Vapaa-ajan asunto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Loma-asunto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Täsmennys: Yleismaailmallista käsittelyä on vain yksi lyhyt osio.
Hakusana ”mökki” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan Mökki (peli)
Mummonmökki Vihdissä.

Vapaa-ajan asunto (myös kakkosasunto) on asunto, jossa ei asuta vakituisesti eikä virallisesti. Varustelutasoltaan se voi olla suhteellisen vaatimaton. Vapaa-ajan asunnoksi alun perinkin rakennettaville asunnoille ei aseteta rakennuslupaa hankittaessa niitä edellytyksiä, jotka ovat vakinaiselle asunnolle esitettäviä vaatimuksia. Osa vapaa-ajanasunnoista on varsinaisesta asuinkäytöstä poistuneita entisiä vakinaisia asuntoja (yleensä omakotitaloja). Tyypillisimmin vapaa-ajan asuntoja käytetään kesäkaudella. Vapaa-ajan asuntoja voivat olla esimerkiksi kesähuvilat ja näitä vaatimattomammat kesämökit. Vapaa-ajan asunnot ovat ominaisia Suomelle ja Norjalle. Vapaa-ajan asunnot ovat tavallisesti maaseudulla, ja ne usein sijaitsevat meren, järven tai muun vesistön rannalla tai läheisyydessä.

Suomessa eri kunnissa on suhteessa pysyvään väestön vakinaisiin asuntoihin nähden vapaa-ajan asuntomäärältään kovin erilaisia kuntia. Suosituimpia vapaa-ajan asuntoja runsaasti sisältäviä kuntia ovat suurten järviseutujen rannoilla olevat kunnat ja monet Lapin vähäasutuksiset kunnat Lapin matkailun vuoksi.

Suomen kesämökkikanta on kaksinkertaistunut noin kahdenkymmenen vuoden välein, ja kesämökkejä oli vuonna 2010 jo lähes puoli miljoonaa.[1]

Keskimääräinen kesämökin omistaja on 62-vuotias. Alle 40-vuotiaista mökin omistaa noin kuusi prosenttia. Vuonna 2018 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan 18–25-vuotiaista yli puolet haluaisi omistaa kesämökin. Maa- ja metsätalousministeriön teettämän selvitysraportin mukaan yli 80 prosenttia nuorista suhtautuu mökkeilyyn myönteisesti.[2]

Vapaa-ajan asuntojen tyyppejä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mökki tarkoittaa pienikokoista ja vaatimatonta, usein puusta rakennettua asumusta tai rakennusta. Mökeiksi on kutsuttu muun muassa mäkitupia ja syytinkiasuntoja. Muita mökeiksi kutsuttuja rakennelmia ovat esim. leikkimökki ja saunamökki. Kesä- tai lomamökki ovat hieman eri asia, koska ne voivat olla mahdollisesti suurempiakin rakennuksia.

Kesämökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähelle rantaviivaa rakennettu suurehko kesämökki.

Kesämökki (joskus myös kesähuvila) on haja-asutusalueella, mantereella tai saaressa, rannalla tai etäämmällä rannasta sijaitseva virkistäytymiseen käytettävä vapaa-ajan asunto. Vuoden 2017 lopussa Suomessa oli 507 200 kesämökkiä.[3] Eniten mökkejä on Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Savon maakunnissa.[4] Vuonna 2020 mökkejä oli yhteensä 508 289 kappaletta.[5]

Suomessa on kuntia, joiden väkimäärä vähintään kaksinkertaistuu keskikesän loma-aikoina ja viikonloppuina. Vuoden 2017 alun kuntaliitosten jälkeen Suomen suurin mökkikunta oli Kuopio (10 789 mökkiä). Seuraavina tulivat Mikkeli (10 444 mökkiä) Parainen (ent. Länsi-Turunmaa, 8 695 mökkiä), Lohja (8 468)[6], Hämeenlinna (7 600), Kouvola (7 500), Salo (7 000), Kuusamo (6 300), Raasepori (6 200). Kuusamo oli pitkään johtava mökkikunta. Vuoden 2009 kuntamuutosten seurauksena Kuusamon ohitti mökkimäärässä peräti neljä kuntaa.[7] Tilastokeskuksen tekemän laskelman mukaan eniten mökkejä suhteessa vakinaisesti asuttujen asuntojen määrään on Varsinais-Suomessa sijaitsevassa Kustavissa. Siellä kesämökkejä on 3 109 ja vakinaisesti asuttuja asuntoja noin 490. Toiseksi eniten kesämökkejä on vakinaisesti asuttuihin asuntoihin nähden Saimaan rannalla sijaitsevassa Puumalassa ja kolmanneksi eniten Ahvenanmaan Vårdössä. 65 kunnassa oli viime vuonna enemmän mökkejä kuin vakinaisesti asuttuja asuntoja. Tällaisia mökkimäärältään suuria kuntia olivat muun muassa Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari ja Pälkäne.[8]

