Viikinsaari

Viikinsaari

Viikinsaari Pyynikin näkötornista kuvattuna

Sijainti	61°29.2′N, 023°41.5′E, Tampere Suomi
Vesialue	Pyhäjärvi
Pinta-ala	0,149 km²

Väestö

Asukasluku	asumaton

Viikinsaari Pirkkalan Pereensaaresta.

Viikinsaari on Pyhäjärven saari ja perhepuisto 20 minuutin laivamatkan päässä Tampereen keskustasta. Viikinsaaressa voi retkeillä muuten vaan tai osallistua kesän runsaaseen ohjelmatarjontaan. Saaren laivaliikenteestä vastaa Suomen Hopealinja. Laivat lähtevät Laukontorin satamasta touko-kesäkuun vaihteesta elokuun puoliväliin, tilauksesta muulloinkin.

Saaren palveluihin kuuluvat uimarannat, lasten leikkipaikat ja pelikentät. Grilli- ja keittokatos ovat vapaasti käytettävissä ja rantasauna lämpiää tilauksesta. 12-paikkainen satama palvelee pienveneilijöitä. Saaressa on myös ravintola Viikinsaari sekä grillikioski.

Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut vastaa suurimmaksi osaksi saaren monipuolisesta ohjelmatarjonnasta kuten lastenpäivistä, lavatansseista, tanssikursseista, lasten luontokoulusta ja musiikkitapahtumista. Myös muut tahot, esimerkiksi Suomen Hopealinja, tuottavat saareen tapahtumia. Esimerkiksi TaTU Tampere järjestää vuosittain heinä­kuun lopulla Viikin­saaren ympäri­uinnin.

Historiaa

Viikinsaaren historia alkaa seitsemänneltä vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin saari syntyi maan­kohoamisen seurauksena. Kivikauden asutuksen jäljiltä on tehty hajalöytöjä, muun muassa Viikinsaaren kaksoiskirves ja kaksoistaltta. Varhaisin kirjallinen maininta löytyy Pirkkalan syyskäräjien pöytäkirjoista vuodelta 1596. Tuolloin käräjöitiin heinän varastamisesta.

Saaren vanha nimi on ollut Kaidesaari tai Iso Kaidesaari, koska länsipuolella sijaitsevaa Lehtisaartakin on kutsuttu Kaidesaareksi. Viikinsaari on jo kauan ollut tunnettu kesävirkistyspaikkana, sillä sen luonnon vehreyttä ja kauneutta on aina kiitetty. Viikinsaari kuului aikoinaan Pirkkalan Nikkilän talon maihin, mutta se myytiin viinakannun hinnalla Viikin kartanolle, ja saarta alettiin kutsua nykyisellä nimellään.

Viikinsaari on toiminut virkistysalueena jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1866 leipurimestari Carl Gustaf Tallqvist perusti sinne ensimmäisen ulkoilmaravintolan ostettuaan Viikinsaaren ja lähellä sijaitsevan Lehtisaaren Viikin kartanon omistajalta. 1870- ja 1880-luvuilla saaressa vietettiin iloista elämää, kun siitä aluksi tuli herrasväen huvittelupaikka. Tallqvist kuljetti vieraita saareen omalla höyrypurrellaan ja sen vetämällä lotjalla mutta saareen saattoi tulla myös omalla veneellä. Vilkkaimmillaan saaren elämä oli lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Viikinsaaren huvikausi alkoi juhannuksena ja jatkoi elokuun puoliväliin saakka. Tallqvist osti saaren omakseen vuonna 1881. Maanmittaustoimituksessa mainittiin tuolloin ison osan saaresta olleen hoidettua puistoa.

Tallqvistin kuoltua Viikinsaari oli jonkin aikaa oman onnensa nojassa. Pässien ja pirkkalalaisten talojen varsojen lisäksi saarella kävi paljon joutoväkeä, joka harrasti muun muassa viinanjuontia ja tappeluita. Saaresta korjattiin myös heinää. Vuonna 1893 Tampereen kaupunki osti Tampereen Anniskeluosakeyhtiön voittovaroilla Viikinsaaren Tallqvistin perikunnalta ja rakensi sinne uuden ravintolan vuonna 1895. Osto tehtiin Tampereen Työväenyhdistyksen aloitteesta, yhdistys halusi saada Tampereen työväestölle Helsingin Korkeasaaren kaltaisen virkistyspaikan. Viikinsaaren uusi ravintola vihittiin käyttöön 26. toukokuuta 1896. Myöhemmin saari oli etupäässä työväenyhdistyksen käytössä. Saaren vartijana toimi neljännesvuosisadan ajan Yrjö Mäkelinin isä suutari Vilho Mäkelin. Vuonna 1900 Viikinsaaren ravintolan vuokrasi kapellimestari Aksel Liljeström, joka kuljetti talvella jäätä pitkin Viikinsaareen Pyynikiltä Joselinin entisen ravintolan keilaradan uudellen pystytettäväksi. Samana vuonna rakennettiin myös arkkitehti Berndt Blomin piirustusten mukaan Viikinsaaren linnaksi kutsuttu virasto- ja putkarakennus. Alkuvaiheessa Viikinsaareen kuljettiin soutuveneillä kun laivakuljetuksia ei vielä ollut. Myöhemmin kaupunki on rakentanut ravintolan lisäksi saareen muun muassa ulkoilmanäyttämön, tanssilavan, keilaradan ja saunan. Rakentaminen ja virkistystoiminta on keskittynyt saaren itäosaan. Viime sotien jälkeen Viikinsaaren virkistyskäytössä oli jälleen pieni tauko, mutta nykyään sen käyttö on jälleen lisääntynyt säännöllisen laivaliikenteen myötä.

