Maalliset oksat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

12 maallista oksaa (kiin. 地支, dìzhī) ovat vanhimpia kiinalaisessa ajanlaskussa käytettyjä merkkejä taivaallisten runkojen ohessa. Shang-dynastian aikaisista oraakkeliluukirjoituksista voi nähdä, että jo tällöin oksat ja rungot oli yhdistetty jiazi-kalenteriksi, jolla on laskettu päiviä.

Oletetaan, että 12 oksan laskutapa on saanut alkunsa Jupiterin n. 12-vuotisen kierron vuosien laskemisesta. Jupiteria kutsutaan myös vuositähdeksi (歳星 suìxīng). Maalliset oksat ovat ns. vasta-Jupiter eli ne kulkevat päinvastaiseen suuntaan kuin Jupiter.

Vaihtoehtoisen selityksen tarjoaa Jonathan M. Smith, joka esittää, että oksat olivat alun perin kuunvaiheiden merkintöjä.[1]

Kahtatoista kuukautta oli luonnollista kutsua maallisten oksien nimillä. Maalliset oksat kuvaavat kiinalaisen aurinkokalenterin mukaisia kuukausia. Tosin monet sekoittavat aurinko- ja kuukalenterit keskenään ja soveltavat oksia virheellisesti kuukalenterin kuukausiin. Tämä on tavallista kiinalaisten ja muiden Kauko-Idän kansojen keskuudessa.

Vuorokausi jaettiin 12 tuntiin (yhden tunnin kesto on kaksi länsimaista tuntia), joten myös ne oli helppo nimetä oksien mukaan.

Maalliset
oksat
Pinyin Wuxing
五行
Japanilainen
nimi (on ja kun)
Korealainen
nimi
Vietnamilainen
nimi
Turkkilainen
nimi
Kuukausi Kaksoistunti
水 vesi shi
ne
자 (ja) tý (tí) sıçgan 11.
(talvipäivänseisaus)
23-1
(keskiyö)
chǒu 土 maa chū
ushi
축 (chuk) sửu ud sığır 12. 1-3
yín 木 puu in
tora
인 (in) dần bars 1. 3-5
mǎo 木 puu
u
묘 (myo) mão (mẹo) tavışgan 2.
(kevätpäiväntasaus)
5-7
chén 土 maa shin
tatsu
진 (jin) thìn lu 3. 7-9
火 tuli shi
mi
사 (sa) tỵ ılan 4. 9-11
火 tuli go
uma
오 (o) ngọ yunt 5.
(kesäpäivänseisaus)
11-13
(keskipäivä)
wèi 土 maa bi
hitsuji
미 (mi) mùi koy 6. 13-15
shēn 金 metalli shin
saru
신 (sin) thân biçin 7. 15-17
yǒu 金 metalli (yū
tori
유 (yu) dậu taguk 8.
(syyspäiväntasaus)
17-19
土 maa jutsu
inu
술 (sul) tuất it 9. 19-21
hài 水 vesi gai
i
해 (hae) hợi tonguz 10. 21-23
Kehät sisältä ulos:
1. kehä: 12 maallista oksaa
2. kehä: 24 vuorta
3.kehä: kahdeksan taivaallisista rungoista
4. kehä: 8 trigrammia

Maallisia oksia käytetään myös osoittamaan ilmansuuntia kiinalaisessa kompassissa, luopanissa. Kun tarvittiin tarkempia suuntamääreitä, jokainen neljästä pääilmansuunnasta jaettiin edelleen kolmeen pienempään osaan. Ne nimettiin sen kuukauden maallisen oksan mukaan, jonka aikana Otavan kahva osoitti kyseistä suuntaa auringon laskiessa. Fengshuin sanhe-koulukunta perustuu 12 oksan ilmansuuntajakoon.

Myöhemmin tuli tarve vielä täsmällisemmälle suunnan määrittelylle, jolloin kehä jaettiin 24 "vuoreen" (山 shān). Tällöin joka toinen vuori nimettiin maallisen oksan mukaan. Loput vuoret nimettiin kahdeksan taivaallisen rungon ja neljän trigrammin mukaan. Maalliset oksat sidottiin neljään pääilmansuuntaan. Tätä jakoa käyttää fengshuin xuankong-feixing -koulukunta.

