Batman

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lepakkomies)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sarjakuvaa: muut merkitykset katso Batman (täsmennyssivu).
Batman
Batman. Piirros Jim Lee, tussaus Scott Williams.
Batman. Piirros Jim Lee, tussaus Scott Williams.
Luoja(t) Bob Kane
Bill Finger
Kustantamo DC Comics
Ensiesiintyminen Detective Comics #27 (toukokuu 1939)
Henkilötiedot
Oikea nimi Bruce Wayne / Tim Fox[1]
Status Aktiivinen
Ryhmäsidokset
Henkilöllisyydet Matches Malone, Lefty Knox
Voimat
  • Korkea fyysinen kunto
  • Neron tasoa vastaava älykkyys
  • Maailman paras etsivä
  • Kamppailulajien ja lähitaistelun mestari
Suhteet
Sukulaiset Simon Hurt (esi-isä)
Thomas Wayne (isä, kuollut)
Martha Wayne (äiti, kuollut)
Alfred Pennyworth (hovimestari ja ottoisä)
Dick Grayson (adoptiopoika)
Tim Drake/Wayne (adoptiopoika)
Damian Wayne (oletettu biologinen poika)
Terry McGinnis (Koeputkipoika)
Cassandra Cain/Wayne (adoptiotytär)
Lepakkonainen – Katherine "Kate" Rebecca Kane (serkku)

Batman eli Lepakkomies on yhdysvaltalaisen DC Comics -sarjakuvakustantamon julkaisemissa sarjakuvissa esiintyvä supersankari. Piirtäjä Bob Kanen ja käsikirjoittaja Bill Fingerin luoma Batman esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1939 toukokuussa Detective Comics -sarjakuvalehden numerossa 27. Alun perin nimellä ”The Bat-Man” tunnettuun hahmoon viitataan esimerkiksi sarjakuvissa ja muissa julkaisuissa usein myös nimillä ”Yön ritari”, ”Viittakostaja” ja ”Maailman paras etsivä”.

Batman on oikealta henkilöllisyydeltään miljardööri Bruce Wayne, joka asuu kuvitteellisessa Gotham Cityn kaupungissa ja on Wayne Enterprises -yhtiön omistaja. Todistettuaan lapsena vanhempiensa murhan hän vannoo kostoa rikollisille ja rikollisuudelle. Wayne kouluttaa itsensä niin fyysisten kuin psyykkisten taitojensa huipulle, ja alkaa taistella Gotham Cityn rikollisuutta vastaan Batmanina. Sarjakuvissa ja muissa medioissa Batmania avustavat muun muassa Bruce Waynen hovimestari Alfred Pennyworth, komisario James Gordon ja apuri Robin. Muista supersankareista poiketen Batmanilla ei ole supervoimia: hahmo luottaa esimerkiksi fyysiseen suorituskykyyn, älykkyyteen, kamppailulajien taitamiseen, etsiväntaitoihin sekä Wayne Enterprisesin avulla kehittämäänsä teknologiaan taistellessaan rikollisia vastaan.

Nopeasti ensiesiintymisensä jälkeen suosituksi hahmoksi muodostunut Batman on vuosien varrella seikkaillut sarjakuvien ohella elokuvissa, televisiosarjassa ja videopeleissä. Vuonna 2011 IGN listasi Batmanin toiseksi listallaan sadasta kaikkien aikojen sarjakuvasankareista.

Hahmo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman on todellisuudessa miljardööri Bruce Wayne, joka asuu kuvitteellisessa Gotham Cityn kaupungissa. Waynen vanhemmat Thomas Wayne ja Martha Wayne ammuttiin tämän silmien edessä, kun hän oli vielä pieni poika. Tämän jälkeen hän on vannonut kostavansa kaikille maailman rikollisille. Eräänä iltana lepakko törmäsi hänen ikkunaansa (joissakin tarinoissa vain lensi ohitse). Tästä Wayne sai inspiraation ryhtyä Batmaniksi. Käyttäen rikollisten taikauskoa ja pelkuruutta hyväkseen hän pukeutuu lepakkomaiseen asuun ja käyttää mittavaa omaisuuttaan rakentaakseen itselleen apuvälineitä, joilla hän taistelee niin normaaleja rikollisia kuin Gothamin mielisairaita superrikollisiakin vastaan. Batman pitää fyysistä kuntoaan yllä urheilemalla. Hän hallitsee useita taistelulajeja ja on myös erinomainen analyytikko ja etsivä. Siinä missä Batman on huippuälykäs, vakava ja pessimistinen, hänen alter-egonsa on egosentrinen, ajattelematon ja hedonistinen playboy.

Sarjakuvantekijä Frank Miller siirsi Batman: Yön ritari -sarjassaan (1986) Batmanin lähitulevaisuuteen psykoottisena kostajana, joka palaa eläkkeeltä pysäyttämään vanhat vihollisensa.

Bruce Waynen syntymäpäivä oli alun perin, 1930-luvun lopulta aina 1950-luvun puoleen väliin saakka, merkitty DC Comics universumin kalenteriin 7. huhtikuuta. Tämän jälkeen se muutettiin helmikuun 19. päiväksi[2]. Tarinassa Legends of the Dark Knight #10 ja Batman-animaatiosarjassa Bruce Wayne väitti, että hänen syntymäpäivänsä on 7. lokakuuta.

Hahmon julkaisuhistoria sarjakuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batmanin synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mainos Batmanin ensiesiintymisestä.

Varhain vuonna 1939 Teräsmiehen ja Action Comicsin suosion myötä National Publications -sarjakuvakustantamon toimittajat halusivat kustannettavakseen uusia supersankareita. Tämän seurauksena kuvittaja Bob Kane loi yhdessä käsikirjoittaja Bill Fingerin kanssa hahmon nimeltä ”The Bat-Man”.[3] Kanen varhainen hahmotelma The Bat-Manista muistutti Bill Fingerin mukaan Teräsmiestä: hahmolla oli punertavat trikoot ja saappaat sekä silmät peittävä naamio.[4][5] Varusteenaan hahmo kantoi köyttä. The Bat-Manilla oli kaksi paksua lepakon siipeä,[6] jotka myöhemmin vaihtuivat Leonardo da Vincin ornitopterista innoituksensa saaneeseen lepakkomaiseen viittaan.[7]

Finger ehdotti Kanen hahmotelman nähdessään, että vain silmät peittävä naamio korvattaisiin suuremmalla ja huppumaisella naamiolla, siivet muutettaisiin viitaksi ja hahmolle lisättäisiin hansikkaat. Finger piti punaista väriä liian kirkkaana, joten kaikki punainen väri poistettiin. Tilalle vaihdettiin harmaata ja mustaa, mikä sai hahmon näyttämään uhkaavammalta. Finger myös keksi hahmon alter egon eli Bruce Waynen nimen. Hänen mukaansa ”hahmon etunimi oli peräisin Skotlannin kuningas Robert Brucelta, ja sukunimi amerikkalaiselta upseeri Anthony Waynelta.”[8] Finger kertoi myöhemmin saaneensa vaikutteita ideoihinsa Mustanaamion hahmosta.[9]

Batmanin luonne, ulkonäkö, toiminta ja varusteet saivat vaikutteita 1930-luvun populaarikulttuurista.[10] Kanen mukaan erityisesti elokuvat Zorron merkki (1920) ja The Bat Whispers (1930) vaikuttivat merkittävästi hahmon olemuksen ja luonteen syntyyn. Finger puolestaan yhdisteli kirjallisuuden hahmoja Doc Savagesta, The Shadow’sta, Dick Tracysta ja Sherlock Holmesista, minkä seurauksena Batmanista tuli mestarietsivä.[11][12]

Ensiesiintyminen ja varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Batman ensiesiintymisessään.

Ensimmäinen Batman-tarina ”The Case of the Chemical Syndicate” julkaistiin vuoden 1939 maaliskuussa Detective Comics -lehden numerossa 27. Batman muodostui nopeasti suosituksi hahmoksi, ja sai vuonna 1940 oman nimikkolehtensä esiintyen yhä myös Detective Comicsin sivuilla. National -yhtiö oli tuolloin sarjakuva-alan vaikutusvaltaisin ja kaupallisesti menestyvin julkaisija, ja Batman oli Teräsmiehen ohella yhtiön sarjakuvien menestyksen perusta.[13] Batman ja Teräsmies esiintyivät yhdessä vuoden 1940 syksyllä ensimmäisen kerran julkaistun sarjakuvalehti Worlds Finest Comicsin tähtinä. Kuvittajat Jerry Robinson ja Dick Sprang työstivät tällöin Batman -sarjakuvastrippejä, joihin lisättyjen elementtien ansiosta Batmanin hahmo kehittyi.[14]

Vuoden 1939 heinäkuussa Batmanin tarvikevyö esiteltiin Detective Comics -lehden numerossa 29. Seuraavina Batmanin apuvälineistä esiteltiin bumerangia muistuttava batarangi sekä lentokone, Batplane. Hahmon syntytarina paljastettiin vuoden 1939 lokakuussa Bill Fingerin käsikirjoittamassa tarinassa, jossa nuori Bruce Wayne todistaa, kun ryöstäjä surmaa hänen vanhempansa. Myöhemmin nuori Bruce vannoo vanhempiensa haudalla kostavansa vanhempiensa kuoleman ja omistavansa elämänsä rikollisuutta vastaan taistelemiselle.[15]

