Tim Burton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tim Burton
Tim Burton Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2024.
Tim Burton Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2024.
Henkilötiedot
Koko nimi Timothy Walter Burton
Syntynyt25. elokuuta 1958 (ikä 66)
Burbank, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, animaattori, kirjailija, artisti
Puoliso Lena Gieseke (1989–1993)
Lisa Marie (1993–2001)
Helena Bonham Carter (2001–2014)
Ohjaaja
Aktiivisena 1982–
Tunnetuimmat ohjaukset Beetlejuice
Batman
Saksikäsi Edward
Ed Wood
Corpse Bride
Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Timothy ”Tim” Walter Burton (s. 25. elokuuta 1958 Burbank, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja. Hänet tunnetaan mielikuvituksekkaista ja omintakeisista elokuvistaan, joissa on makaabereja ja goottilaisia elementtejä sekä erikoisia hahmoja. Burton on tehnyt näytelmäelokuvien lisäksi stop motion -animaatioita. Burtonin luottonäyttelijä on Johnny Depp ja luottosäveltäjä Danny Elfman.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tim Burton syntyi 25. elokuuta 1958 Burbankissa Los Angelesin esikaupungissa keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä työskenteli huvipuistossa ja äiti piti kauppaa, joka myi kissoihin liittyviä tavaroita. Timillä oli pikkuveli Daniel. Tim ei ollut läheinen vanhempiensa kanssa, ja hän muutti melko nuorena asumaan isoäitinsä luokse. Tim piti nuorena fantasiaelokuvista, erityisesti niitä, joissa oli hirvioitä. Hänen suosikkinäyttelijänsä teini-iässä oli Vincent Price. Burton on kertonut, että kauhuelokuvat antoivat hänelle mahdollisuuden vapautua lapsuutensa kauhuista ja teini-iän ahdistuksesta.[1]

Burtonista kehittyi taitava piirtäjä, ja hän sai stipendin Kalifornian taideinstituuttiin (CalArts) vuonna 1976. Hän teki samoihin aikoihin myös omia lyhytelokuviaan, joista Stalk of the Celery Monster (1979) teki vaikutuksen Disneyn kykyjenetsijöihin. Burton otettiin Disneylle tekemään elokuvaa The Fox and the Hound, mutta Burton pettyi Disneyn pyrkimykseen latistaa taiteilijansa.[2]

Burton ylennettiin Disneyllä konseptiartistiksi, mutta hänen kuvallisia ideoitaan ei käytetty. Hän sai kuitenkin 60 000 dollarin budjetin kuusiminuuttista piirros- ja stop motion -animaatioelokuvaansa Vincent (1982) varten. Elokuva kertoo tarinan seitsenvuotiaasta pojasta, joka haluaa olla Vincent Price ja kuvittelee itsensä makaabereihin tilanteisiin Edgar Allan Poen tyyliin. Burtonin suuresti ihailema Vincent Price antoi elokuvalle kertojanäänen. Vincent voitti useita palkintoja. Seuraavaksi Burton teki Disney Channelille elokuvan Hansel and Gretel (1982), jossa hän pääsi opettelemaan oikeiden näyttelijöiden ohjaamista. Frankenweenie (1984) oli Frankenstein-pastissi, johon mennessä Burtonin omalaatuinen tyyli oli jo alkanut muodostua. Disney ei kuitenkaan esittänyt Burtonin synkkää lyhytelokuvaa, joka oli saanut PG-luokituksen, mutta elokuva nosti Burtonin Hollywoodin kohutuimpien nuorten ohjaajalahjakkuuksien joukkoon.[3]

Kauhukirjailija Stephen King suositteli Burtonia Warnerille, joka kiinnitti Burtonin ohjaamaan 25-vuotiaana ensimmäisen pitkän elokuvansa Pee-wee’s Big Adventure (1985). Elokuvassa on jo Burtonille tyypillisiä elementtejä kuten eriskummallinen maailma unen ja todellisuuden välimaastossa sekä hahmojensa outouteen perustuva juoni. Elokuva menestyi kohtalaisesti, mutta elokuvakriitikot eivät pitäneet siitä ja kutsuivat sitä pelkäksi visuaaliseksi orgiaksi.[4]

