Tulisija
A. Kylmä ilma tulee sisään.
B. Lämmennyt ilma poistuu.
C. Savu poistuu.
Tulisija on puun polttoon tarkoitettu rakennelma, jota käytetään yleensä ruuanvalmistukseen tai lämmitykseen.[1] Suomen lainsäädännössä tulisija on määritelty rakennukseen kuuluvaksi laitteeksi, jossa poltetaan kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia aineita.[2]
Nimityksen taustalla on sana sija, joka tarkoittaa paikkaa tai tilaa.[3]
Raskaat tulisijat luovuttavat lämpöä kauemmin ja tasaisemmin kuin kevyet, mutta liian suuri uuni kuumentaa huoneilmaa liian paljon[4].
Tulisijat jaetaan nopeasti, hitaasti ja erittäin hitaasti lämpöä luovuttaviin. Nopeasti lämpöä luovuttava tulisija luovuttaa suurimman osan polttoaineen lämmöstä muutaman ensimmäisen käyttötunnin aikana. CE-merkintä kertoo, kuinka kauan tulisijan lämmönluovutustehon laskeminen puoleen kestää. Varaavalla eli hitaasti lämpöä luovuttavalla lasku kestää vähintään neljä tuntia ja erittäin hitaalla vähintään 15 tuntia.[5]
Runkouuniksi kutsutaan perinteistä uunirakennetta, jossa uunin tiilestä muuratut seinät eli runko jätetään paljaiksi tai verhotaan pellillä taikka kaakelilla. Kuoriuunin runko taas on verhottu edestä ja sivuilta kuoreksi kutsutulla ylimääräisellä tiilikerroksella, joka muurataan usein tavallista ohuemmasta tiilestä. Kuoriuunin pinta ei kuumene yhtä herkästi kuin runkouunin, minkä vuoksi se luovuttaa lämpöä hitaammin ja pidempään. Kuoriuuni soveltuu siksi rakennuksiin, joiden seinissä on paksu kerros lämmöneristettä.[6]
Jos tavoitteena on tasainen lämpö koko asunnossa ja varaava uuni sijaitsee hyvin suuressa huoneessa, sitä on mahdollista käyttää vain kyseisen huoneen pääasialliseen lämmitykseen. Varaavan uunin lämpö lämmittää tällöin sijaintihuonetta noin 90-prosenttisesti ja esimerkiksi sähköpatterit lämmittävät asunnon muita huoneita noin 95-prosenttisesti.[7]
Tulisijan kokonaishyötysuhteen laskennassa huomoidaan sekä palamisen häviöt että lämmönluovutukseen liittyvät lämpöhäviöt. Varaavan tulisijan kokonaishyötysuhteen oletusarvona käytetään D5/2012:ssä 60 prosentin arvoa. Jos tulisijan CE-merkinnän mukainen hyötysuhde on korkeampi kuin 75 prosenttia, voidaan energialukulaskelmissa käyttää parempaa kokonaishyötysuhdetta kuin 60 prosenttia.[5]
Nopean tulisijan eli kamiinan nettolämmöntuotto on vain vajaa kolmannes erittäin hitaan ja hitaan tulisijan nettolämmöntuotoista lämmönluovutuksen hyötysuhteen ollessa noin 90 %. Mitä hitaampi tulisija on, sitä harvemmin sitä tarvitsee lämmittää ja sitä suurempi on polttokertaa kohti oleva panoskoko. Nopeammissa tulisijoissa on poltettava useampia pesällisiä peräkkäin. Hitaita tulisijoja voidaan hyödyntää myös pidemmän aikaa lämmityskaudella, kun kyseessä ovat hyvin eristetut rakennukset. Tämä johtuu siitä, että nopeat tulisijat kuumentavat tiloja liikaa silloin, kun ulkona ei ole kovin kylmää.[8]
Lisäeristämättömät vanhat rakennukset pitävät tyypillisesti paljon huonommin lämpöä kuin uudet. Niissä tarvitaan sen vuoksi tehokkaammin lämmittäviä tulisijoja, minkä lisäksi puuta on poltettava myös suurempia määriä. Lämmityskertojen määrä ei kuitenkaan pienene samassa suhteessa, koska puuta poltetaan niissä pienempiä määriä kerrallaan. Tulisijalämmitys kasvattaa huoneen yläosan lämpötilaa lisäten huoneen yläosan rakenteiden ja poistoilman lämpöhäviöitä.[8]
Päästöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puunpoltosta syntyvien pienhiukkasten aiheuttamiin terveyshaittoihin kuolee Suomessa vuosittain jopa 200 henkeä. Päästöjä voitaisiin vähentää suodattimilla eli niin sanotuilla
hiukkassieppareilla, joita käytetään pientaloissa ainakin Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa niitä ei kuitenkaan myydä. Ero johtuu siitä, että Keski-Euroopan päästömääräykset ovat Suomea tiukemmat. Euroopassa käytetään sähkösuodattimia ja Yhdysvalloissa katalysaattoreita, jotka puhdistavat lähinnä kaasuja. Suodattimet maksavat noin 1 000–2 000 euroa.[9]
Tyypillisiä pientulisijoja Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lämmitysuuni kuten pönttöuuni, kaakeliuuni ja leivinuuni
- Kiuas
- Puuliesi
- Takka
- Keskuslämmityskattila
- Kamiina eli nopeasti lämpöä luovuttava tulisija[8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- Suomen rakentamismääräyskokoelma E1. Rakennusten paloturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2002 (pdf) Valtion säädöstietopankki Finlex. 2002. Helsinki: Ympäristöministeriö, Asunto ja rakennusosasto. Viitattu 3.11.2007.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston sanakirja
- ↑ Suomen rakentamismääräyskokoelma: E1
- ↑ Nykysuomen sanakirja: sija
- ↑ Muurattu tulisija kodin lämmitykseen Jotta asuminen olisi mukavampaa. Arkistoitu 3.1.2022. Viitattu 3.1.2022.
- ↑ a b https://www.tulikivi.fi/julkaisut/pr/pdf/2014/T191.pdf
- ↑ Tulisijan valintaopas muurarisalminen.fi. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Tulisijojen lämmönluovutus ja hyötysuhteet erilaisissa käyttötapauksissa. (Arkistoitu – Internet Archive) VTT 2014
- ↑ a b c https://www.tulikivi.fi/julkaisut/pr/pdf/2014/T191.pdf
- ↑ Sami Takala: Puunpoltto takassa ja uunissa syytää ilmoille vaarallisia hiukkasia, mutta Suomessa ei silti juuri haluta käyttää suodattimia Helsingin Sanomat. 10.10.2019. Viitattu 17.3.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tulisijavalmistajien mainosinformaatiota (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rakennusperinto.fi - Tulisijat ja hormit (Arkistoitu – Internet Archive)