Saostuskaivo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toimintaperiaate

Saostuskaivo tai saostussäiliö eli sakokaivo on vesitiivis yksi- tai useampiosainen jäteveden mekaaninen esikäsittelylaite. Laite erottelee jäteveden ainesosia: jäteveden virratessa laitteen läpi kiintoaines laskeutuu kaivon pohjalle ja vettä kevyemmät ainesosat nousevat pintaan.

Saostuskaivo jätevesien käsittelyjärjestelmänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haja-asutusalueilla saostuskaivot ovat käytetyimpiä jäteveden käsittelyjärjestelmiä. Aikanaan saostuskaivoa pidettiin riittävänä käsittelymenetelmänä haja-asutusalueiden jätevesille. Nykyisin saostussäiliö kelpaa vain esikäsittelyjärjestelmäksi ennen varsinaista jätevesienkäsittelymenetelmää. Saostussäiliöiden puhdistusteho ei ole riittävä edes pelkkien harmaiden jätevesien puhdistukseen.

Sakokaivot rakennetaan betonista tai muovista, ja ne ovat kaivo- tai säiliötyyppisiä. Saostuskaivot ovat yleensä kaksi- tai kolmikammioisia, ja niihin johdetaan sekä käymälä-, että pesuvedet. Sakokaivoja yhdistävät lyhyet virtauskanavat, joiden avulla jäteveden virtaus pyritään pitämään riittävän hitaana. Eri osien välissä käytetään T-putkea, ja lisäksi T-kappale viimeisen osan lähtöputkessa varmistaa, ettei pintalietettä joudu varsinaiseen jätevedenpuhdistusmenetelmään.

Mitoitusarvona käytetään 600 l/vuorokausi, sakokaivon tilavuuden tulee kuitenkin olla vähintään 2,5 m³. Moniosaisessakin säiliössä pääosa lietteestä varastoituu saostuskaivojärjestelmän ensimmäiseen osaan, joten sen tulisi olla vähintään puolet järjestelmän kokotilavuudesta.

Saostuskaivo on tyhjennettävä ennen kuin ensimmäisen sakokaivon pohjan lietekerros ulottuu toiseen sakokaivoon lähtevään T-putken alareunaan. Saostuskaivojen tyhjennyksellä vältytään maasuodattimen ja imeytyskentän tukkeutumisilta. Sakokaivojen tyhjennysväli riippuu talouden henkilöluvusta ja käytöstä. Saostuskaivo on tyhjennettävä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla ainakin kerran vuodessa. [1]