Batmanin varhainen, pulp-vaikutteinen[16] kuvaus alkoi pehmentyä alkaen Detective Comicsin numerosta 38, jossa Batmanin apuri Robin teki ensiesiintymisensä.[17] Robinin tuominen sarjakuviin perusteltiin sillä, että Batman tarvitsi rinnalleen Sherlock Holmes -tarinoiden tohtori Watsonin kaltaisen apurin, jonka kanssa Batman voisi keskustella.[18] Vaikka Bob Kane olisi mieluummin pitänyt Batmanin yksinäisenä hahmona, sarjakuvien myynti lähes kaksinkertaistui. Robinin ensiesiintymisen seurauksena myös muihin sarjakuviin alkoi ilmaantua niin kutsuttuja ”lapsiapureita.”[19] Batman -sarjakuvalehden ensimmäisessä numerossa ensiesiintymisensä tekivät Batmanin pitkäaikaisimmat viholliset Kissanainen ja Jokeri. Lisäksi se oli merkittävä julkaisu, koska lehden tarinassa Batman ampuu hirviömäisiä jättiläisiä kuoliaaksi. Tarinan seurauksena toimittaja Whitney Ellsworth julisti nopeasti, ettei Batman enää saisi käyttää aseita tai tappaa.[20]

Vuoteen 1942 mennessä käsikirjoittajat ja kuvittajat olivat esitelleet sarjakuvissa jo kaikki merkittävimmät Batman -tarinoiden peruselementit.[21] Toisen maailmansodan jälkeen DC Comics otti julkaisemiinsa sarjakuviin tiukan linjan koskien yhteiskunnan arvostelua, ja sarjakuvista muokattiin kevytmielisiä nuorten lukijoiden mielikuvituksen hyväksi. Tämä muutos ilmeni selkeästi Batmanin sarjakuvamaailmassa, sillä hahmo poistui 1940-luvulla sille ominaisesta ”karusta ja uhkaavasta ympäristöstä.” Batman esitettiin uusissa sarjakuvissaan kunnioitettavana kansalaisena ja isällisenä hahmona, jota ympäröi nyt kirkas ja värikäs tapahtumaympäristö.[22]

Kritiikki ja science fiction -vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukijoiden kiinnostus supersankarisarjakuvia kohtaan laski 1950-luvulla, ja Batman oli yksi aikakauden harvoista nimikkolehdessään seikkailleista supersankarihahmoista. 1950-luvulla Batman oli yksi sarjakuvahahmo, joka joutui kriittisen tarkastelun kohteeksi psykiatri Fredric Werthamin julkaisemassa teoksessa Seduction of the Innocent. Werham vastusti sarjakuvien väkivaltaista kuvitusta, koska piti sitä haitallisena lasten kehitykselle. Batman -sarjakuvia hän kritisoi niiden oletetusta homoseksuaalisesta sävytteisyydestä ja esitti, että Batman ja Robin esitettiin sarjakuvatarinoissa rakastavaisina.[23] Werhamin arvostelu sai yleisössä aikaan voimakasta paheksuntaa, ja johti myös sarjakuvien sisältöä rajanneen Comics Code Authorityn perustamiseen. Tämän jälkeen taipumus esittää Batman ”aurinkoisempana hahmona” voimistui.[24] On esitetty, että naispuoliset sarjakuvahahmot Batwoman ja Betty Kanen Batgirl luotiin poistamaan epäilyjä Batmanin ja Robinin homoseksuaalisuudesta.[25]

1950-luvun jälkipuoliskolla Batman -tarinoista muotoutui vähitellen science fiction -tyylisiä, mikä oli DC Comicsin sarjakuvasankareille tuolloin hyvin ominaista.[26] Batman -sarjakuviin ilmestyivät uusina hahmoina Bat-koira Ace ja Bat-Mite. 1960-luvun alussa Batman esiintyi ensimmäisen kerran Oikeuden Puolustajien jäsenenä sarjakuvalehden The Brave and the Bold numerossa 28.

Camp-tyyli ja sen vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adam West esitti Batmania 1960-luvun Batman -televisiosarjassa.

Vuoteen 1964 mennessä Batmanin suosio oli laskenut suuresti, ja DC Comics suunnitteli tappavansa Batmanin pois.[27] Sarjakuvatoimittaja Julius Schwartz kiinnitettiin työstämään Batmanin hahmoa, ja hän esitti hahmon tyyliin huomattavia muutoksia. Toukokuussa 1964 julkaistusta Detective Comicsin numerosta 327 lähtien Batman oli Schwartzin kehittämien ideoiden perusteella nykyaikaisempi, ja hahmo palautettiin alkuaikojen etsivätarinoiden pariin. Schwartz toi kuvittaja Carmine Infantinon mukaan uudistamaan Batmanin ulkoista olemusta. Batmobile -auto suunniteltiin uusiksi, ja 1950-luvun Batman-sarjakuvissa esiintyneet avaruusolennot ja aikamatkustus sekä sivuhahmot Batwoman, Bat-koira Ace ja Bat-Mite poistuivat sarjakuvista. Jopa Alfred Pennyworthin hahmo tapettiin väliaikaisesti, ja sarjakuvissa Bruce Waynen ja Dick Graysonin eli Robinin kanssa asui Waynen perheen täti Harriet.[28]

Vuonna 1966 American Broadcasting Company alkoi esittää Yhdysvalloissa Batman-televisiosarjaa, jonka menestys nosti myös sarjakuvien suosiota. Pitkälti televisiosarjan ansiosta Batmanin sarjakuvalehti saavutti 900 000 kappaleen levikin.[29] Televisiosarjan vaikutuksesta Barbara Gordonin Batgirl -hahmo ja camp-huumori tuotiin mukaan myös sarjakuviin, ja myös Alfred Pennyworthin hahmo teki paluun. Batman -televisiosarja ja sarjakuvien uusi tyyli olivat suosittuja hetken, mutta camp-tyyli vanheni nopeasti ja televisiosarjan esittäminen lopetettiin vuonna 1968. Tämän seurauksena myös sarjakuva oli jälleen vaikeuksissa.[30]

Käsikirjoittaja Dennis O’Neil ja kuvittaja Neal Adams aloittivat vuonna 1969 Batmanin uudistamisen tavoitteenaan erottaa hahmo 1960-luvun televisiosarjan ja sarjakuvien camp-huumorista ja palauttaa Batmanin hahmo takaisin ”yön armottomaksi kostajaksi.”[31] O’Neil ja Adams hakivat innoitusta työhönsä perehtymällä Bob Kanen ja Bill Fingerin vanhoihin Batman -tarinoihin.[32] O’Neilin ja Adamsin yhteistyön ensimmäinen tuotos oli tarina ”The Secret of the Waiting Graves”, joka julkaistiin vuoden 1970 tammikuussa Detective Comicsin numerossa 395. 1970-luvulla O’Neilin ja Adamsin kanssa Batman -tarinoiden parissa työskenteli myös tussaaja Dick Giordano. Kolmikon vaikutusta ja tarinoiden laatua myöhempien Batman -tarinoiden syntymiseen on pidetty hyvin merkittävänä.[33] Vaikka kolmikon synkempi versio Batmanista oli suosiossa lukijoiden keskuudessa, ne eivät merkittävästi nostaneet sarjakuvien laskevaa myyntiä. Sama päti myös käsikirjoittaja Steve Englehartin ja kuvittaja Marshall Rogersin vuosien 1977-1978 tarinoihin, jotka innoittivat myöhemmin suuresti Tim Burtonin vuoden 1989 Batman -elokuvaa sekä 1990-luvun Batman -animaatiosarjaa.[34] Batman -sarjakuvan levikki laski läpi 1970- ja 1980-lukujen, saavuttaen kaikkien aikojen matalimman levikkinsä vuonna 1985.[35]

Yön ritari ja uusi Batman

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bane murtaa Batmanin selän yhdessä 1990-luvun tunnetuimmassa Batman -sarjakuvassa (Batman #497, heinäkuu 1993).

DC Comics julkaisi vuonna 1986 neliosaisen Batman -sarjakuvan Batman: Yön ritari, jonka oli käsikirjoittanut ja kuvittanut aiemmin Marvel Comicsin Daredevil -tarinoistaan tunnettu Frank Miller. Tapahtumiltaan Millerin Batman -tarinat sijoittuivat tulevaisuuteen, jossa 55-vuotias Bruce Wayne palaa eläkkeeltä takaisin Batmaniksi. Millerin Batman virkisti hahmoa merkittävästi, ja siitä tuli kaupallinen menestys.[36][37] Se myös kasvatti Batmanin suosiota suuresti.[38] Millerin Batman ei ollut ylväs lainpuolustaja, vaan synkempi ja väkivaltaisempi kostaja.

Vuonna 1986 Dennis O’Neil alkoi työskennellä Batman -tarinoiden toimittajana ja asetti mallin Batmanin hahmolle ja tarinoille. O’Neil oletti DC Comicsin palkanneen hänet uudistamaan hahmoa, minkä seurauksena hän pyrki istuttamaan Batmanin ympärille erilaisen tunnelman kuin aiemmin.[39][40] Yksi O’Neilin aloittaman lähestymistavan tuloksista oli vuonna 1987 julkaistu käsikirjoittaja Frank Millerin ja kuvittaja David Mazzucchellin tarina ”Ensimmäinen vuosi”, jossa Miller ja Mazzucchelli määrittelivät Batmanin syntytarinan uudelleen. Käsikirjoittaja Alan Moore ja kuvittaja Brian Bolland jatkoivat tällä synkällä linjalla vuoden 1988 tarinassaan ”Tappava pila”, jossa Jokeri pyrkii tekemään komisario James Gordonin hulluksi rampauttamalla tämän tyttären Barbara Gordonin ja kiduttamalla komisario Gordonia sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Batman -sarjakuva saavutti suuren huomion vuonna 1988 DC Comicsin järjestäessä lukijoilleen äänestyksen siitä, pitäisikö toisen Robinin eli Jason Toddin kuolla. Äänestys toteutettiin puhelinäänestyksenä, ja 28 äänen erotuksella Jason Toddin Robin tapettiin tarinassa ”Kuolema kulkee suvussa”.[41] Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai Tim Burtonin elokuva Batman, joka toi Batmanin myös sarjakuvia lukemattoman yleisön tietoisuuteen saavuttamalla valtavan menestyksen elokuvateattereiden lippukassoilla ja oheistuotteilla.