Burtonin seuraava ohjaus oli Beetlejuice (1988), joka oli käsikirjoittaja Michael McDowellin mukaan ”optimistinen elokuva kuolemasta”, mikä sopikin Burtonin tyyliin. Elokuvassa perinteiset tilanteet ja arvot käännetään päälaelleen, ja siinä yhdistyvät crazyhuumori ja tumma melankolia. Elokuva sai paljon katsojia, ja sen on sanottu kestäneen myös hyvin aikaa.[5]

Tunnettuna ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burtonin läpimurto suuren yleisön silmissä oli vuonna 1989 ilmestynyt Batman. Se oli synkkä, väkivaltainen ja realistinen sovitus sarjakuvasankarista, ja se noudatti sarjakuvataiteilija Frank Millerin 1986 esittelemää puolta Batmanista. Batman-fanit olivat protestoineet Burtonin päärooliin valitsemaa komedianäyttelijä Michael Keatonia, mutta elokuvasta tuli yksi vuoden suurimmista menestyksistä.[6] Burton ohjasi myös elokuvan jatko-osan Batman – paluu (1992).[7]

Batman-elokuvien välissä Burton teki pienemmän budjetin elokuvan Saksikäsi Edward (1990), joka aloitti hänen ja näyttelijä Johnny Deppin pitkän yhteistyön. Saksikäsi Edward on tarunomainen satiiri, josta on tehty useita tulkintoja. Elokuvan päähahmo on esimerkiksi nähty nuoren Burtonin omakuvana, mutta Burton ei itse ole koskaan suosinut yhtä tulkintaa muiden kustannuksella.[8] Edward on yksi esimerkki Burtonin elokuvissa usein tavattavista nuorista goottihahmoista.[9]

Stop motion -animaatio ja musikaali Painajainen ennen joulua (1993) on Burtonin tunnusomaisimpia luomuksia. Burton teki elokuvaan käsikirjoituksen, ja sen ohjasi animaattori Henry Selick. Elokuva menestyi hyvin, vaikka Disney ei aluksi markkinoinutkaan epätavallista elokuvaa kovin voimakkaasti.[10] Kaksitoista vuotta myöhemmin Burton palasi samaan aiheeseen Corpse Bride -animaatioelokuvalla, joka julkaistiin 2005. Siinä kuolleiden maailma on värikäs siinä kun elävien maailma on yksivärinen. Corpse Bride on räväkkää edeltäjäänsä selvästi hiotumpi ja kypsempi.[11] Vuonna 2012 valmistui Burtonin kolmas animaatio, joka perustuu hänen lyhytelokuvaansa Frankenweenie.[12]

Erikoislaatuisen elokuvaohjaajan elämästä kertova mustavalkoisena kuvattu Ed Wood (1994) oli Burtonin ensimmäinen floppi.[13] Kepeä ja värikäs Mars hyökkää! (1996) oli tyylillisesti Burtonin edellisen elokuvan vastakohta, vaikka palauttikin sen tavoin mieleen 1950-luvun science fiction -elokuvat. Myöskään se ei noussut suosiossa Burtonin menestyselokuvien tasolle. Burtonin seuraava projekti Superman Lives kariutui vuonna 1998. Burton julkaisi samana vuonna runo- ja piirroskokoelmansa The Melancholy Death of Oyster Boy.[14]

Päätön ratsumies (1999) elvytti Burtonin uran, ja elokuvaa pidetään yhtenä hänen parhaistaan. Elokuvassa Burton palasi 1960-luvun goottilaisten kauhuelokuvien tunnelmaan.[15] Elokuvassa Apinoiden planeetta (2001) Burton ei saanut paljonkaan ohjaajan vapauksia, kustannusten kasvu johti käsikirjoituksen lyhentelyyn, ja Burton sairasteli kuvausten aikana. Elokuva oli Burtonille epätyypillinen eikä menestynytkään odotetulla tavalla. Kuvausten aikana Burton tapasi Helena Bonham Carterin, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.[16]

