Leopold I (Belgia)

Leopold I
Leopold I, George Dawen maalaama muotokuva 1820-luvulta.
Belgialaisten kuningas
Valtakausi	21. heinäkuuta 1831 – 10. joulukuuta 1865
Seuraaja	Leopold II
Syntynyt	16. joulukuuta 1790 Coburg, Baijeri
Kuollut	10. joulukuuta 1865 (74 vuotta) Bryssel, Belgia
Puoliso	Charlotte Augusta Louise d’Orléans
Lapset	Louis-Philippe Leopold II Philippe Charlotte George Arthur
Koko nimi	Léopold Georges Christian Frédéric
Suku	Saksi-Coburg-Gotha
Isä	Frans I
Äiti	Augusta Reuss von Ebersdorf
Uskonto	luterilainen
Nimikirjoitus

Leopold I (16. joulukuuta 1790 Coburg, Baijeri – 10. joulukuuta 1865 Laeken, Belgia) oli ensimmäinen Belgian kuningas vuosina 1831–1865.

Leopold toimi myös vapaamuurarina.

Tausta

Leopold oli saksalaisen Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuakunnan hallitsijan Frans I:n ja tämän toisen puolison, kreivitär Augusta Reuss von Ebersdorfin nuorin poika. Hänen vanhempi veljensä Ernst vaihtoi vuonna 1826 Saalfeldin alueen Gothaan, minkä jälkeen sekä herttuakunnan että suvun nimeksi tuli Saksi-Coburg-Gotha (Sachsen-Coburg und Gotha).

Sotilasura

Leopold sai jo viisivuotiaana Venäjän keisarikunnan Izmailovon kaartinrykmentin everstin arvon. Hänestä tuli 12-vuotiaana kenraali. Hän vietti vuonna 1806 hetken aikaa Ranskan keisari Napoleonin hovissa sen jälkeen kun tämä oli joukkoineen valloittanut Saksi-Coburg-Saalfeldin. Leopold kuitenkin kieltäytyi Napoleonin tarjoamasta adjutantin arvosta ja matkusti Venäjän keisari Aleksanteri I:n luokse. Leopold osallistui everstin arvoisena venäläisessä ratsuväkirykmentissä vuonna 1814 Lützenin, Bautzenin ja Leipzigin taisteluihin Napoleonin joukkoja vastaan. Näiden taistelujen seurauksena hänelle suotiin marsalkan arvo.

Perheet

Kun Eurooppaan saatiin rauha, Leopold avioitui 2. toukokuuta 1816 Ison-Britannian prinsessa Charlotte Augustan kanssa. Charlotte oli Ison-Britannian sijaishallitsijan ja tulevan kuninkaan Yrjö IV:n ainoa laillisesta avioliitosta syntynyt lapsi ja siten oletettu tuleva hallitsija. Hän kuitenkin menehtyi synnytykseen jälkeen 6. marraskuuta 1817.

Tämän lyhyen avioliiton jälkeen herttua Leopold keskittyi auttamaan sukulaisiaan nousemaan niin Portugalin kuin Ison-Britanniankin valtaistuimille. Lisäksi hän oli sisarentyttärensä Viktorian, tulevan Ison-Britannian hallitsijan, neuvonantajana.

Leopold nai 2. kesäkuuta 1829, joidenkin mielestä laittomasti, näyttelijätär Caroline Auerin, joka oli hänen avustajansa Christian von Stocmarin serkku. Carolinesta tehtiin Montgomeryn kreivitär. Avioliitto päättyi vuonna 1831.

Kolmannen avioliittonsa Leopold solmi kuninkaana 9. elokuuta 1832. Puoliso oli Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin tytär Louise d’Orléans. Avioliitosta syntyi neljä lasta:

• Louis-Philippe Victor Ernest (1833–1835)
• Léopold Louis-Philippe Marie Victor (1835–1908), Belgian kuningas nimellä Leopold II
• Philippe Eugène Ferdinans Marie Clément Baudoin Léopold Georges (1837–1905), Flanderin kreivi ja kuningas Albert I:n isä.
• Marie-Charlotte Amélie Auguste Victoire Clémentine Léopoldine (1840–1927), Meksikon keisarinna, keisari Maksimilian I:n puoliso.

Kuningas Leopoldilla oli myös kaksi avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, joiden äiti oli Arcadia Claret, Eppinghoven paronitar:

• George, Eppinghoven paroni (1849–1904) ja
• Arthur, Eppinghoven paroni (1852–1940).

Valinta kuninkaaksi

Leopold I, Franz Xaver Winterhalterin maalaama muotokuva noin vuodelta 1840.

Vuonna 1830 kreikkalaiset tarjosivat Leopoldille Kreikan kruunua, mutta hän kieltäytyi siitä. Alankomaista 4. lokakuuta 1830 itsenäistyneen Belgian kansalliskokous pyysi Leopoldia perustettavan kuningaskunnan hallitsijaksi. Leopold hyväksyi pyynnön, ja hänestä tuli belgialaisten kuningas 26. kesäkuuta 1831. Hän vannoi uskollisuutta uuden valtion perustuslaille Brysselin kuninkaallisessa palatsissa 21. heinäkuuta 1831. Tämä päivä on sen jälkeen ollut belgialaisten yleinen vapaapäivä.

Vain pari viikkoa myöhemmin Alankomaat aloitti 2. elokuuta 1831 hyökkäyssodan Belgiaa vastaan. Kokeneena sotilaana Leopold puolusti henkilökohtaisesti Brysseliin johtavaa tietä. Vihollisuudet jatkuivat aina vuoteen 1839, ja rauhansopimuksen allekirjoitus sinetöi lopullisesti Belgian itsenäisyyden.

Valtakausi

Leopoldin valtakausi oli Belgialle ja eritoten sen ranskankieliselle eteläosalle Vallonialle voimakkaan teollistumisen aikakautta. Voimakkaasti Isoon-Britanniaan suuntautuneena Leopold myötävaikutti uusien teollisten keksintöjen tuloa maahansa. Ensimmäinen mannereurooppalainen rautatieyhteys avattiinkin 5. toukokuuta 1835 Brysselin ja Mechelenin välille. Näin kuningas toteutti erään haaveistaan.

Ulkopolitiikassa Leopold pyrki käyttämään hyväkseen kaikkia mahdollisia ulkopuolisia suhteitaan suojellessaan uutta ja herkkää kuningaskuntaansa. Näin eritoten Ranskan ja Preussin tavoitteiden suhteen hän oli tiukkana. Erityisesti tämä tuli esiin Napoleon III:n ollessa Ranskan keisarina, sillä tämä halusi liittää Belgian osaksi Ranskaa.

Vuonna 1849 Leopold toimi sisarentyttärensä, kuningatar Viktorian ja veljensä Ernst I:n pojan, prinssi Albertin avioliiton välittäjänä.

Suurin poliittinen tappio Leopoldille oli, kun hän ei vuonna 1842 onnistunut saamaan aikaan lapsityövoiman kieltoa tehtaissa ja kaivoksissa.

Vaikka Euroopan yli pyyhkäisi vuonna 1848 vallankumousten aalto ja Leopoldin appi, Ranskan kuningas Ludvig Filip joutui luopumaan vallasta, Leopoldin Belgia pysyi puolueettomana ja eritoten juuri hallitsijansa toimenpiteiden ansiosta.

Leopold I kuoli Laekenin linnassa 19. joulukuuta 1865. Hänet on haudattu Laekenin linnankirkon kuninkaalliseen hautakryptaan, kuten kaikki myöhemmätkin Belgian kuninkaat.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leopold I Wikimedia Commonsissa