Vuoden 1993 ”Knightfall” -tarina esitteli Batmanille uuden vihollisen, Banen. Tarinassa Bane pakottaa Batmanin sietokykyjensä äärirajoille, kunnes vahingoittaa tätä vakavasti murtamalla Batmanin selän. Azraelina tunnettu Jean-Paul Valley perii Batmanin roolin Bruce Waynen toipumisen aikana. 1990-luvun lopulla käsikirjoittaja Jeph Loeb ja kuvittaja Tim Sale tekivät yhteistyössä Batman -tarinat ”Pitkä pyhäinpäivä” ja ”Synkkä voitto”, joissa kuvattiin vasta uransa Gotham Cityssä aloittanutta Batmania taistelemassa vihollisiaan vastaan ja ratkomassa kahden Gotham Cityn sarjamurhaajien rikoksia.

Vuodesta 2005 vuoteen 2008 DC Comics julkaisi Frank Millerin kirjoittamaa ja Jim Leen kuvittamaa sarjakuvaa All Star Batman & Robin, the Boy Wonder, joka oli kaupallisesti hyvin menestynyt.[42][43] Kriitikoiden keskuudessa se sai kuitenkin yleisesti osakseen negatiivista palautetta käsikirjoituksestaan ja vahvasta väkivallan kuvaamisestaan.[44][45]

Vuodesta 2006 alkaen Batmanin ja Detective Comicsin keskeisimpinä käsikirjoittajina toimivat Grant Morrison ja Paul Dini. Morrison palautti Batman -sarjakuviin joitain sen kiistellyimmistä elementeistä, tärkeimpänä 1950-luvun science fiction. Morrisonin käsikirjoittamassa ”Final Crisis” -tarinassa oli mukana myös Batmanin ilmeinen kuolema, kun Darkseid onnistui surmaamaan tämän. Vuoden 2009 Batman: Battle for the Cowl -tarinajatkumossa Dick Graysonista tuli Bruce Waynen kuoleman jälkeen uusi Batman, ja Damian Waynesta tuli viides Robin. Vuonna 2009 Judd Winnick palasi Batman -tarinoiden keskeisimmäksi käsikirjoittajaksi, ja Grant Morrison sai kirjoitettavakseen oman sarjakuvansa Batman and Robin. Bruce Wayne käsikirjoitettiin takaisin Batmaniksi vuonna 2010 Batman: The Return of Bruce Wayne -tarinajatkumossa.

The New 52

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 syyskuussa DC Comics lakkautti kaikki supersankarisarjakuvansa, ja ne käynnistettiin uudelleen nimellä The New 52. Bruce Waynesta tehtiin pysyvästi ainoa Batman kaikissa DC Comicsin julkaisemissa sarjakuvissa, ja Dick Grayson palautettiin takaisin Nightwingiksi. Batmanin tärkeimpänä käsikirjoittajana on The New 52:n aloittamisen jälkeen toiminut Scott Snyder, joka on muun muassa luonut Batman -sarjakuviin uudeksi viholliseksi Pöllöjen neuvoston. Tarinassa ”Vuosi nolla” Batmanin alkuperä ja syntytarina päivitettiin The New 52:n aikakaudelle. Bruce vietti seitsemän vuotta matkustellen ympäri maailmaa harjoittelemalla. Hän lähti Gothamista 18-vuotiaana ja tuli Batmaniksi 25-vuotiaana[46][47]. DC Rebirthin takia tämä kuitenkin muuttui niin, että Bruce vietti viisi vuotta matkustellen ympäri maailmaa harjoittelemalla, kun hän lähti kuusitoistavuotiaana ja hänestä tuli Batman 21-vuotiaana[48][49].

Batman: Endgame -tarinassa Batman taistellessaan Jokeria vastaan silminnähden kuoli luolan sortumisen seurauksena, mutta myöhemmin paljastui, että Dionesium-niminen aine oli herättänyt Batmanin henkiin muistinsa menettäneenä, mutta hän myöhemmin sai muistinsa takaisin ja palasi rooliinsa Batmanina[50].

Darkseid War -tarinassa Batman sai Metronin käyttämän Mobius-tuolin käyttöönsä ja istuttuaan siihen hän muuttui tiedon jumalaksi ja sai kaikki universumin salaisuudet tietoonsa ollen täynnä jokaista vastausta galaksissa, saavuttaen täydellisen kaikkitietävyyden ja lähes rajatonta kaikkivaltiutta[51]. Tarinan lopussa Hal Jordan sai sormuksensa tahdonvoiman avulla Batmanin luopumaan tuolista ja palaamaan entiselleen.

Tarinassa Dark Knights: Metal, jonka Scott Snyder ja Greg Capullo kirjoittivat vuosina 2017-2018 paljasti, että Barbatos-niminen lepakkojumala Pimeästä Multiversumista oli luonut Batmanin pahimmista peloista ja painajaisista seitsemän pahinta mahdollista versiota Batmanista, joiden avulla Barbatos kykeni hyökkäämään Prime Earthiin aikeenaan yhdistää sen osaksi Pimeää Multiversumia[52]. Juuri Barbatos oli ollut se lepakko, joka oli ilmestynyt Batmanille tämän lapsuudessa ja inspiroinut häntä ryhtymään Batmaniksi[53]. Tarinan jatko-osassa Dark Knights: Death Metal, joka julkaistiin vuosina 2020-2021 selvisi, että on olemassa yhteensä 39 pahaa versiota Batmanista Pimeässä Multiversumissa.

Joker War -tarinassa, jonka James Tynion IV kirjoitti vuoden 2020 lopussa Batman menettää lähes koko 100 miljardin dollarin omaisuutensa taistelussa Jokeria vastaan, vaikka onnistuukin kukistamaan Jokerin muiden liittolaistensa avulla[54]. Batman alkoi tämän jälkeen keräämään itselleen uutta omaisuutta rahoittaakseen työtään Batmanina.

Taistelussa Ghost-Makeria vastaan Batman menetti oikean käsivartensa[55], mutta hän sai tämän tilalle robottikäden, joka lisäsi hänen vahvuuttaan[56].

Gotham War -tarinassa Batman menetti Waynen kartanon ja Lepakkoluolan Vandal Savagelle, joka oli ostanut ne itselleen laillisen oikeusprosessin avulla[57].

Batmanin muita versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeakauden sarjakuvatarinassa Batman #113 elokuussa 1958 esiteltiin Batman of Zur-En-Arrh, joka oli alunperin avaruusolio nimeltä Tlano planeetalta Zur-En-Arrh, joka päätti tulla versioksi Batmanista omalle planeetalleen[58]. Tämä versio Batmanista käytti asua, jossa oli kirkkaampia ja raikkaampia värejä, kuin perinteisessä Batmanin käyttämässä mustassa lepakkoasussa. Myöhemmin Grant Morrisonin kirjoittamassa Batman R.I.P. -tarinassa Batman of Zur-En-Arrh oli Bruce Waynen luoma varapersoonallisuus siinä tapauksessa, että hän olisi koskaan henkisesti vaarantunut. Zur-En-Arrhin persoonallisuuden on osoitettu olevan väkivaltaisempi ja levottomampi kuin Batmanin normaali persoona, ja hän on pukeutunut asuun, joka koostuu punaisista, keltaisista ja purppuraisista kaavuista, jotka viittaavat Tlanon käyttämään pukuun houkutellakseen vihollistensa huomion. Myöhemmin Chip Zdarskyn kirjoittamassa Batman: Failsafe -tarinassa paljastetaan, että Batman of Zur-En-Arrh oli luonut Failsafe-nimisen Amazoa muistuttavan androidin, jonka tehtävänä oli kukistaa Batman, mikäli hän koskaan muuttuisi roistoksi tai alkaisi tappamaan vihollisiaan omasta vapaasta tahdostaan[59]. Brucen kamppailu Zur-En-Arrh-persoonaa ja sen väkivaltaisten, järkkymättömien menetelmien seurauksia vastaan ​​on pysynyt näkyvänä tarinana koko Zdarskyn ajan.

Elseworld-tarinassa ja animaatioelokuvassa Superman: Red Son esiteltiin venäläinen versio Batmanista, joka ei ollut Bruce Wayne vaan Stalinin työleirillä varttunut poika, jonka vanhemmat menehtyivät pakkotyön seurauksena leirillä. Kirjaversiossa hänen vanhempansa olivat poliittisia toisinajattelijoita, eivät rikkaita kapitalistisia filantroopeja, jotka ammuttiin hänen edessään hallituksen poliisivoimien toimesta, mikä sai hänet tuntemaan vihaa Stalinin hallintoa ja Teräsmiestä vastaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Batmanista tuli vitsaus Neuvostoliiton hallitukselle, joka teki erilaisia ​​terroritekoja vastustaakseen valtiota ja innostaakseen ihmisiä kokoontumaan Teräsmiestä vastaan, jota hän syytti osallisuudesta vanhempiensa kuolemaan. Batmanista tuli Neuvostoliiton etsityin mies, jatkuva piikki Venäjän viranomaisten kyljessä. Hän onnistui henkilökohtaisesti toteuttamaan useita terroritekoja Teräsmiehen hallintoa vastaan ​​ja välttyi taitavasti joka kerta Roslovin poliisivoimien vangitsemisesta. Hänestä tuli kansan legenda kilpailemaan Teräsmiestä itseään vastaan, ja sanottiin, että häntä oli mahdoton tappaa, tuhannen murhatun toisinajattelijan haamu palasi aiheuttamaan tuhoa Teräsmiehen kollektivistiselle Utopialle.

Batman turvautui terrorismiin, koska se, mitä hän kävi läpi, oli ihmisten ääni, hän oli kaoottinen hyvis ja hän oli vastustus kommunismia vastaan, jota Teräsmies jatkoi Stalinin kuoleman jälkeen. Myöhemmin Batman kohdatessaan Teräsmiehen onnistui vangitsemaan hänet punaista auringonvaloa tuottavien lamppujen avulla, jotka tekivät hänet voimattomaksi, mutta Ihmenainen, jonka Batman oli vanginnut aiemmin vapautui ja pelasti Teräsmiehen, mutta Batman räjäytti itsensä pommilla välttääkseen joutumasta vangituksi[60].

