Luopan

Luopan

Luopan (羅盤, yksinkert. 罗盘 pinyin: luópán) eli luojing (羅經 luójīng) on kiinalainen kompassi, jonka kehille on kuvattu kiinalaisen kosmologian aikaan ja ilmansuuntiin liittyviä symboleja. Sitä käytetään fengshui-työssä. Siksi sitä kutsutaan fengshui-kompassiksi.

Rakenne

Luopanissa on kolme perusosaa:

• Waipan (外盤 wàipán, ulkokiekko) eli maan levy (地盤 dìpán): neliskulmainen puinen alusta, johon taivaan kiekko on upotettu. Ulkokiekossa on neljä yhtä pitkää suoraa sivua niin, että se voidaan asettaa suoraan seinää pitkin tai nurkan mukaisesti. Joidenkin luopanien ulkokiekoissa on vatupassi, jonka avulla voidaan varmistaa luopanin vaakasuora asento.

• Neipan (内盤 nèipán, sisäkiekko) eli taivaan kiekko (天盤 tiānpán): pyöreä kiekko, jolle on kuvattu useita kehiä. Kehille on kaiverrettu ajan ja ilmansuuntien määrittämiseen käytettyjä merkkejä. Taivaan kiekko pyörii maan levyllä niin, että se voidaan asettaa kompassin neulan mukaisesti.

• Tianchi (天池 tiānchí, taivaan lampi), jossa magneettineula on. Kompassineula on magnetisoitu ja muotoiltu osoittamaan etelään. Sen pohjoispäässä on levennys, jota voidaan kutsua ”nenäksi”. Termi viittaa härän nenään kiinnitettävään renkaaseen, josta sitä voidaan ohjailla. Kiinaksi kompassin nimi on "etelään osoittava neula".

Maan levyn reunoista on vedetty ristiin luopanin yli kaksi punaista lankaa, joita käytetään luettaessa kehiltä suuntia ja merkityksiä. Lankoja kutsutaan nimellä tianxin-shidao (天心十道 tiānxīnshídào) eli taivaan sydämen risteys. Shidao on kirjaimellisesti "kymmenen tie".

Taivaan kiekolle kuvattujen kehien määrä riippuu luopanin koosta. Suurimmissa niitä voi olla yli 60 tai 70. Jokainen kehä jakaa horisontin erikokoisiin segmentteihin, joiden laatu määritellään käyttämällä erilaisia kiinalaisen kosmologian käsitteitä, kuten trigrammit, baguat, heksagrammit, viisi elementtiä, taivaalliset rungot ja maalliset oksat, 24 auringonjaksoa sekä 28 xiuta. Jokainen ilmansuunta voidaan liittää luopanin avulla sitä vastaavaan ajanjaksoon.

Luopan-mallit

Ajan saatossa on kehitetty erilaisia luopan-malleja, jotka voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan.

Sanhe

Sanheluopan on tunnettu Tang-dynastiasta lähtien. Sanotaan, että Yang Yunsong, kuuluisa fengshui-mestari, kehitti taivaankiekon rakoneulan ja 72 lohikäärmeen kehän. Koska häntä pidetään tämän koulukunnan perustajana, luopan tunnetaan myös yanggongpanina (mestari Yangin luopan).

Nimi ”sanhe” (三合 sānhé, kolmoisharmonia) viittaa sancaihin eli kolmen lahjan, taivaan, maan ja ihmisen yhteyteen. Näitä kolmea symbolisoivat sanheluopanin taivaankiekon, maankiekon ja ihmisenkiekon kehät. Kiekkoja kutsutaan myös "neuloiksi", koska kompassin neula on osoitin, jonka mukaan kiekot on suunnattu:

• Maankiekon oikea neula (地盤正針 dìpán zhēngzhēn) näyttää todellisen magneettisen etelä-pohjoissuunnan. Sillä mitataan rakennuksen suunta.
• Ihmisenkiekon keskineula (人盤中針 rénpán zhōngzhēn) on suunnattu 7,5 astetta vastapäivään maankiekosta. Sillä mitataan rakennuksen ympärillä olevien mäkien suunta.
• Taivaankiekon rakoneula (天盤縫針 tiānpán féngzhēn) on suunnattu 7.5 astetta myötäpäivään maankiekosta. Sillä mitataan rakennuksen ulkopuolella olevien vesialueiden suunta.

Sanyuan

Sanyuan (三元 sānyuán, kolme aikakautta) viittaa kolmen aikakauden ja yhdeksän ajanjakson ajanlaskumenetelmään, jota käytetään ihmisen kohtaloa arvioidessa. Sanyuanluopanissa on vain yksi 24 vuoren kehä (maankiekon oikea neula). Sen erityispiirre on 64 heksagrammia, jotka tulevat Yijingistä.

Sanotaan, että kuuluisa fengshui-mestari Jiang Dahong kehitti 64 heksagrammin kehät, minkä vuoksi sanyuanpan tunnetaan myös nimellä jiangpan (Jiangin luopan). Toinen nimi sanyuanpanille on yipan, koska se käyttää Yijingin heksagrammeja.

Zonghe

Yhdistelmäluopan (綜合 zōnghé) yhdistää sanhepanin ja sanyuanpanin ominaisuudet: kolme neulaa ja 64 heksagrammin kehät.

Nykyään fengshuin harjoittajat ja opettajat voivat suunnitella oman luopaninsa. Tällöin luopaniin voi valita ne kehät, joita itse käyttää.

