Lambert Petterson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Lambert Petterson (19. marraskuuta 1864 Hausjärvi27. syyskuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[1] Hän suunnitteli rakennuksia pääasiassa Tampereelle. [2]

Petterson valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1885. Hän työskenteli opiskelun ohessa Gustaf Nyströmin ja F. A. Sjöströmin arkkitehtitoimistoissa ja valmistuttuaan teki töitä myös Theodor Deckerin kanssa. Myöhemmin (1887–1888) Petterson opiskeli vielä yhden lukuvuoden Dresdenin Polyteknillisessä korkeakoulussa. Sen jälkeen hän toimi kolmisen vuotta lääninrakennuskonttorin vt. esimiehenä Hämeenlinnassa. Seuraavaksi Petterson muutti Tampereelle, missä hän oli vt. kaupunginarkkitehtina F. L. Caloniuksen jälkeen 1891–1900 ja vakinaisena kaupunginarkkitehtina 1902–1918. Tampereen-kautensa jälkeen Petterson työskenteli Hämeenlinnan toisena lääninarkkitehtinä ja yleisten rakennusten ylihallituksen piirustuskonttorin johtajana.[1][3][2]

Pettersonin tullessa kaupunginarkkitehdiksi Tampereen kaupungin rakentamisessa alkoi voimakas kehityskausi ja rakennustapain murroskausi. Pettersonilla oli suuri työtaakka hänen johtaessaan tontinmittaukset ja -paalutukset, asemakarttatyöt, rakennustarkastukset, viemärisuunnittelut ja kaupungin omat rakennustyöt. Hänen osalleen tuli muun muassa kaupungin teurastuslaitoksen, sähkölaitoksen, tulli- ja pakkahuoneen, uimalaitoksen ja mielisairaalan rakennustöiden suoritus.[2]

Tampereella Petterson uudisti 1890-luvulla Kyttälän ja Tammelan asemakaavoja ja suunnitteli kaupunkiin lukuisia uusrenessanssityylisiä rakennuksia, joista ensimmäisiä oli Ruuskasen talo. Myöhemmässä tuotannossaan hän omaksui vaikutteita myös jugendtyylistä, mutta se jäi hänen töissään sivurooliin. Petterson oli erikoistunut tehdasrakentamiseen, ja hän piirsi taloja lähes kaikille Tampereen teollisuuslaitoksille.[4]

  1. a b Kivinen, Paula: Tampereen jugend: Arkkitehtuuri–taideteollisuus, s. 17. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06941-1
  2. a b c Arkkitehti Lambert Petterson 70-vuotias, Aamulehti, 19.11.1934, nro 313, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 16.11.2024
  3. Niemelä, Jari: Finlaysonin palatsi – helmi kansallismaisemassa, s. 110. Tampere: Olander Kiinteistöt, 2009. ISBN 978-952-92-6000-3
  4. Kivinen 1982, s. 17–19; Niemelä 2009, s. 111–112.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]