Muita sarjakuvan hahmoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batmanin tunnettuja apureita ja liittolaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alfred Pennyworth: Bruce Waynen taloudenhoitaja ja hovimestari. Kuoli Turmion tappamana City of Bane -tarinassa.
  • Lucius Fox: Wayne Enterprisesin talousjohtaja ja Batmanin tekninen tuki. Työskenteli aikaisemmin Bruce Waynen neuvonantajana taloudellisissa asioissa. Vastaa Batmanin käyttämien laitteiden ja ajoneuvojen suunnittelusta ja rakentamisesta.
  • Oikeuden Puolustajat: Supersankaritiimi, jonka perustajajäseniin Batman kuuluu.
  • Dick Grayson: Ensimmäinen Robin, nykyisin Yösiipi (Nightwing), väliaikainen Batman, Bruce Waynen ottopoika.
  • Timothy ”Tim” Drake: kolmas Robin, nykyään Red Robin -niminen sankari.
  • Damian Wayne: Bruce Waynen ja Talia al Ghulin poika ja viides Robin.
  • James Gordon: Gotham Cityn poliisipäällikkö. Batmanin luotettavimpia tukijoita.
  • Barbara Gordon: James Gordonin tytär (myöhemmin adoptiotytär), entinen Lepakkotyttö (Batgirl) halvaannuttuaan Jokerin ampumasta luodista Oraakkeli (Oracle) Birds of Prey -sarjakuvissa ja Batmanin tytär -televisiosarjassa. Seikkailee taas nykyisin Lepakkotyttönä saatuaan kävelykykynsä takaisin.
  • Cassandra Cain: Toinen Batgirl. Lady Shivan ja David Cainin tytär. Isänsä väkivaltaisen kasvatuksen seurauksenä osaa huonosti englantia ja näkee sen takia Batmanin isähahmona.
  • Helena Bertinelli, Metsästäjätär (Huntress): Edesmenneen mafiapomon tytär, joka vannoi taistelevansa järjestynyttä rikollisuutta vastaan.
  • Stephanie Brown: Batmanin vihollisen, Vihjemestarin tytär sekä yksi Tim Draken pitkäaikaisimmista tyttöystävistä.
  • Kissanainen (Catwoman): Selina Kyle, mestarivaras, huippuluokan atleetti. Joissain elokuvissa omaa kissamaisia voimia, kuten yliluonnollisen nopeuden, ketteryden ja notkeuden. Työskentelee yksin. Kuului pitkään Batmanin vastustajiin, nykyään Batmanin liittolainen.
  • Jean Paul Valley (Ensimmäinen Azrael): Superrikollinen Banen murskatessa Batmanin selän, Bruce joutui kuntoutukseen, minkä myötä hän valitsi manttelinperijäkseen Jean Paul Valleyn, joka toimi Waynetech-firman vartijana. Azrael käyttää omaa suunnittelemaansa asua taistellessaan rikollisia vastaan Tim Draken kanssa. Ajan myötä Azrael löysi Banen ja voitti tämän taistelussa. Azrael oli hyvin väkivaltainen eikä tullut toimeen Robinin kanssa, joten hän hylkäsi tämän ja otti Lepakkoluolan omaan haltuunsa. Tämän myötä Bruce Waynen piti taistella Azraelia vastaan, jotta saisi nimensä ja tukikohtansa takaisin.
  • Duke Thomas (The Signal): Batmanin kouluttama metaihminen ja Gotham Cityn päiväaikainen suojelija.
  • Luke Fox: Lucius Foxin, Batmanin liittolaisen poika, josta tuli toinen Batwing.

Batmanin tunnettuja vihollisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Batmanin vihollisista
  • Jokeri: Batmanin arkkivihollinen; psykopaatti, jolla on sadistinen ja kieroutunut huumorintaju. Lähes täydellinen Batmanin vastakohta. Jokeri on aiheuttanut useita tragedioita Batmanille; hän muun muassa murhasi toisen Robinin, Jason Toddin. Jokeri tunnettiin ennen nimellä Punainen Huppu (Red Hood).
  • Harley Quinn: Entinen psykiatri Harleen Quinzell, joka on sairaalloisella tavalla rakastunut Jokeriin. Harley Quinn, Myrkkymuratti ja Kissanainen esiintyivät yhdessä Gotham Girls -sarjassa.
  • Pingviini: Oikealta nimeltään Oswald Chesterfield Cobblepot on lintuja ja sateenvarjoja rakastava epämuodostunut aristokraattirikollinen, joka johtaa omaa rikollisjärjestöään.
  • Kaksinaama: Ennen yleinen syyttäjä Harvey Dent, joka kärsii jakautuneesta persoonasta. Hänen kasvojensa vasen puoli on vääristynyt hapon aiheuttamista polttohaavoista, mistä hän syyttää Batmania. Dentin kasvot on korjattu useampaan otteeseen, mutta hän on omakätisesti turmellut ne uudelleen, palauttaen takaisin Kaksinaama-persoonansa. Kaksinaama ei osaa päättää mitään itsenäisesti vaan ratkoo kaikki pulmat heittämällä kolikkoa.
  • Ra’s al Ghul: Yli 600-vuotias ekoterroristi, joka on elänyt vuosisatoja Lazarus-altaan avulla (allas pystyy palauttamaan kuolleita takaisin henkiin ja parantamaan kaikki fyysiset sairaudet). Johtaa salamurhaajien kiltaa ja tietää Batmanin henkilöllisyyden. Hänen tyttärellään, Talialla, on tunteita Brucea kohtaan ja heillä on yhteinen poika, Damian.
  • Myrkkymuratti (Poison Ivy): Ihmiskuntaa halveksiva entinen kasvitieteilijä tohtori Pamela Isley, joka käyttää erilaisia kasviaiheisia aseita yrittäessään tuhota Batmanin. Hän kykenee kontrolloimaan kasveja, ja saa esimerkiksi ne kasvamaan nopeasti ja voi tehdä harmittomasta köynnöksestä kuolettavan aseen. Myrkkymuratin suudelma on tappavan myrkyllinen. Hän sai voimansa, kun hänen entinen rakastettunsa testasi kasvimyrkkyjä hänellä.
  • Arvuuttaja (The Riddler): Oikealta nimeltään Edvard Nygma on rikollinen, joka antaa ryöstöaikeistaan vinkkejä arvoituksilla. Näistä näkyy hänen pakkomielle ja se on yrittää olla älykkäämpi kuin Batman. Eräässä vaiheessa hän sairasti syöpää, mutta parani siitä Lazarus-altaan avulla. Altaan käyttäminen sai Nygman oivaltamaan Bruce Waynen olevan Batman. Vietettyään myöhemmin vuoden koomassa hän unohti tämän tiedon.
  • Hullu Hatuntekijä (Mad Hatter): Tiedemies Jervis Tetchillä on pakkomielle Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjoihin, ja kuvitteleekin olevansa lempihahmonsa: Hatuntekijä. Mestari hypnotisoinnin alalla.
  • Linnunpelätin (Scarecrow): Oikealta nimeltään tohtori Jonathan Crane, kehitti pelkokaasun joka saa uhrit hallusinoimaan ja näkemään pahimmat pelkonsa.
  • Pakkasherra (Mr. Freeze): Tiedemies tohtori Victor Fries, joka yritti pelastaa vaimonsa tappavalta taudilta jäädyttämällä tämän. Hänen kehonsa kävi läpi vakavan muutoksen, kun eräs hänen kokeistaan epäonnistui ja hän putosi nestemäistä typpeä sisältävään säilytystankkiin. Hän pystyy nykyään elämään vain alle 20 asteen pakkasessa tai erityisessä suojapuvussa. Kehittänyt moninaisia jääaseita.
  • Vatsastapuhuja ja Arpinaama (Ventriloquist and Scarface): Arnold Wesker oli alun perin harmiton vatsastapuhuja, kunnes hänen nukkensa, Arpinaaman persoonallisuus otti vallan hänessä. Arpinaama halveksii Weskeriä tämän heikon olemuksensa takia ja sanoo häntä joskus Nukeksi.
  • Hush: Bruce Waynen lapsuuden ystävä, Thomas ”Tommy” Elliot halusi jo lapsena vanhempiensa omaisuudet, joten hän houkutteli heidät auto-onnettomuuteen. Elliotin isä kuoli, mutta tohtori Thomas Wayne, Brucen isä, onnistui pelastamaan hänen äitinsä. Tämä sai Tommyn hautomaan kostoa Wayne-perheen viimeiselle jäsenelle, parhaalle ystävälleen Brucelle, jonka hän tietää olevan Batman. Tämän tiedon hänelle paljasti Arvuuttaja.
  • Killer Croc (Killer Croc): Tämä verenhimolla ja raivoisalla asenteella maustettu matelija on ollut Batmanin vihollinen jo hyvin kauan.
  • Bane (Turmio): Turmio on suuri ja vahva. Hänen lihaksensa kasvoivat suuriksi VENOM-nimisellä steroidimyrkyllä. Turmio tuli kuuluisaksi 1990-luvulla murrettuaan Batmanin selän, ja hän sai samalla tietää Batmanin olevan Bruce Wayne. Nykyään hän ei muista tätä asiaa, jonka takia tällä on sairaanloinen pakkomielle satuttaa Batmaniä. Turmio on myös huippuälykäs ja erinomainen strategisti.
  • Batman Joka Nauraa (Batman Who Laughs): Bruce Wayne Pimeän Multiversumin negatiivisesta maailmasta -22. Tämä versio oli aikanaan kuten perusversio Batmanistakin oli kunnes hän tappoi oman Jokerinsa. Kuolion iskiessä Jokerin ruumis vapautti myrkkyä Batmanin kasvoille ja ajan kanssa muutti tämän ajatusmaailman samanlaiseksi kuin Jokerilla ennen häntä. Tämä uusi hirviö taisteli ja tappoi kaikki tiellään kunnes hänen maailmansa oli tuhkaa jalkojensa alla. Nämä kauhun teot tekivät vaikutuksen Pimeän Multiversumin lohikäärmeeseen Barbatokseen, joka valitsi Batmanin Joka Nauraa johtamaan muita korruptoituneita versioita Batmanista valtaamaan todellisen Batmanin maailman.