Big Fish (2003) keskittyi kuvaamaan ihmisten tunne-elämää ja oli joidenkin kriitikoiden mukaan Burtonin ensimmäinen ”aikuinen” elokuva.[17] Burton muutti sen jälkeen Lontooseen ja alkoi kuvata siellä seuraavaa elokuvaansa, Roald Dahlin lastenkirjaan perustuvaa Jali ja suklaatehdasta (2005). Burton teki elokuvasta oudomman ja synkemmän kuin tarinan edellinen elokuvaversio vuodelta 1971. Jali ja suklaatehdas oli suurmenestys. Sen menestyksen ansiosta Burton pystyi tekemään synkimmän elokuvansa, musikaalin Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi (2007).[18]

Liisa Ihmemaassa (2010) yhdistelee tietokonegrafiikkaa oikeaan kuvaan ja näyttää paikoin animaatioelokuvalta.[19] Dark Shadows (2012) on Burtonin komediallinen tulkinta 1960-luvun kulttisaippuaoopperasta. Vuonna 2012 Burton julkaisi kokopitkän version 1980-luvun animaatiostaan Frankenweenie. Big Eyes (2014) on tositarina taidemaalari Margaret Keanesta. Seikkailufantasia Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016) pohjautuu nuortenkirjailija Ransom Riggsin kirjaan.[20]

Luottosäveltäjä ja luottonäyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin Burtonin elokuviin on Pee-Wee's Big Adventuresta lähtien säveltänyt muusikko ja elokuvasäveltäjä Danny Elfman (Ed Woodia sekä Sweeney Toddia lukuun ottamatta). Burton käyttää usein luottonäyttelijöitään, ja esimerkiksi Johnny Depp on esittänyt pääroolia useassa Burtonin elokuvassa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burtonin elämänkumppani vuosina 2001–2014 oli näyttelijä Helena Bonham Carter, mutta he eivät koskaan menneet naimisiin. Heillä on kaksi lasta.[21][22]

Burton sai Golden Globe -ehdokkuuden vuonna 2008 parhaasta ohjauksesta elokuvassa Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi (2007).[23]

Burtonin ohjaamat animaatioelokuvat Corpse Bride (2005) ja Frankenweenie (2012) olivat parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkintoehdokkaina.[24]

Elokuvat: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi O T K Huom.
1985 Pee-ween suuri seikkailu Pee-wee’s Big Adventure
1988 Beetlejuice Beetlejuice
1989 Batman Batman
1990 Saksikäsi Edward Edward Scissorhands
vain tarina
1992 Batman – paluu Batman Returns
1993 Painajainen ennen joulua The Nightmare Before Christmas
vain tarina ja hahmot
1994 Kammottava merimatka Cabin Boy
Ed Wood Ed Wood
1995 Batman Forever Batman Forever
1996 James ja jättipersikka James and the Giant Peach
Mars hyökkää! Mars Attacks!
1999 Päätön ratsumies Sleepy Hollow
2001 Apinoiden planeetta Planet of the Apes
2003 Big Fish Big Fish
2005 Jali ja suklaatehdas Charlie and the Chocolate Factory
Corpse Bride Corpse Bride
vain hahmot
2007 Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street
2009 9 9
2010 Liisa Ihmemaassa Alice in Wonderland
2012 Dark Shadows Dark Shadows
Abraham Lincoln: Vampire Hunter Abraham Lincoln: Vampire Hunter
Frankenweenie Frankenweenie
vain idea, tarina ja hahmot
2014 Big Eyes Big Eyes
2016 Liisan seikkailut peilimaailmassa Alice Through the Looking Glass
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children
2019 Dumbo Dumbo
2024 Beetlejuice Beetlejuice Beetlejuice Beetlejuice

Lyhytelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhytelokuvat: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi O T K Huom.
1971 The Island of Doctor Agor
myös sovittajana
Prehistoric Caveman
Houdini: The Untold Story
1972 Tim’s Dreams
1974 1997
1979 Doctor of Doom
King and Octopus Animation
Stalk of the Celery Monster
1982 Luau
Vincent Vincent
1983 Hansel and Gretel
vain idea
1984 Frankenweenie Frankenweenie
vain idea
2000 The World of Stainboy
2013 Kapteeni Sparky ja lentävät lautaset Captain Sparky vs. The Flying Saucers
Televisio: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi / jaksojen määrä O T K Huom.
1986 Alfred Hitchcock esittää Alfred Hitchcock Presents “The Jar”
Faerie Tale Theatre “Aladdin and His Wonderful Lamp”
1987 Hämmästyttävät tarinat Amazing Stories “Family Dog”
vain tarina
19891991 Beetlejuice Beetlejuice 94 jaksoa
vastaavana tuottajana
1993 Family Dog Family Dog 10 jaksoa
vastaavana tuottajana
2000 Lost in Oz pilottijakso
vastaavana tuottajana; vain tarina
2022 Wednesday Wednesday
vastaavana tuottajana

