London School of Economics
London School of Economics | |
---|---|
The London School of Economics and Political Science | |
Motto | Rerum cognoscere causas (Ymmärtää asioiden syyt) |
Perustettu | 1895 |
Henkilökunta | 1 303 |
Opiskelijoita | 4020 |
Jatko-opiskelijoita | 4795 |
Sijainti |
Lontoo, Englanti Yhdistynyt kuningaskunta |
Yhteistyö | |
Sivusto |
www |
London School of Economics and Political Science (LSE) on talous- ja yhteiskuntatieteisiin keskittynyt yliopisto Lontoossa. Vuonna 1895 perustettu LSE on osa Lontoon yliopistoa vuodesta 1900 alkaen.[1]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]LSE on merkittävässä asemassa maailmanlaajuisessa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa, opetuksessa ja keskustelussa. Yliopiston entiset opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet ovat saaneet kaikkiaan 16 taloustieteen, kirjallisuuden ja rauhan Nobel-palkintoa. Samoin koulun entisiin oppilaisiin kuuluu ainakin 35 nykyistä tai aiempaa valtionpäämiestä tai pääministeriä.[2] Neljännes Nobelin taloustieteen palkinnonsaajista on joko opiskellut tai työskennellyt LSE:ssä.
Laajan yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden kirjon lisäksi LSE:ssä opiskellaan ja tutkitaan myös esimerkiksi matematiikkaa, historiaa, oikeustiedettä sekä filosofiaa.
LSE:ssä on noin 7 800 täysaikaista ja 800 osa-aikaista opiskelijaa, joista noin 34 prosenttia on Britanniasta, 18 prosenttia muista Euroopan maista ja loput yli 130:stä muusta maasta. 49 prosenttia opiskelijoista on naisia. 51 prosenttia opiskelijoista suorittaa jatko-opintoja. Kilpailu opiskelupaikoista on kovaa ja vain noin 5–10 prosenttia hakijoista saa paikan yliopistosta.
Yliopiston kirjasto on maailman suurin yhteiskuntatieteiden kirjasto sisältäen yli 50 hyllykilometriä ja kattavan internet-arkiston. Kirjastoon on tilattu noin 20 000 sähköistä lehteä.[3]
LSE:n historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätöksen LSE:n perustamisesta teki brittiläinen vasemmistolainen seura Fabian Society saatuaan yli 20 000:n silloisen Englannin punnan arvoisen testamenttilahjoituksen Henry Hunt Hutchinsonilta vuonna 1894. Perustajina olivat Fabian Societyn jäsenet Sidney ja Beatrice Webb, Graham Wallas ja George Bernard Shaw. Perustamisjärjestelyt hoidettiin nopeasti, sillä tuohon aikaan brittiläisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa kannettiin melkoisesti huolta erityisesti taloustieteen opetuksen ja tutkimuksen matalasta tasosta. Koulun ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintonsa lokakuussa 1895. Ensimmäiseksi rehtoriksi nimitettiin taloushistorioitsija William Hewins. LSE liitettiin Lontoon yliopiston tiedekunnaksi vuonna 1900.[4]
LSE laajeni nopeasti: lukuvuonna 1905–1906 koko Englannissa ja Walesissa oli kaikkiaan 189 jatkotutkinto-opiskelijaa, joista 69, eli yli kolmannes, LSE:ssä.
Merkittäviä LSE:läisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]LSE:ssä on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. 1990-luvulla noin puolet sen opiskelijoista tuli ulkomailta.[1]
LSE:ssä oli 2010-luvun alkuvuosina yli sata suomalaista opiskelijaa. Sieltä valmistuneita asuu Suomessa yli 230, heidän joukossaan Nokian pääjohtajana toiminut Jorma Ollila ja Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb[5] sekä sanomalehti Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila.
Ulkomaalaisista kuuluisuuksista LSE:ssä ovat opiskelleet muun muassa Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy, Tanskan kuningatar Margareeta II, Italian pääministeri Romano Prodi, George Soros, Rolling Stones -laulaja Sir Mick Jagger ja David Rockefeller.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b London School of Economics and Political Science (LSE) Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2014.
- ↑ London School of Economics and Political Science (LSE) Fulbright Commission. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 15.7.2014.
- ↑ Graduate Open Evening 2013 2013. London School of Economics. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 15.7.2014.
- ↑ London School of Economics and Political Science: Our history London School of Economics and Political Science. Viitattu 19.2.2018. (englanti)
- ↑ KAUTE scholarship deepens LSE links with Finland (s. 10 Julkaisija = LSE) Newsletter for the Supporters of LSE. 2014. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 15.7.2014.