  Maallinen
oksa
Pinyin Japanilainen
nimi
Suunta
1 ne
(pohjoinen)
2 guǐ mizunoto 15°
3 chǒu ushi 30°
4 gèn ushitora 45°
(koillinen)
5 yín tora 60°
6 jiǎ kinoe 75°
7 mǎo u 90°
(itä)
8 kinoto 105°
9 chén tatsu 120°
10 xùn tatsumi 135°
(kaakko)
11 mi 150°
12 bǐng hinoe 165°
13 uma 180°
(etelä)
14 dīng hinoto 195°
15 wèi hitsuji 210°
16 kūn hitsujisaru 225°
(lounas)
17 shēn saru 240°
18 gēng kanoe 255°
19 yǒu tori 270°
(länsi)
20 xīn kanoto 285°
21 inu 300°
22 qián inui 315°
(luode)
23 hài i 330°
24 rén mizunoe 345°

Kun kompassia alettiin käyttää merenkulun apuvälineenä, jaettiin kehä edelleen 48 osaan. Uusia suuntia kutsuttiin sen molemmin puolin olevien vuorien mukaan, esim. dingwei = 202,5°.

Kiinalainen ilmansuunta voidaan määritellä kahdella tavalla:

  • Ilmansuunta kattaa tietyn sektorin kehästä.
  • Ilmansuunta on sektorin keskipiste.

Jos käytetään 12 oksan jakoa, kukin oksa kattaa 30 asteen sektorin.
Jos käytetään 24 vuoren jakoa, kukin vuori kattaa 15 asteen sektorin.
Jos käytetään 48 vuoren jakoa, kukin vuori kattaa 7,5 asteen sektorin.

Käyttö lääketieteessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalliset oksat ovat yksi kiinalaisen lääketieteen välineistä. Ihmisen syntymäajan neljän pilarin kartan rungoista ja oksista voidaan määritellä synnynnäiset fysiologiset heikkoudet ja vahvuudet. Tämän avulla voidaan analysoida hoidettavan taudin syy sekä sopivin tapa hoitaa sitä.

Jokainen oksa edustaa tiettyjä ruumiinosia sekä tuntia, jonka aikana meridiaani eli energiakanava on auki.

Maalliset
oksat
Pinyin Ruumiinosat Meridiaani
zi Sukupuolielimet, virtsarakko
chou Perna, maksa, vatsa, jalat
yin Selkä, sappi, hiukset, sääret Virtsarakko-meridiaani
mao Silmät, kädet, sormet, kainalot Keuhko-meridiaani
chen Rinnat, rintakehä, lihakset, olkapää Paksusuoli-meridiaani
si Hampaat, kynnet, kasvot, kurkku, penis, peräaukko Perna-meridiaani
wu Silmät, sydän, pää Mahalaukku-meridiaani
wei Perna, vatsa, pallea Sydän-meridiaani
shen Keuhkot, munasarjat ja kohtu, paksusuoli, hermot Ohutsuoli-meridiaani
you Keuhkot, sperma, veri, ohutsuoli Maksa-meridiaani
xu Pää, kaula, sääret, nilkat, jalkaterät Sappirakko-meridiaani
hai Maksa, munuaiset, kivekset Munuais-meridiaani

Runkojen ja oksien yhdistelmät liitetään myös akupunktiopisteisiin. Yhdessä taivaallisten runkojen kanssa voidaan määritellä paras päivä ja tunti hoitaa kutakin vaivaa ja meridiaania. Tätä käytetään erityisesti akupunktiossa.

Vuoden maalliset oksat kuvaavat voimassa olevaa maan energiaa, joka vaikuttaa säähän. Shūjīng (書經 Historian klassikko) antaa oksille viiden elementin määreet, joita käytetään sääennusteiden tekemiseen. Varsinainen sääennuste tehdään lukemalla oksa yhdessä taivaallisen rungon kanssa.