Musiikkivideot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkivideot: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana
Vuosi Kappaleen musiikkivideo Yhtye / artisti O T K Huom.
2006 ”Bones” The Killers
2012 ”Here with Me”
Muut työt
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Työ Viihteenlaji Huom.
1978 Taru sormusten herrasta The Lord of the Rings taiteilija elokuva
1979 Muppet-elokuva The Muppet Movie nukketaiteilija elokuva
Stalk of the Celery Monster animaattori lyhytelokuva
1981 Topi ja Tessu The Fox and the Hound animaattori elokuva
1982 Luau animaattori lyhytelokuva
Tron Tron animaattori elokuva
Vincent Vincent lavastaja lyhytelokuva
1983 Hansel and Gretel lavastaja lyhytelokuva
1984 Frankenweenie Frankenweenie kuvakäsikirjoittaja lyhytelokuva
1985 Hiidenpata The Black Cauldron konseptikuvittaja elokuva
1987 Hämmästyttävät tarinat Amazing Stories animaatiosuunnittelija televisiosarja jakso “Family Dog”
19891991 Beetlejuice Beetlejuice kehittäjä televisiosarja 94 jaksoa
1993 Family Dog Family Dog suunnittelukonsultti televisiosarja 10 jaksoa
Roolit
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Viihteenlaji
1971 The Island of Doctor Agor tohtori Agor lyhytelokuva
1979 Doctor of Doom Don Carlo lyhytelokuva
Muppet-elokuva The Muppet Movie nuken esittäjä elokuva
1982 Luau Korkein olento / Mortie lyhytelokuva
1985 Pee-ween suuri seikkailu Pee-wee’s Big Adventure roisto kujalla elokuva
1992 Singles Singles Brian elokuva
Hoffa Hoffa ruumis elokuva
2012 Vampires Kiss & Blood Inside Abraham Van Helsing lyhytelokuva
Men in Black III – miehet mustissa III Men in Black III avaruusolio elokuva
2016 Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children matkustaja elokuva

Suomennetut kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Ferenczi 2010, s. 8–9.
  2. Ferenczi 2010, s. 9.
  3. Ferenczi 2010, s. 10–15.
  4. Ferenczi 2010, s. 15–20.
  5. Ferenczi 2010, s. 20–24.
  6. Ferenczi 2010, s. 33.
  7. Ferenczi 2010, s. 39.
  8. Ferenczi 2010, s. 40–45.
  9. Ferenczi 2010, s. 26.
  10. Ferenczi 2010, s. 49–54.
  11. Ferenczi 2010, s. 56–59.
  12. Biography 10.11.2015. NY Times. Arkistoitu 10.11.2015. Viitattu 20.1.2015.
  13. Ferenczi 2010, s. 61–67.
  14. Ferenczi 2010, s. 69–72.
  15. Ferenczi 2010, s. 74.
  16. Ferenczi 2010, s. 80.
  17. Ferenczi 2010, s. 82.
  18. Ferenczi 2010, s. 84–86.
  19. Ferenczi 2010, s. 92.
  20. Tim Burton Encyclopædia Britannica. 28.11.2016. Viitattu 31.12.2016.
  21. William Langley: Helena Bonham Carter and Tim Burton: eccentricty and domesticity don't mix The Telegraph. 28.12.2014. Viitattu 20.1.2015.
  22. Tim Burton and Helena Bonham Carter Split US Magazine. 20.12.2014. Viitattu 20.1.2015.
  23. Tim Burton The Golden Globes. Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 30.12.2016.
  24. Academy Awards Database: Tim Burton Yhdysvaltain elokuva-akatemia (englanniksi) Viitattu 30.12.2016

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tim Burton Internet Movie Databasessa. (englanniksi)