Historia ja kehitys

Wang Chen-Ton keksimä rekonstruktio Han-dynastian aikaisesta shistä.

Ennen kompassin keksimistä kiinalaiset käyttivät ajan ja suunnan määrittämiseen päivällä aurinkokelloa ja yöllä Otavaa ja Pohjantähteä. Vaikka kiinalaiset tunsivat magnetiitin ominaisuudet jo yli 3000 vuotta sitten, vasta taistelevien läänitysvaltioiden kaudella (475-221 eaa.) sitä alettiin soveltaa suunnan osoittamiseen. Samalta ajanjaksolta on säilynyt kuvauksia mekaanisesta kompassista, etelään osoittavasta vaunusta, jonka toiminta ei perustunut magneettisuuteen.

Sinan

Taistelevien läänitysvaltioiden kaudelta tunnetaan luopanin varhaisin muoto, sinan (司南 sīnán, etelän osoitin).

Shi

Qin-dynastian ajalta tunnetaan shi (式 shì). Siinä oli molemmin puolin kuvioitu nelikulmainen levy. Toisella puolella oli "naru-koukku" -kuvio (kaksi narua ja neljä koukkua), toisella puolen monitasoisempi viivakuviointi.

Shipan

Shipan (式盤 shìpán) kehittyi Han-dynastian (206 eaa.–220 jaa.) aikana. Siitä tunnetaan kolme eri versiota.

Liuren

Liuren (六壬 liùrén, "kuusi reniä") -astrolabeja on löydetty vuosien 278-209 eaa. aikaisista haudoista. Liurenissa on neliskulmainen pohja (dipan eli maan kiekko) ja pyöreä levy (tianpan eli taivaan kiekko). Taivaan kiekko pyöri neulan varassa maan kiekolla. Taivaan kiekko ei ollut magnetisoitu. Asettamalla taivaan kiekko taivaalla näkyvien tähtikuvioiden suuntaisesti voitiin maan kiekolta lukea suuntia ja aikaa koskevia tietoja.

Taiyijiugong

Taiyijiugong (太一九宮 tàiyījiǔgōng, "Pohjantähti, yhdeksän palatsia") koostuu kaksipuoleisesta levystä. Sillä tutkittiin Taiyin liikkumista yhdeksässä palatsissa.

Moderni qimendunjia-luopan

Qimendunjia

Qimendunjia (奇門遁甲 qíméndùnjiǎ, "ihmeet [ja] ovet kätkevät jian") kehitettiin sodanjohdon käyttöön. Sen avulla pääteltiin suotuisimmat ajat ja suunnat sotatoimille.

Wang Chen-To esitti vuonna 1948, että shi koostui kahdesta osasta: magnetisoidusta tai magnetiitista tehdystä lusikasta ja nelikulmaisesta pronssilevystä, johon oli kuvattu taivaalliset rungot, maalliset oksat ja 28 xiuta sekä kulmiin neljä kahdeksasta trigrammista. Lusikka oli Otavan symboli ja sen varsi osoitti etelään. Wangin rekonstruktio sai niin paljon huomiota, että nykyään sen kopioita myydään Kiinan museoissa turisteille.

Wang perusti hypoteesinsa arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin shin tai shipanin pohjalevyihin eli maankiekkoihin, joista keskellä pyörinyt taivaankiekko oli hävinnyt. Vanhoissa kirjoituksissa kerrottiin "lusikan" käyttämisestä ilmansuuntien osoittimena. Todellisuudessa "lusikka" oli "Kauhan" (eli Otavan) kuva, joka oli taivaankiekon keskustassa, ja joka suunnattiin vuodenajan ja vuorokaudenajan mukaan niin, että voitiin selvittää esimerkiksi tähdistöjen suunnat eri aikoina. Missään arkeologisissa kaivauksissa ei ole koskaan löydetty magnetisoituja lusikoita. Wang käytti rekonstruktionsa pohjana löytyneitä Han-dynastian aikaisia shipanin maankiekkoja.

Luopan

Song-dynastian aikana tapahtunut merenkulun lisääntyminen vaikutti kompassin kehittymiseen. Song-dynastian aikana elänyt tiedemies Shen Kuo (沈括 Shěn Kuò) kirjoitti kirjan nimeltä Mengxi bitan (夢溪筆談 "Unelmalammen kirjoitelmat"), jossa hän kuvaa neljä erilaista magneettineulaa: kynsineula, märkäneula, kuivaneula ja riippuva neula.

Huomattava muutos luopanin muotoasussa tapahtui Eteläisen Song-dynastian aikana. Oikea neula yhdistettiin rakoneulaan ja näin luotiin sanheluopanin edeltäjä. Ming-dynastian ja Qing-dynastian aikana luopanin kehistä tuli yksityiskohtaisempia ja monimutkaisempia. Monet luopan-klassikot kuten Qinding luojing jieding ("Luojingin selitys keisarillisessa luokituksessa") kirjoitettiin tällöin. Ne kuvaavat kehä kehältä, miten klassista luopania käytetään.

Lähteitä

Cheng Jian Jun ja Adriana Fernandes-Gonçalves: "Chinese Feng Shui Compass: Step by Step Guide." 1998
Kate Bramble: "Building the Chinese Universe"
Skinner, Stephen: "Guide to the Feng Shui Compass, A Compendium of Classical Feng Shui", 2008 Golden Hoard Press, Singapore