Suosituimpia kesämökkien paikkoja ovat vesistöjen rannat. Suomalainen kesämökki on nykyään yleensä hirsirakenteinen, mutta myös tolpparunkoisia ja puuverhoiltuja mökkejä esiintyy. Kesämökkiin tai sen yhteyteen kuuluu lähes poikkeuksetta sauna ja tulisija: takka tai kamiina. Varustuksena on joskuslähde? sähkö. Ruuanvalmistus käy sähköllä tai kaasulla. Mökki voi olla kytketty vesijohtoverkostoon, tai siinä voi olla oma kaivo. Joihinkin mökkeihin talousvesi joudutaan tuomaan astioissa. Mikäli kesämökissä on viemäröinti, se on tyypillisesti saostuskaivon ja imeytysputkiston yhdistelmä, eikä yhdisty kunnalliseen viemäriverkostoon.

Suomessa rakennettavat uudet kesämökit ovat pinta-alaltaan entistä suurempia. Kun vielä vuonna 2008 mökkien keskimääräinen koko oli 65 neliötä, on se vuonna 2018 jo 72 neliötä. Kaikkien kesämökkien – siis uusien ja vanhojen – keskikoko oli viime vuonna 49 neliötä. Keskikokoon lasketaan vapaa-ajan asuinrakennusten tai loma-asumiseen käytettävien rakennusten tiedossa olevat neliöt.[9]

Loma-asuntojen kiinteistövero on useimmissa kunnissa suurempi kuin vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten verotus. Vuonna 2018 kunta voi verottaa vapaa-ajan asuntoja korkeintaan veroprosentilla 2 ja vakituisia asuinrakennuksia vähintään veroprosentilla 0,41, joten ero voi suurimmillaan olla 1,59 prosenttiyksikköä [10] lähde?

Kesämökkien varustus on parantunut viime vuosina suuresti, yhä useampi mökki rakennetaan täysillä mukavuuksilla varustetuksi talviasuttavaksi ”kakkosasunnoksi”. Siksi nimitys ”kesämökki” vapaa-ajan asunnon yleisnimityksenä alkaa jo monissa tapauksissa olla vanhentunut. Kaava- ja muut kunnan rakennusmääräykset voivat rajoittaa loma-asuntojen peruskorjausta ympärivuotiseen käyttöön.

Kesämökkeilyä on kritisoinut luonnonvaroja kuluttavana ja aivan erityisesti rantoja luonnolta ja siellä liikkuvilta ihmisiltä valtaavana muiden muassa Pentti Linkola. VTT:n laskelman mukaan keskimääräinen talvimökkeily syyskuusta toukokuuhun, 15 kertaa 200 kilometrin päähän aiheuttaa automatkoineen hiilidioksidipäästöjä 3 145 kg eli saman verran kuin yksi meno-paluulento Thaimaahan. Tästä puolet syntyy sähkölämmityksestä ja muusta sähkön kulutuksesta, kolmasosa automatkoista.[11]

Mummonmökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joskus vapaa-ajankäyttöön otettuja vanhoja, pieniä puurakenteisia asuinrakennuksia kutsutaan mummonmökeiksi, erityisesti jos mökin väri on punamulta. Niissä on yleensä vain tupa ja korkeintaan kaksi kamaria. Vapaa-ajan asuntona mummonmökki on useimmiten kuivan maan mökki, jossa ei ole rantaa. Useimmiten mummonmökit ovat vanhoja omakotiasumiseen tarkoitettuja rakennuksia. Tällaisten nykyään mummonmökeiksi nimitettyjen pienten asuinrakennusten rakentaminen vähentyi huomattavasti 1950-luvulle tultaessa maan vaurastuessa. Nimitys mummonmökki voi viitata mökin periytymiseen samalla suvulla, tai vain yleisesti asuinrakennuksen pieneen kokoon. lähde?

