpötila on nyt korkeintaan 27–29 °C. Lähes samaan aikaan Cenomanum- ja Turonia-vaiheiden rajalla sattui valtamerien hapeton kausi eli anoksinen tapahtuma OAE2, joka kesti noin 320 000 vuotta. Lämpöhuippu oli ennen merien hapetonta kautta[6].
Turonia-vaiheen eläimistöä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy..
- ↑ http://www.palaeogeography.net/palaeogeography/mesozoic_maps/k_turonian/pjmg1tur.html (Arkistoitu – Internet Archive), Late Cretaceous: Turonian
- ↑ Cretaceous Climate-Ocean Dynamics Workshop (Arkistoitu – Internet Archive) 2002
- ↑ Kuva 3 (Arkistoitu – Internet Archive) CCO-workshopista
- ↑ Kuva 2 (Arkistoitu – Internet Archive) CC-workshopista
- ↑ Forster et al:Sea surface temperature records from the equatorial Atlantic (Arkistoitu – Internet Archive) (abstrakti)