Batmanin naissuhteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pamela Isley (Myrkkymuratti)
  • Victoria "Vicki" Vale (toimittaja)
  • Selina Kyle (Kissanainen)
  • Chase Meridian (psykiatri)
  • Julie Madison (seuralainen/näyttelijä)
  • Leslie Thompkins (psykiatri, lääkäri ja äitihahmo)
  • Rachel Dawes (lapsuusystävä ja piirisyyttäjän avustaja elokuvissa Batman Begins ja Yön ritari.)
  • Talia Head (DEMONIN tytär, Damien äiti)
  • Vesper Fairchild (kuollut)
  • Zatanna "Zee" Zatara (taikuri, tunsi Batmanin menneisyydestä nimellä John Smith DC-animaatiouniversumissa ja Sarjakuvajatkumossa lapsuudenystävinä)
  • Prinsessa Diana (Ihmenainen)
  • Lois Lane (Teräsmiehen nykyinen vaimo)
  • Shondra Kinsolving (parantaja)
  • Natasha Knight (Nocturna, oli todellisuudessa rikollinen)
  • Sasha Bordeaux (henkivartija)
  • Kathy Duquesne (gangsterin tytär)
  • Rachel Caspian (The Reaper nimisen rikostorjujan tytär)
  • Silver St. Cloud (Gothamin eliittiin kuulunut nainen)
  • Andrea Beaumount/Phantasm (ainoastaan elokuvassa Mask of the Phantasm)
  • Yuko Yagi (japanilainen toimittaja)
  • Barbara Gordon/Oraakkeli (Jim Gordonin tytär)

Lepakkoluola

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten Teräsmiehen Yksinäisyyden Linnake, myös Batmanilla on oma salainen tukikohtansa nimeltään Lepakkoluola (The Batcave). Lepakkoluola sijaitsee Bruce Waynen sukutilan alla olevassa luolastossa, josta on rakennettu salakäytäviä kartanoon. Tunnetuin salakäytävä kätkeytyy Waynen kartanon työhuoneessa olevan kaappikellon taakse, josta lähtee portaat alas luolaan. Kaappikellon ovi aukeaa aina kun viisarit käännetään osoittamaan 10.47 (Thomas ja Martha Waynen kuolinaika). 1960-luvun televisiosarjassa salakäytävä kätkeytyi myös Waynen työhuoneeseen. Työpöydällä olevan Shakespearen patsaaseen oli piilotettu kytkin, jota kääntämällä seinässä oleva kirjahylly liukui sivuun paljastaen kaksi merkittyä liukutankoa (lepakkotangot), joita pitkin liukumalla pääsi lepakkoluolaan. Lepakkotankojen yhteydessä oli myös automaattinen puvunvaihto, eli ylhäältä kartanosta lähti Bruce Wayne ja Dick Grayson sekä alas tuli Batman ja Robin. Alun perin lepakkoluola esiteltiin vuoden 1943 sarjafilmissä (jossa se oli itse rakennettu maanalainen tukikohta), mistä se myöhemmin tuli osaksi myös sarjakuvien ja myöhempien filmatisointien kaanonia. Nuorena poikana Bruce putosi vahingossa kotinsa lähellä olevaan onkaloon huomaten, että Waynen kartanon alapuolella oli suuria luolaonkaloita. Kun hän päätti aloittaa rikosten vastustajan uransa, hän muutti luolan tukikohdakseen. Luolasto on täynnä lepakoita, joten se sopii hyvin Batmanin käyttötarkoituksiin.

Batman säilyttää luolastossa muassa Lepakkomies-asuaan, varusteitaan, laboratorioinstrumenttejaan ja rikosten ratkaisemiseen suunniteltua Lepakkotietokonetta. Hänen varusteisiinsa kuuluu myös kryptoniitista valmistettu sormus. Ongelmatilanteissa Batman käyttää kryptoniittisormusta Teräsmiehen taltuttamiseen.[61]

Lepakkoluolassa on myös liikuntatila, jossa Batman pystyy ylläpitämään taistelulajitaitojaan ja kouluttamaan nuoria apulaisiaan. Luola on täynnä erilaisia muistomerkkejä Batmanin aiemmista taisteluista: muun muassa jättiläiskokoinen jokerikortti, Kaksinaaman isokokoinen kolikko ja mekaaninen hirmulisko, joka muistuttaa Tappajakrokoa. Batman säilyttää luolassaan myös kulkuvälineitään:

  • Batmobile: Lepakkoauto, kymmeniä erilaisia malleja.
  • Batcycle: Alunperin pääosin Robinin käyttämä moottoripyörä. Sen jälkeen, kun Robin ei enää työskennellyt Batmanin kanssa, Batman otti pyörän käyttöönsä.
  • Batwing: Lepakkohävittäjä.
  • Batcopter: Bat-kopteri
  • Batboat: Lepakkovene, hyödyllinen, koska Gotham sijaitsee meren rannassa.
  • Battank: Lepakkotankki, käytetään yleisesti muurien, seinien tai porttien murskaamiseen.

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Batman elokuvissa

Batman-elokuvasta oli puhuttu paljon jo 1960-luvulta alkaen, kun camp-tyylinen televisiosarja julkaistiin. Vuonna 1966 sai ensi-iltansa ensimmäinen kokopitkä elokuva, jonka pääosissa Adam West ja Burt Ward toistivat roolinsa. Elokuva oli tyyliltään samanlainen kuin sarja eli camp-tyylinen komedia, ja se julkaistiin ensimmäisen ja toisen tuotantokauden välissä. Elokuva oli Foxin tuottama, kun taas muut Batman-elokuvat ovat Warner Brosin tuottamia.

Tim Burtonin elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warner Bros. hankki elokuvaoikeudet Michael Uslan -nimisen pitkän linjan Batman-fanin kautta. Hän onnistui hankkimaan Batmanin elokuvaoikeudet DC:ltä ja alkoi suunnitella elokuvaa. Hän ihaili suunnattomasti Bill Fingerin ja Bob Kanen varhaisia Batman-tarinoita vuodelta 1939 ja suunnitteli tekevänsä filmistä sellaisen. Esitelläkseen studiojohtajille elokuvaan haluamansa tyylin, hän kirjoitti lyhyen tarinan Return Of The Batman, osoittaakseen mitä ajoi takaa. Elokuvan sävyä muokkasi myöhemmin myös Frank Millerin Yön Ritarin paluu.

Ensimmäinen elokuva, Batman sai ensi-iltansa vuonna 1989. Sen ohjasi Tim Burton, jonka tavaramerkiksi muodostunut synkkyys ja gotiikka sopivat elokuvaan tunnelmaan loistavasti. Batmania elokuvassa esitti Michael Keaton. Warner Bros. oli alun perin halunnut tehdä elokuvasta camp-tyylisen ja palkata Bill Murrayn esittämään Batmania sekä Eddie Murphyn Robinia, mutta koska Uslanin oma linja oli selkeä, ei niin tehty. Studio kuitenkin korosti linjaansa vielä valitsemalla ohjaajaksi hittikomediallaan Pee-wees Big Adventure läpi lyöneen Tim Burtonin ohjaajaksi. Burton ymmärsi käyttää tilaisuutensa osoittaakseen kunnioituksensa saksalaiselle ekspressionismille ja toisti sen teemoja elokuvassa.

Batman oli menestys jo ennen ilmestymistään, sillä tehokkaan mainonnan ansiosta oheistuotteita myytiin 750 miljoonan dollarin arvosta. Se oli ensimmäinen elokuva, joka saavutti ensimmäisenä kymmenenä päivänä ensi-iltansa jälkeen sadan miljoonan dollarin rajan ja tuotti lopulta maailmanlaajuisesti 411,35 miljoonaa dollaria. Se oli vuoteen 2008 asti eniten tuottanut elokuva, joka perustui DC Comicsin sarjakuvaan.

Menestyksen takia Burton ja ennen elokuvaa kritiikkiäkin saanut Keaton saivat jatkaa. Seuraava elokuva, Batman – paluu sai ensi-iltansa jo 1992. Se sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, sillä monien mielestä elokuvan edellistä synkempi sävy sotki supersankarielokuvan teeman. Roger Ebert totesi, ettei Burtonin elokuva ole huono, mutta se todistaa silti, etteivät supersankarit ja film noir sovi yhteen. Vaikka elokuva tuotti 266,83 miljoonaa dollaria, Burtonin ei haluttu jatkavan ohjaajana. Myöskään Michael Keaton ei enää jatkanut Batmanina. Keatonille tarjottiin jopa 35 miljoonaa dollaria, mutta hän ei halunnut uusia rooliaan, koska oli tyytymätön uuteen ohjaajaan Joel Schumacheriin.

Joel Schumacherin elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska aiemman elokuvan sävy oli ollut liian synkkä, katsottiin aiheelliseksi, että seuraava elokuva olisi valoisampi. Michael Keaton korvattiin Val Kilmerillä ja ohjaajana aloitti Joel Schumacher. Batman Forever sai ensi-iltansa vuonna 1995, ja se sai kriitikoilta edeltäjänsä Batman – paluun tapaan ristiriitaisia arvosteluja. Kriitikot pitivät elokuvaa sen ilmestymisen jälkeen lapsellisena, mutta päätöstä tehdä siitä valoisampi kuin edeltäjistään pidettiin silti oikeana. Batman-fanit kritisoivat sitä, että Kaksinaamaa ja Arvuuttajaa esittävät Tommy Lee Jones ja Jim Carrey tekivät hahmoistaan liikaa Jokeria muistuttavia. Kaikesta huolimatta elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 336,53 miljoonaa dollaria ja Schumacher sai luottamuslauseen jatkaa Batman-elokuvien ohjaajana. Val Kilmer kuitenkin kieltäytyi jatko-osasta, sillä hän katsoi elokuvien keskittyvän enemmän vihollisiin, kuin elokuvan sankariin.

