Lammin vapaaseurakunta
Lammin vapaaseurakunta | |
---|---|
Suuntautuminen | vapaakirkollisuus |
Kirkkokunta | Suomen Vapaakirkko |
Perustettu | 1903 (1990) |
Seurakunnan johtaja | Päivö Juntumaa |
Pääkirkko |
Palkkisillantie 1 16900 Lammi |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Lammin vapaaseurakunta on Hämeenlinnan Lammilla toimiva vapaaseurakunta. Seurakunnan johtaja on Päivö Juntumaa. Seurakunta kokoontuu Lammin vapaakirkossa, joka sijaitsee Kirnumäen asuinalueella Palkkisillantien varressa. Lisäksi seurakunnalla on rukoushuone Auttoisissa. Seurakunta kuuluu Suomen Vapaakirkko -kirkkokuntaan.[1][2] Seurakunnan toimintaan kuuluvat opetustilaisuuksien lisäksi sanan ja rukouksen illat, aamuhetket, yhteistilaisuudet sekä lähetystyö.[3]
Vapaakirkollisen toiminnan mainitaan alkaneen Lammilla jo vuonna 1901, jolloin paikkakunnalla vaikutti Emil Seppälä. Seurakunta perustettiin vuonna 1903. Lammin vapaaseurakunnasta muodostui suomenkielisen vapaakirkollisuuden voimakkain maaseutuyhteisö 1900-luvun alussa. Vapaakirkollisuus sai kannatusta myös Lammin ympäryskunnissa. Lammilta käsin vapaakirkollinen liike levisi muun muassa Luopioisiin.[4][5] Alkuvuosina seurakunta toimi Vapaan Lähetyksen yhteydessä ja vuodesta 1944 lähtien osana Hämeenlinnan vapaaseurakuntaa. Lammin vapaaseurakunta itsenäistyi omaksi paikallisseurakunnakseen vuonna 1990.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yhteystiedot Lammin vapaaseurakunta. Viitattu 29.12.2024.
- ↑ Seurakunnat Suomen Vapaakirkko. Viitattu 29.12.2024.
- ↑ Toiminta Lammin vapaaseurakunta. Viitattu 29.12.2024.
- ↑ Kertomus Suomen Vapaakirkon, vapaan lähetyksen, varhaisnuorisoliiton ja vapaakirkon nuorten C.E. liiton toimintavuodelta 1928, s. 3–32. Tampere: Suomen Vapaakirkko, 1929.
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 86–94. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Vuosikirja 1991, s. 9, 56–57. Hämeenlinna: Suomen Vapaakirkko, 1991. ISSN 0358-1527