Vapaa-ajan asuntojen varustelutason parantuessa ja koon kasvaessa vapaa-ajan asuntokäyttöön on otettu yhä enemmän myös suurikoisempia vanhoja tai joskus uudempiakin aiemmin pysyvässä asumiskäytössä olleita rakennuksia kuten esimerkiksi maatilojen päärakennuksia.

Kuivan maan mökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivan maan mökki on vapaa-ajan asunnoksi rakennettu pienehkö rakennus, joka ei sijaitse järven, meren tai joen rannalla. Usein ne ovat metsässä tai metsän reunassa tai muuten suojaisassa paikassa. Kuivan maan mökit ovat halvempia kuin vastaavat rantamökit. Kuivan maan mökkejä on etenkin siellä, missä on järviä vähän, kuten useissa Etelä- ja Länsi-Suomen maalaiskunnissa, sekä järvisilläkin seuduilla siellä, missä rannat on jo rakennettu täyteen. lähde?

Rantamökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantamökki on nimitys järven, meren tai joen rannalla sijaitsevalle pienelle vapaa-ajan asunnolle. Tällainen yleensä järven rannalla tai saaressa sijaitseva loma-asunto on kuivan maan mökkiä arvokkaampi. Saaristossa on myös paljon merenrannallisia huviloita ja hirsimökkejä. Yleisin rantamökin rakennusmateriaali on hirsi. Rantamökit ovat loma-asunnoista halutuimpia. Yksi Suomen suurimmista rantamökkiseuduista on Etelä-Savo, ja kunnista muun muassa Puumala. lähde? Vapaa-ajan asuntojen varustelutason parantuessa ”rantamökki” ei nykyään aina välttämättä ole varsinainen mökki vaan lähempänä perinteistä huvilaa. lähde?

Erämökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erämökki[12] lähde? on tyypillisesti metsän keskellä tai vaikkapa suon tai lammen rannalla sijaitseva pienikokoinen mökki. Erämökissä on usein vain tupa ja sauna. Erämökki on kauempana melusta, joten se on rauhallinen lomanviettoratkaisu. Erämökkejä on harvaan asutuilla seuduilla kuten Suomenselällä. lähde?

Huvila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Huvila

Huvilat olivat 1800-luvulta alkaen tavallisesti vauraan kaupunkiväestön varta vasten kesäasunnoiksi rakennettuja asuinrakennuksia maaseudulla tai joskus myös kaupunkien välittömässä läheisyydessä, kuten Linnunlaulu Helsingissä. Niiden arkkitehtuuri poikkesi niin kaupunkien tyypillisistä saman ajan asuinrakennuksista kuin maaseudun taloista ja kartanoista. Jos eräs erikoistapaus mummonmökistä oli maatilan syytinkiasunto, niin huvila saattoi joskus synnyltään olla kartanon syytinkiasunto. lähde?

Vapaa-ajan asuntojen varustetason parantuessa ja niiden käytön muuttuessa enemmän ympärivuotiseksi monet uudet vapaa-ajan asunnot alkavat nykyään jo varustukseltaan ja käyttötarkoitukseltaan olla lähempänä huvilaa kuin mökkiä. lähde?

Siirtolapuutarhamökki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirtolapuutarhamökki Markkuun ryhmäpuutarhassa.

Kaupunkeihin rakennetuissa siirtolapuutarhoissa on palstoille usein oikeus rakentaa pieni siirtolapuutarhamökki. Tyypillisesti siirtolapuutarhamökkien koko, varustus ja ulkonäkö ovat puutarhan säännöissä tiukkaan rajoitettuja. Koko voi vaihdella 20–30 m² välillä, joskus sallitaan suurempiakin. Siirtolapuutarhamökin käyttäminen vakituisena asuntona ei yleensä ole sallittua, esimerkkinä Puolarmaarin ryhmäpuutarhan asukkaan opas.[13] lähde?

Mökkikylä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin erityisen suositut mökkialueet kaavoitetaan suhteellisen tiiviiksi ryhmiksi, mökkikyliksi. Tyypillisesti ranta jätetään tällöin yhteiskäyttöiseksi, ja rakennuspaikat ovat varsin pieniä. lähde?

