Aurinkokello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kellosta. Aurinkokello on myös eräs aurinkokellojen sukuun kuuluva kasvilaji.
Aurinkokellon toimintaperiaate
Aurinkokello Lontoossa. Gnomon muodostaa 51 asteen kulman.
Aurinkokello Singaporessa lähellä päiväntasaajaa. Gnomon on vaakasuorassa.

Aurinkokello on ajanmittausväline, joka perustuu auringonvaloon ja Auringon sijaintiin taivaalla. Useimmissa aurinkokelloissa osoitin luo varjon alustaan, josta kellonaika voidaan lukea.

Rakenne ja toimintaperiaate

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkokello tehdään yleensä vaakasuoralle pohjalle, mutta se voidaan sijoittaa myös pystysuoraan kirkon tai muun rakennuksen seinälle. Yleisimmin aurinkokello osoittaa ajan varjosta, jonka osoitin luo alustaan. Joissain aurinkokelloissa ajan osoittaa valoviiva. Myös peilejä tai linssejä voidaan käyttää. Onton pallon muotoisessa aurinkokellossa varjo lankeaa lävistäjätangosta ekvaattorivyön sisäpuolelle. Jotkin aurinkokellot ovat sylinterien tai kartioiden muotoisia.[1]

Aurinkokellon osoitin eli gnomon sijoitetaan leveysasteesta riippuen eri tavoin, jotta vuoden mittaan saadaan yhdenmukainen sarja varjoja. Gnomonin ja vaakatason kulmaksi asetetaan sama kuin leveysaste, jolloin gnomon on yhdensuuntaisesti Maan akselin kanssa. Pohjois- ja etelänavalla gnomon on siis pystysuorassa mutta päiväntasaajalla vaakasuorassa.[1]

Kun osoittimen luoma varjo on lyhimmillään, on keskipäivä. Tämän tiedon perusteella päivä voidaan jakaa lyhyempiin jaksoihin, kuten tunteihin.[1] Kellon alusta jaetaan yleensä 12 osaan, ja kun kepin varjo liikkuu päivän edetessä kepin ympäri, varjo osuu järjestyksessä jokaisen merkityn kellonajan kohdalle. Näin voidaan seurata ajan kulkua. Kesällä päivän pidetessä myös kellon vuorokautinen käyttöaika pitenee ja talvella päivän lyhetessä päinvastoin.

Varhaisin tunnettu aurinkokello rakennettiin Egyptissä noin vuonna 1500 eaa.[1] Aurinkokello toimii vain kun Aurinko paistaa, mutta ei pilvisellä säällä. Siksi aurinkokelloa käytettiinkin yleisimmin eteläisissä maissa, joissa päivän pituus ei vaihtele niin paljoa kuin pohjoisessa ja joissa usein on aurinkoisempaa kuin pohjoisilla leveysasteilla.

Aurinkokelloa voi käyttää myös yöllä, jos Kuu on näkyvissä. Avuksi tarvitaan taskulamppu ja jokin pallo, joka asetetaan kepin kärkeen. Asetutaan paikkaan, jossa sekä pallo että Kuu näkyvät yhtaikaa ja vierekkäin. Haetaan taskulampulle paikka, josta sen valaisema pallo ja Kuu ovat samassa vaiheessa. Taskulampun muodostama kepin varjo osoittaa nyt ajan.

  • Aulis Koivusalo: Teemme aurinkokellon. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1982. ISBN 951-9269-18-5
  1. a b c d Hart-Davis, Adam: Aika: Suuren mysteerin jäljillä, s. 168–170. ((The book of time: Everything you need to know about the biggest idea in the universe, 2011.) Suomentaneet Mervi Ovaska ja Sinikka Jauhiainen) Helsinki: Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8892-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]