Batman & Robin sai ensi-iltansa vuonna 1997. Studio vaati, että koska Batman Forever oli onnistuneesti siirtänyt Batmanin lapsiystävällisempään suuntaan, päätettiin jatko-osasta tehdä vielä lapsellisempi. Batmanin rooliin palkattiin George Clooney, joka allekirjoitti kolmen elokuvan sopimuksen. Chris O’Donnell jatkoi Robinin roolissa. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 238 miljoonaa dollaria, mutta elokuvan budjettiin (125 miljoonaa dollaria) verrattuna tuotto ei ollut Warner Bros.'n mielestä riittävä. Elokuvaa oli sarjakuvafanien mielestä inspiroinut enemmän 1960-luvun Batman-televisiosarja, kuin sarjakuvat. Batman & Robin -elokuvalle suunniteltu jatko-osa Batman Triumphant päätettiin hylätä odotettua heikomman taloudellisen tuloksen ja arvostelijoiden kritiikin vuoksi.

Christopher Nolanin elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman-sarja herätettiin henkiin vuonna 2005, kun Christopher Nolan siirtyi ohjaajaksi. Hän oli myös mukana käsikirjoittamassa elokuvaa. Batmanin rooliin valittiin Christian Bale, josta tuli ensimmäinen ei-yhdysvaltalainen Batmanin esittäjä. Nolanin elokuvassa Batmanin ulkoasu uudistettiin täysin, ja esimerkiksi Batmobilen ulkonäkö koki täyden muutoksen. Nolan siirsi rohkeasti sarjan pois sarjakuvamaailmasta ja loi realistisen Batman-elokuvan, joka sai nimekseen Batman Begins. Tarinassa siirryttiin takaisin alkuun, ja kerrottiin kuinka Bruce Waynesta tuli Batman. Elokuva sai hyviä arvosteluja ja tuotti maailmanlaajuisesti 371 miljoonaa dollaria, jolla siitä tuli siihen asti toiseksi eniten tuottanut Batman-elokuva.

Odotukset seuraavaa Batmania kohtaan nousivat. Heath Ledger palkattiin esittämään Jokeria jatko-osaan, joka sai nimekseen Yön ritari. Ennen elokuvaa Ledgerin valintaa kritisoitiin paljon, mutta hänen kuolemansa jälkeen, kun elokuva oli jo jälkituotannossa, alkoi liikkua huhuja aivan uskomattomasta roolisuorituksesta. Kun elokuva lopulta sai ensi-iltansa, se sai kriitikoilta todella hyviä arvosteluja ja Ledgerin roolisuoritusta ylistettiin. Elokuvasta tuli kaikkein menestynein Batman-elokuva ja kaikkien aikojen neljänneksi menestynein elokuva. Se on myös kolmanneksi menestynein elokuva Amerikan mantereella. Yön ritari on tuottanut kaikkiaan 1 004 558 444 dollaria.

Heti Heath Ledgerin kuoleman jälkeen hänen rooliaan alettiin kehua ja hänelle ryhdyttiin ennustamaan postuumisti parhaan miessivuosan Oscar-palkintoa roolistaan. Tätä silmällä pitäen Warner Bros.-tuotantoyhtiö päätti julkaista elokuvan ennen Oscar-gaalaa uudelleen Amerikan teattereissa. Elokuva ilmestyi uudelleen 27. tammikuuta.[62] Yön ritari sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mikä oli enemmän kuin millään supersankarielokuvalla ennen sitä. Niistä se voitti kaksi palkintoa: Paras miessivuosa (Heath Ledger) ja Paras äänisuunnittelu (Richard King). Elokuva voitti myös yhden Golden Globe -palkinnon parhaasta miessivuosasta ja oli lisäksi ehdolla yhdeksän Baftan saajaksi.

Nolanin trilogian viimeinen osa, Yön ritarin paluu, sai ensi-iltansa heinäkuussa 2012. Elokuva tuotti 1 081 041 287 dollaria.

DC Extended Universe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: DC Extended Universe

Uusi elokuvaversio Batmanista teki ensiesiintymisensä maaliskuussa 2016 ensi-iltansa saaneessa ja Zack Snyderin ohjaamassa elokuvassa Batman v Superman: Dawn of Justice, jonka tapahtumat sijoittuvat samaan jatkumoon vuoden 2013 Man of Steel -elokuvan kanssa. Sen inspiraationa toimivat sarjakuvat Batman: Yön ritari ja Teräsmiehen kuolema. Affleck jatkoi Batmanin roolissa myös muissa samaan elokuvajatkumoon sijoittuvissa elokuvissa. Näihin kuuluvat Suicide Squad (2016)[63] ja Justice League (2017). Batmania esitti Ben Affleck. Michael Keaton palasi vanhaan rooliinsa Batmanina elokuvassa The Flash, jossa hän esiintyi Ben Affleckin ohella.

Matt Reevesin elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matt Reeves ohjaaman uuden elokuvatrilogian ensimmäisen osan, The Batmanin ensi-ilta oli maaliskuussa 2022. Toinen osa, The Batman – Part II, on saava ensi-iltansa lokakuussa 2025. Elokuvissa hahmoa esittää Robert Pattinson.

Animaatiosarjoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna-Barbera/Filmation

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Batman Superystävissä.

Batman teki ensiesiintymisensä animaationa 8. syyskuuta 1973 Hanna-Barberan tuottamassa Superystävissä, joka perustui löyhästi Oikeuden Puolustajiin. Batmanin äänenä toimi erityisesti elokuvissa ja radio-ohjelmissa näytellyt Olan Soule, joka ääninäytteli roolissa vuoteen 1982 asti.

Samaan aikaan Filmation esitti Batmanin ensimmäisen nimikkosarjan 10. helmikuuta 1977, jolloin The New Adventures of Batmania esitettiin Batman/Tarzan Adventure Hour, Tarzan and the Super 7 ja Batman and the Super 7 ohjelmien yhteydessä. Sarja kesti 16 jakson verran, joka jatkoi 1960-luvun televisiosarjan camp-henkistä seikkailua. Myös hahmojen ulkomuodot muistuttivat 1960-luvun sarjaa ja lisäksi Adam West ja Burt Ward uusivat roolinsa Batmanina ja Robinina.

Superystävien saadessa valmiiksi neljännen sarjansa Super Friends: The Legendary Super Powers Show vuonna 1984, se korvasi Olan Soulen Adam Westillä, joka ääninäytteli Batmania aina Superystävien viimeiseen sarjaan The Super Powers Team: Galactic Guardiansiin vuonna 1985.

Warner Bros. Animation

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980–1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Batman 1990-luvun nimikkosarjassaan.

Superystävien päätyttyä vuonna 1985 Batmanin seikkailuja animaatiossa sai odotella vuoteen 1992 saakka. Tim Burtonin ohjaaman Batman-elokuvan nostettua yön ritarin takaisin televisio- ja elokuvayleisön tietoisuuteen vuonna 1989 sai Warner Bros. Animationin vuotta myöhemmin suunnittelemaan Batmanin paluuta myös animaation pariin. Lopulta sarja sai ensi-iltansa syyskuussa, kun aiemmin kesäkuussa Batman – paluuta esitettiin elokuvateattereissa. Batman: The Animated Series nousi ensimmäisen tuotantokauden jälkeen suureen suosioon niin yleisön kuin kriitikoiden silmissä. Se muun muassa palkittiin Emmylla erinomaisena animaatiosarjana. Sarjassa oli laajasti vaikutteita eri Batmanin ajanjaksoista muun muassa Batmanin asua oli sovellettu 1960-luvun televisiosarjan tapaiseksi pienillä muutoksilla, lisäksi osa rikollisista kuten Pingviini sai ulkomuotoonsa vaikutteita Burtonin ohjaamista Batman-elokuvista. Sarjan tunnelma oli film noir -tyyppinen ja 1940-luvun miljöö auttoi tuomaan salapoliisimaisuutta Batmanin seikkailuihin. Batmanin äänenä toimi Kevin Conroy, joka toimi roolissa myös sarjan pohjalta tuotetuissa elokuvissa Batman – Mustan kostajan paluu ja Batman ja Pakkasherra.

Sarjan suosion ja menestyksen myötä Warnerin oma televisiokanava The WB tilasi uusia jaksoja, joiden myötä vuonna 1997 Batman sai 24-osaisen sarjan The New Batman Adventures. Se jatkoi edeltäjänsä tavoin synkillä tarinoilla. Samoihin aikoihin Batman esiintyi vierailevana hahmona Teräsmiehen omassa piirrossarjassa. Huomattavin ero The New Batman Adventuresin ja The Animated Seriesin välillä oli miljöön muuttuminen modernimmaksi ja hahmojen ulkomuotojen jyrkät muutokset. Batmanin vallitseva sininen taustaväri oli esimerkiksi korvattu harmaalla ja Gotham City sai uuden punasävyisen ilmeen.

Tammikuussa 1999 Warner Bros. esitti uudenlaisen sarjan Batmanista Batman of the Future, jossa Bruce Wayne oli jo ikääntynyt mies ja toimi vain osakkaana Wayne-yhtymässään. Sittemmin hän ryhtyi kouluttamaan nuorta 17-vuotiasta Terry McGinnistä uudeksi Batmaniksi. Sarja nousi erityisesti Yhdysvalloissa suosioon ja sai arvostusta kriitikoilta voitettuaan muun muassa kaksi Emmy-palkintoa. Sarjasta tuotettiin yhteensä 52 jaksoa, joiden esitys loppui joulukuussa 2001.

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rino Romanon esittämä Batman vuoden 2004 animaatiosarjassa.