Maalliset
oksat
Pinyin Säätila
zi tuli
chou kostea
yin helle
mao kuivuus
chen kylmä
si tuulinen
wu tuli
wei kostea
shen helle
you kuivuus
xu kylmä
hai tuulinen

Piilossa olevat rungot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaisen astrologian bazi- eli neljän pilarin menetelmässä käytetään ns. piilossa olevia taivaallisia runkoja. Jokainen maallinen oksa sisältää yksi, kaksi tai kolme runkoa.

Maalliset
oksat
Pinyin Pää-
elementti
2. elementti Jäännös-
elementti
Haudattu
elementti
zi gui, yin-vesi
chou ji, yin-maa gui, yin-vesi xin, yin-metalli
yin jia, yang-puu bing, yang-tuli wu, yang-maa
mao yi, yin-puu
chen wu, yang-maa yi, yin-puu gui, yin-vesi
si bing, yang-tuli wu, yang-maa geng, yang-metalli
wu ding, yin-tuli (wu, yang-maa)
wei ji, yin-maa ding, yin-tuli yi, yin-puu
shen geng, yang-metalli ren, yang-vesi wu, yang-maa
you xin, yin-metalli
xu wu, yang-maa xin, yin-metalli ding, yin-tuli
hài ren, yang-vesi jia, yang-puu

Wu (午) -oksan kohdalla eri koulukunnat jakautuvat käytännöissään. Toiset koulukunnat eivät hyväksy wu (戊) -runkoa sen toiseksi elementiksi.

Historiallisina aikoina oksat rinnastettiin kahdentoista eläimen järjestelmään, jonka oletetaan olevan peräisin Keski-Aasian turkkilaisilta kansoilta. Vanhin tunnettu merkintä eläimistä on ajalta 200-300 eaa., mutta tällöin eläimiä ei vielä liitetty maallisiin oksiin vaan niillä kuvattiin rikollisten ominaisuuksia[2]. Eläinluettelo poikkeaa joiltain osin myöhemmin käyttöön tulleesta luettelosta, joka levisi 600-luvulta lähtien buddhalaisten munkkien vaikutuksesta. Eläimiä käytetään populaariastrologiassa.

Maalliset
oksat
Pinyin Vakiintunut
suomennos
Turkkilainen
nimi
Mongolialainen
nimi
Kurdinkielinen
nimi
zi Rotta fare (rotta) quluğana siçğan
chou Härkä sığır (härkä) üker ud
yin Tiikeri pars (leopardi) bars bars
mao Jänis tavşan (jänis) taulai tavişğan
chen Lohikäärme ejder (lohikäärme) luu lu
si Käärme yılan (käärme) mogai magr
wu Hevonen at (hevonen) morin yond, hesp
wei Vuohi koyun (lammas) qonin koy, gind
shen Apina maymun (apina) beçin biçin
you Kukko tavuk (kana) takiya tağuk
xu Koira köpek (koira) noqai kuti
hài Sika domuz (karju) gakai tonguz

Kun eläinjärjestelmä omaksuttiin naapurimaissa, jotkin eläimet nimettiin toisin. Japanissa sika on villisika. Vietnamissa härästä tuli vesipuhveli ja jäniksestä kissa.

  • Royston Low: The Celestial Stems; Acupuncture Theory and Practice in Relation to the Influence of Cosmic Forces Upon the Body
  • Derek Walters: Chinese Astrology, Interpreting the revelations of the Celestial Messengers
  1. Jonathan M. Smith (2011): The Di Zhi as Lunar Phases and Their Coordination with the Tian Gan as Ecliptic Asterisms in a China before Anyang. Early China, 33, pp 199-228 doi: 10.1017/S0362502800000274.
  2. Roel Sterckx: Transforming the Beasts: Animals and Music in Early China. T'oung Pao, June 2000, Volume 86. vsk, nro 1-3, s. 40. University of Oxford, USA: Brill Academic Publishers. (englanti)