Mökkikyliä löytyy runsaasti myös laskettelukeskusten yhteydestä, tällöin mökit on varusteltu ympärivuotista käyttöä varten. Usein varustelu vastaa täysin asuinrakennuksia. Tunturikylien mökit myydään usein lomaosakkeina, joihin voi liittyä eritasoisia siivous- ja kiinteistönhuoltopalveluja. lähde?

Vapaa-ajan asuntoja muissa maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Retkeilijöiden yhteiskäytössä oleva hirsirakenteinen tunturimökki Norjassa.

Vapaa-ajan asuntoja on myös muissa maissa. Kesämökeistä (ruots. sommarstuga) puhutaan ainakin Ruotsissa. Virossa kesämökin nimi on suvila, joka usein muistuttaa suomalaista siirtolapuutarhamökkiä. lähde?

Venäjällä vapaa-ajan asunnon tai kesämökin nimitys on datša.

Keski-Euroopan vuoristoisissa maissa on alppimajoja. Nämä ovat aiemmin olleet pohjoismaisten karjamajojen tai Suomessa metsäsaunojen tapaan maa- ja karjatalouden tilapäisasumuksia, mutta ovat nykyään lähinnä vapaa-ajan ja matkailukäytössä olevia rakennuksia.

Norjassa suomen kesämökkiä vastaava nimitys on hytte. Samaan tapaan kuin Keski-Euroopan alppimajat se on aiemmin tarkoittanut tilapäistä asumusta tai vaatimatonta majaa, mutta on laajentunut tästä tarkoittamaan vapaa-ajan asuntoa. lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Helsingin Sanomat 27.6.2011, B9
  2. ↑ Laura Koljonen: Suomalaisten on pakko päästä mökille – Lue, oletko keskivertomökkeilijä vai tilasto-oikku Yle-uutiset. 22.6.2018. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Marja Hermiö: Tilastokeskus - Rakennukset ja kesämökit 2017 www.stat.fi. Viitattu 25.3.2019.
  4. ↑ Tilastokeskus: Suomessa 475 000 kesämökkiä 2006 23.05.2007. Tilastokeskus. Viitattu 26.12.2008.
  5. ↑ Kesämökit 2020 27.5.2021. Tilastokeskus. Viitattu 22.9.2024.
  6. ↑ Länsi-Uusimaa: Lohjasta kuntaliitoksella Suomen toiseksi suurin mökkipaikkakunta lansi-uusimaa.fi. 18.12.2012. Arkistoitu 2.1.2013. Viitattu 5.5.2013.
  7. ↑ Tilastokeskus, Markku Nieminen: Kesämökkibarometri 2009 (pdf) (sivu 25) 19.3.2009. Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.5.2009. suomi
  8. ↑ Jaana Oksanen: Tässä on Suomen kovin mökkikunta: Yhtä vakituista asuntoa kohti yli kuusi mökkiä Ilta-Sanomat. 25.5.2018. Viitattu 25.3.2019.
  9. ↑ Jari Pietiläinen: Kesämökkien koko kasvaa Suomessa jatkuvasti – tällainen on keskimääräinen mökki nyt. https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/664997-kesamokkien-koko-kasvaa-suomessa-jatkuvasti-tallainen-on-keskimaarainen-mokki-nyt, 27.5.2018. Helsingin Uutiset.
  10. ↑ Jutta Keränen: [epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef.../urn_nbn_fi_uef-20180743.pdf Asuinkiinteistöjen kiinteistöverotuksen muutosmahdollisuudet oikeudenmukaisen verotuksen turvaamiseksi] Pro Gradu –tutkielma, Itä-Suomen yliopisto. 17.4.2018. Viitattu 3.2.2019.
  11. ↑ Saarinen, Juhani: Mökkeily talvella voi rasittaa ilmastoa Thaimaan-loman verran HS.fi. 07.09.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 11.9.2008. Viitattu 26.12.2008.
  12. ↑ Erämökit | Vuokraa erämökki ja vietä lomasi luonnon lähellä www.xn--mkit-5qa.fi. Viitattu 19.3.2017.
  13. ↑ Puolarmaarin ryhmäpuutarhan asukkaan opas puolarmaari.fi.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maarit Alasuutari, Pertti Alasuutari: Mökkihulluus (Lapin yliopistokustannus)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vapaa-ajan_asunto&oldid=22660273”