Vuosina 2001–2006 Batman esiintyi pääosassa Justice League ja Justice League Unlimited -sarjoissa, jotka perustuivat Superystävien tavoin Oikeuden Puolustajiin. Batmanin luonnetta kuvattiin samanaikaisesti huumorintajuisena ja sarkastisena, mutta myös tuttuun tapaan supersankariryhmänsä ehkä kovimpana luuna. Esimerkiksi Batman on todistanut toimivansa myös pelotteena saaden itseään huomattavasti voimakkaampia supersankareita tahtoonsa pelkällä katseellaan. Samassa sarjassa Batman myös nöyryytti Ihmenaista ja Salamaa hoitaen jokaisen harjoitusvastustajan heidän edestään itse. Tämä antaa Justice League -Batmanista ehkä hieman egoistisen kuvan. Samaan aikaan Batman teki vierasrooleja Static Shockissa, kuten muutaman muut Oikeuden Puolustajien hahmot.

Justice League Unlimitedin ollessa vielä televisiossa Warner päätti tuottaa uudelle sukupolvelle uudenlaisen Batman-sarjan The Batman. Sarja sai ensiesityksensä syyskuussa 2004 ja se esitteli uudenlaisen näkemyksen hahmojen ulkoasuista. Hahmojen käytös oli suhteellisen sama kuin sarjakuvissa mutta nykyaikaisempi. Myös itse Batman oli vasta 26-vuotias ja toimi kolmatta vuottaan yön ritarin roolissa. Myös Batmanin vempaimet olivat modernisoituja. Vaikka sarja sai paljon kritiikkiä edellisen sarjan kannattajilta, se oli kriitikoiden nähden menestyssarja. Se palkittiin muun muassa neljästi Daytime Emmylla ja sai useita ehdokkuuksia. Myös sarjan tapa esitellä Batgirl ennen Robinia herätti närää, mutta tuotantoryhmä perusteli tätä sillä, etteivät he saaneet tekijänoikeussyistä käyttää hahmoa aikaisemmin, sillä se esiintyi samaan aikaan Teen Titans -sarjassa. Robin tuli lopulta sarjaan mukaan neljännellä tuotantokaudella, kun Batgirl esiteltiin jo kolmannella. Sarjan viides ja viimeinen tuotantokausi kuitenkin nousi kriittisten kannattajien suosioon, kun sarjan tuotantoon mukaan tullut Alan Burnett toi mukanaan idean tehdä viidennestä kaudesta enemmän Oikeuden Puolustajamaisen kauden parittamalla Batmanin jaksoittain eri sankareiden kanssa ja lopulta päätosjaksossa kaikki toimisivat yhdessä pelastaakseen ulkoavaruudesta tulleen uhkan. The Batmanista esitettiin lopulta yhteensä 65 jaksoa ja sen esitys loppui maaliskuussa 2008.

Batman 1960-luvun henkisessä Batman – pelottomat -sarjassa.

Myöhemmin edellisen sarjan päätyttyä Warner julkisti jatkavan samalla linjalla ja suuntaavaan sen uudemman sarjan edelleen lapsille. Marraskuussa 2008 alkanut Batman: The Brave and the Bold pohjautuu samannimiseen sarjakuvaan, jossa Batman seikkailee yhden tai useamman muun sankarin kanssa muualla kuin tutussa Gotham Cityssä. Sarjan tekijäksi palkattiin James Tucker, joka oli aikaisemmin luonut Legion of Super Heroes -sarjan. Tucker kertoi samalla tilaisuuden luoda Batman-sarjan, jossa hän yhdistäisi omassa lapsuudessaan seurattuja elementtejä sarjakuvista ja televisiosta. Sarja oli myös poikkeus edellisiin nähden, sillä se pyrki olemaan enemmän humoristisempi, jossa myös Batman kertoi sarkastisia vitsejä menettämättä kuitenkaan totista luonnettaan.

Samaan aikaan Batman teki vierasroolin marraskuussa 2010 alkaneessa Young Justicessa, jossa Batmanin rooli on toimia mentorina ja tehtävien jakajana nuorille sankareille. Bruce Greenwood toimi hahmon äänenä oltuaan sitä ennen samaisessa roolissa elokuvassa Batman: Under the Red Hood. Vuonna 2012 Kevin Conroy uusi jälleen roolinsa Batmanina animaatioelokuvassa Justice League: Doom, jossa hahmolla oli keskeinen rooli. Kevin Conroy jatkoi Batmanin ääninäyttelijänä animaatiosarjassa Justice League Action ja animaatioelokuvissa Justice League: The Flashpoint Paradox, Batman: Assault on Arkham, Batman vs. Robin, Batman: The Killing Joke, Batman and Harley Quinn, ja Justice League vs. the Fatal Five. Conroyn ohella Batmanin ääninäyttelijänä toimi myös Jason O’Mara, joka ääninäytteli Batmania animaatioelokuvissa Justice League: War, Son of Batman, Justice League: Throne of Atlantis, Batman vs. Robin, Batman: Bad Blood, Justice League vs. Teen Titans, Justice League Dark ja Justice League Dark: Apokolips War. Batmanin tunnetuin ääninäyttelijä Kevin Conroy menehtyi syöpään 66 vuotiaana marraskuussa 2022[64]. Conroyn viimeiseksi rooliksi Batmanin äänenä jäi postuumisti äänitteistä luotu rooli animaatioelokuvassa Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part Three, joka julkaistiin heinäkuussa 2024[65][66]. Conroyn kuoleman jälkeen Jensen Ackles ääninäytteli Batmania animaatioelokuvissa Justice League: Warworld ja Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part One, Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part Two ja Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part Three.

Elokuussa 2024 alkoi uusi Batman: Caped Crusader niminen animaatiosarja, jonka tyyli sijoittuu 1940-1960 luvun Batman-sarjakuviin. Sarjassa Batmania ääninäyttelee Hamish Linklater[67].

Näyttelijöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batmania ovat vuosien saatossa erilaisissa yhteyksissä näytelleet (elokuvat, televisiosarjat) ja ääninäytelleet (animaatiot, videopelit) monet näyttelijät.

Vuodet Näyttelijät Sarjat Elokuvat Videopelit
1943 Lewis Wilson Batman
1949 Robert Lowery Batman and Robin
1966–1968
1977–1979
1984–1985		 Adam West (live-action ja ääni) Batman - Lepakkomies


The New Adventures of Batman
Super Friends: The Legendary Super Powers Show
The Super Powers Team: Galactic Guardians

Batman - Lepakkomies
Legends of the Superheroes
1972–1979 Olan Soule (ääni) The New Scooby-Doo Movies
Superystävät
Superystävät
1989, 1992, 2023 Michael Keaton Batman
Batman – paluu
The Flash
1992–2024 Kevin Conroy (ääni) Batman
The New Batman Adventures
Teräsmies
Batman of the Future
Static Shock
Justice League
Justice League Unlimited
Justice League Action		 Batman – Mustan kostajan paluu
Batman ja Pakkasherra
Batman of the Future: Return of the Joker
Batman: Salaperäinen Batwoman
Batman: Gothamin ritari
Superman/Batman: Public Enemies
Superman/Batman: Apocalypse
Justice League: Doom
Justice League: The Flashpoint Paradox
Batman: Assault on Arkham
Batman vs. Robin
Batman: The Killing Joke
Batman and Harley Quinn
Justice League vs. the Fatal Five
Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part Three		 Batman Vengeance
Batman: Rise of Sin Tzu
Batman: Arkham Asylum
DC Universe Online
Batman: Arkham City
Injustice: Gods Among Us
Batman: Arkham Knight
Injustice 2
Suicide Squad: Kill the Justice League
1995 Val Kilmer Batman Forever
1997, 2023 George Clooney Batman & Robin
The Flash
1998 Gary Owens (ääni) The New Batman Adventures
Michael Ironside (ääni)
2004–2008 Rino Romano (ääni) Batman The Batman vs. Dracula
2005, 2008, 2012 Christian Bale Batman Begins
Yön ritari
Yön ritarin paluu		 Batman Begins
2006 Ron Perlman (ääni) Justice League Heroes
2008 Jeremy Sisto (ääni) Oikeuden Puolustajat: Uusi rintama
Steve Blum (ääni) Lego Batman: The Video Game
2008–2011 Diedrich Bader (ääni) Batman – pelottomat Batman: The Brave and the Bold – The Videogame
2008 David Gazzana (ääni) Mortal Kombat vs. DC Universe
2010 William Baldwin (ääni) Justice League: Crisis on Two Earths
2010–2013 Bruce Greenwood (ääni) Young Justice Batman: Under the Red Hood
2010 Daran Norris (ääni) DC Super Friends
2011 Corey Burton (ääni) Batman – pelottomat
Frank Welker (ääni)
Benjamin McKenzie (ääni) Batman: Year One
2012–2013 Troy Baker (ääni) Lego Batman: The Movie – DC Super Heroes Unite Lego Batman 2: DC Super Heroes
Kevin Michael Richardson (ääni) New Teen Titans
Plastic Man
Peter Weller (ääni) Batman: The Dark Knight Returns, Part 1
Batman: The Dark Knight Returns, Part 2
2013– Anthony Ruivivar (ääni) Beware the Batman
2013 Roger Craig Smith (ääni) Batman: Arkham Origins
2014, 2017, 2019 Will Arnett (ääni) Lego Elokuva
Lego Batman elokuva
Lego elokuva 2
2014–2017 Jason O’Mara (ääni) Justice League: War
Son of Batman
Justice League: Throne of Atlantis
Batman vs. Robin
Batman: Bad Blood
Justice League vs. Teen Titans
Justice League Dark
Justice League Dark: Apokolips War
2016–2017
2021–2022		 Ben Affleck Batman v Superman: Dawn of Justice
Suicide Squad
Justice League
Zack Snyder’s Justice League
The Flash
2022
2026		 Robert Pattinson The Batman
The Batman – Part II
2023– Jensen Ackles (ääni) Justice League: Warworld
Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part One
Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part Two
Justice League: Crisis on Infinite Earths – Part Three
2024– Hamish Linklater (ääni) Batman: Caped Crusader

Videopelejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Batman-videopeleistä
Julkaisu Nimi Kehittäjä/Julkaisija
1986 Batman Ocean
1988 Batman: The Caped Crusader Ocean
1989 Batman Sunsoft
Batman – The Movie Ocean
1991 Batman Atari
Batman – Return of the Joker Sunsoft
1993 Batman Returns Konami
1995 Batman Forever, SNES ja Sega Mega Drive Acclaim
1998 Batman & Robin Acclaim
2000 Batman Beyond: Return of the Joker Acclaim
2001 Batman Vengeance Ubisoft
2002 Batman: Rise of Sin Tzu Ubisoft
2005 Batman Begins Electronic Arts
2008 Lego Batman: The Video Game Traveller’s Tales
2009 Batman: Arkham Asylum Rocksteady Studios
2011 Batman: Arkham City Rocksteady Studios
2012 Lego Batman 2: DC Super Heroes Traveller’s Tales
2013 Batman: Arkham Origins Warner Bros. Games Montréal
2014 Lego Batman 3: Beyond Gotham Traveller's Tales
2015 Batman: Arkham Knight Rocksteady Studios
2016 Batman: Arkham VR Rocksteady Studios

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Daniels, Les: Batman - The Complete History: The Life and Times of the Dark Knight. Chronicle Books. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Flood, Alison: New Batman will be black, DC Comics announces theguardian.com. 11.12.2020. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ 1976 DC Calendar aqua.gjovaag.com Viitattu 8.1.2013 (englanniksi)
  3. ↑ Daniels (1999), s. 18
  4. ↑ Daniels (1999), s. 21
  5. ↑ Daniels (1999), s. 23
  6. ↑ James Sterenko: The Steranko History of Comics 1. Supergraphics, 1970.
  7. ↑ Daniels (1999), s. 18–20
  8. ↑ Kane, Andrae, s. 44
  9. ↑ Kane & Andrae, s. 41
  10. ↑ Daniels, Les. DC Comics: A Celebration of the World's Favorite Comic Book Heroes. New York: Billboard Books/Watson-Guptill Publications, 2003, ISBN 978-0-8230-7919-3, s. 23.
  11. ↑ Boichel, Bill. "Batman: Commodity as Myth." The Many Lives of the Batman: Critical Approaches to a Superhero and His Media. Routledge: Lontoo, 1991. ISBN 978-0-85170-276-6, pp. 6–7.
  12. ↑ Daniels (1999), s. 31
  13. ↑ Wright (2001), s. 19
  14. ↑ Daniels (1999), s. 29
  15. ↑ Finger, Bill, Kane, Bob ja Moldoff, Sheldon: The Batman and How He Came to Be. Detective Comics, marraskuu 1939, nro 33, s. 1–2. DC Comics. (englanniksi)
  16. ↑ Daniels (1999), s. 25
  17. ↑ Wright (2001), s. 17
  18. ↑ Daniels (1999), s. 38
  19. ↑ Daniels (2003), s. 36
  20. ↑ Daniels (1999), s. 42
  21. ↑ Boichel, s. 9
  22. ↑ Wright (2001), s. 59
  23. ↑ Daniels (1999), s. 84
  24. ↑ Boichel, s. 13
  25. ↑ York, Christopher: All in the Family: Homophobia and Batman Comics in the 1950s. The International Journal of Comic Art, 2000, 2. vsk, nro 2, s. 100–110.
  26. ↑ Daniels (1999), s. 94
  27. ↑ Daniels (1999), s. 95
  28. ↑ Finger, Bill (käsikirjoittaja) ja Moldoff, Sheldon (piirtäjä): Gotham Gang Line-Up!. Detective Comics, kesäkuu 1964, nro 328. DC Comics. (englanniksi)
  29. ↑ Benton, Mike. The Comic Book in America: An Illustrated History. Dallas: Taylor, 1989. ISBN 978-0-87833-659-3, p. 69.
  30. ↑ Daniels (1999), s. 115
  31. ↑ Wright (2001), s. 233
  32. ↑ Pearson, Roberta E.; Uricchio, William. "Notes from the Batcave: An Interview with Dennis O'Neil." The Many Lives of the Batman: Critical Approaches to a Superhero and His Media. Routledge: London, 1991. ISBN 978-0-85170-276-6, p. 18.
  33. ↑ Daniels (1999), s. 140
  34. ↑ Batman Artist Rogers is Dead 28.3.2007. SciFi Wire. Arkistoitu 1.2.2009. (englanniksi): "Even though their Batman run was only six issues, the three laid the foundation for later Batman comics. Their stories include the classic 'Laughing Fish' (in which the Joker’s face appeared on fish); they were adapted for Batman: The Animated Series in the 1990s. Earlier drafts of the 1989 Batman movie with Michael Keaton as the Dark Knight were based heavily on their work."
  35. ↑ Boichel, s. 15
  36. ↑ Daniels (1999), s. 147
  37. ↑ Daniels (1999), s. 149
  38. ↑ Wright (2001), s. 267
  39. ↑ Daniels (1999), s. 155
  40. ↑ Daniels (1999), s. 157
  41. ↑ Daniels (1999), s. 161
  42. ↑ Diamond's 2005 Year-End Sales Charts & Market Share newsarama.com. Arkistoitu 25.5.2006. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  43. ↑ July 2005 Sales Charts: All-Star Batman & Robin Lives Up To Its Name newsarama.com. Arkistoitu September 7, 2006. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  44. ↑ Review by Iann Robinson, Crave Online.
  45. ↑ Review by William Gatevackes, PopMatters, 10.2.2006.
  46. ↑ Batman (Volume 2) #21-24
  47. ↑ Batman: The Dark Knight (Volume 2) #0
  48. ↑ Batman: The Knight #1
  49. ↑ Batman #10
  50. ↑ Batman (Volume 2) #48-49
  51. ↑ Justice League: The Darkseid War: Batman #1
  52. ↑ Dark Nights: Metal #2
  53. ↑ Batman: Lost #1
  54. ↑ Batman (Volume 3) #93
  55. ↑ Batman (Volume 3) #134–135
  56. ↑ Batman/Catwoman: The Gotham War: Battle Lines #1
  57. ↑ "I Shared Our Wealth, And Now It's Gone": Batman Has Officially Lost the Last of His Fortune
  58. ↑ "Batman of Zur-En-Arrh: DC's Craziest Dark Knight, Explained"
  59. ↑ "One of DC's Oddest Batmen Just Made a Major Return"
  60. ↑ Superman: How Red Son Transformed Batman and Reinvented the DC Hero Rivalry
  61. ↑ Serafino, Jason: The 50 Coolest Batman Gadgets | 24. Kryptonite Ring Complex. 17.7.2012. Complex Media Inc.. ”By carrying around a kryptonite ring at all times in case he ever needs to belt him.” Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
  62. ↑ DiOrio, Carl: "Dark Knight" plans re-release for Oscar push 11.9.2008. Thomson Reuters. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)
  63. ↑ Truitt, Brian: 2016 brings Batman, Superman and the 'Dawn' of a new superhero universe USA Today. 10.1.2016. Viitattu 14.1.2016. (englanniksi)
  64. ↑ Batmanin ääninäyttelijä Kevin Conroy on kuollut
  65. ↑ "Suicide Squad: Kill the Justice League Isn't Kevin Conroy's Final Batman Performance"
  66. ↑ "Exclusive: Kevin Conroy's Batman and Mark Hamill's Joker Will Appear Together One Last Time in Upcoming Animated Film"
  67. ↑ "Meet the New Voices of Batman, Harley Quinn, and Catwoman: EXCLUSIVE"

Suomennettuja albumeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Adams, Neal: Batman. Tekijänä Neal Adams 1. Tampere: Egmont, 2005. ISBN 952-469-358-5
  • Adams, Neal: Batman. Tekijänä Neal Adams 2. Tampere: Egmont, 2006. ISBN 952-469-512-X
  • Azzarello, Brian & Bermejo, Lee: Jokeri. ((Joker, 2008.) Suomentanut Jouko Ruokosenmäki) Helsinki: Egmont, 2011. ISBN 978-952-233-470-1
  • Loeb, Jeph & Sale, Tim: Riivattu ritari. Kolme Gotham Cityn Halloween-tarinaa. ((Tarinat vuosilta 1993–95.) Suomentanut Petri Silas) Helsinki: Egmont, 2012. ISBN 978-952-233-578-4
  • Loeb, Jeph & Sale, Tim: Batman: Pitkä pyhäinpäivä. ((Long Halloween, 1996–97.) Suomentanut Petri Silas) Helsinki: Egmont, 2013. ISBN 978-952-233-705-4
  • Loeb, Jeph & Sale, Tim: Batman: Synkkä voitto. ((Batman: Dark Victory, 1999–2000.) Suomentanut Petri Silas) Helsinki: Egmont, 2014.
  • Miller, Frank & Janson, Klaus & Varley, Lynn: Yön ritari. ((The Dark Knight Returns, 1986.) Suomentanut Riku Perälä) Tampere: Egmont, 2008. ISBN 978-952-469-927-3
  • Miller, Frank & Mazzucchelli, David: Batman: Ensimmäinen vuosi. ((Batman: Year One, 1987.) Suomentanut Riku Perälä) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-624-1
  • Moore, Alan & Bolland, Brian: Batman: Tappava pila. ((Batman: The Killing Joke, 1988.) Suomentanut Riku Perälä) Semic, 1989. Myös kokoelmassa DC-sankarit: Tekijänä Alan Moore. Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-671-5 Uusi suomennos: Tappava vitsi. ((Batman: The Killing Joke, 1988.) Suomentanut Petri Silas. Esipuhe: Tim Sale. Jälkisanat: Brian Polland) Novara, Italia: RW Kustannus, 2015. ISBN 978-88-68737-95-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Batman.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Batman&oldid=22871918”