Luonnonsuojelualue

Viikinsaaren kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueen pinta-ala on 10,53 hehtaaria. Luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tarkoitus on taata Viikinsaaren luonnonsuojelualueen monipuolisen lehtoluonnon säilyttäminen ja alueen ohjattu käyttö kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualueena.

Luonnonsuojelualueen kasvillisuus on enimmäkseen lehtokasvillisuutta ja alue kuuluukin Pirkkalan lehtokeskukseen. Viikinsaaressa on runsas putkilokasvilajisto. Kaiken kaikkiaan saarelta on löydetty 253 putkilo­kasvi­lajia, joista 150 on alkuperäisiä. Vaateliaimpia lajeja edustavat alueella muun muassa lehto-orvokki, lehtoimikkä, keltavuokko, soikkokaksikko, lehtopähkämö ja mustakonnanmarja. Kotkansiipi­valtainen lehto kuuluu saaren erikoisuuksiin. Alueella kasvaa myös Länsi-Suomessa harvinaista nurmikaunokkia.

Sienilajistossa on muutamia harvinaisia lajeja kuten savukärpässieni ja kirjomaltoseitikki. Lisäksi saarelta on löydetty myös yksi Suomelle uusi laji, saravinokas.

Viikinsaaren linnusto on monipuolinen ja linnuston tiheys on korkea. Saarella pesii 30 lajia. Pikkusieppo, mustapääkerttu, lehtopöllö ja nuolihaukka ovat näistä lajeista harvinaisimpia.

Viikinsaari on hyvä retkeily- ja opetuskohde. Luonnonsuojelualueella on merkitty luontopolku.

Kasvillisuus

Viikinsaaren luonnonsuojelualueella on pääasiassa rehevää ja monipuolista lehtokasvillisuutta. Alue on jaettu kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jotka muuttuvat sisäosien tuoreista PuViT (lehtoimikkä-lehto-orvokkityyppi) - ja OmaT (käenkaali-oravanmarjatyyppi) -lehdoista rantaviivan tuoreeseen (MT, mustikkatyyppi)) ja lehtomaiseen (OMT, käenkaali-mustikkatyyppi) kankaaseen. Pinta-alaltaan suurin kasvillisuusvyöhyke on OmaT-tyypin tuore lehto.

Koko Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilokasvilajia. Näistä arviolta 150 on saattanut olla saaressa alkuperäisiä. Loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen mukana. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut saaren käytön kasvaessa lisää kasvupaikkoja, osa lajeista on vähentynyt. Vain kahden alkuperäiskasvin tiedetään varmuudella hävinneen, näsiän (Daphne mezereum) ja kaihe­orvokin (Viola selkirkii).

Puu- ja pensaskerros

Luonnonsuojelualueen valtapuustoa ovat metsäkuusi (Picea abies) ja koivut (Betula pendula ja B. pubescens). Mäntyä (Pinus sylvestris) esiintyy voimakkaimmin lounaisrannan tuoreella kankaalla.

Alueella esiintyvä kataja (Juniperus communis) on paikoitellen kärsinyt varjostuksesta. Visakoivua (Betula pendula var. carelica) esiintyy myös kookkaina yksilöinä. Tasaisesti koko alueella kasvaa pihlaja (Sorbus aucuparia) ja haapa (Populus tremula), joka muodostaa yhtenäisiä haavikoita vanhoilla niittyalueilla.

Pääasiassa rantojen tuntumassa esiintyy harmaa- (Alnus incana) ja tervaleppää (A. glutinosa) sekä tuomea (Prunus padus), joka kasvaa myös saaren sisäosissa. Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pajujen (Salix) sukuun kuuluvat lajit: halava (S. pentandra), raita (S. caprea), kiiltopaju (S. phylicifolia), tuhkapaju (S. cinerea) ja mustuvapaju (S. myrsinifolia). Sisäosien rehevissä lehdoissa kasvaa myös muutamia metsä­lehmuksia (Tilia cordata). Yksi kynäjalavan (Ulmus laevis) taimi havaittiin vuonna 1989. Puustoa on hakattu aukoksi alueen lounaisosassa sekä luoteiskärjessä. Kumpikin hakkuuala on suuruudeltaan noin 0,1 ha. Tällä hetkellä alat ovat lehtipuuvaltaisia, noin 2 m korkeita taimikoita.

Pensaskerroksen muodostavat korpipaatsama (Rhamnus frangula), terttuselja (Sambucus racemosa) ja koiranheisi (Viburnum opulus), jotka kasvavat tasaisesti alueen lehto-osissa. Myös lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) esiintyy, mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksen kasveja.

Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelualueen puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksijaksoinen. Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa 70-90-vuotiaita, 20-24 metriä korkeita, kuusia ja koivuja. Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tämän kerroksen alla ja paikoitellen ylimmän latvuskerroksen puuttuessa omina kuvioinaan kasvaa 10-30-vuotias, pääosin kuusivaltainen kerros. Lahopuuta alueella on niukasti. Tämä johtunee siitä, että tuulenkaatoja ja lahoavia puita on korjattu polttopuuksi. Kenttäkerros Viikinsaaren suojelualueen lajirunsainta aluetta ovat sisäosan lehdot: lehtoimikkä-lehto-orvokkilehto, nuokkuhelmikkä-linnunherne (MeLaT) lehto, OmaT- lehto sekä saniaislehto (FT) B lehtokorpi.

Vaateliaimmista lehtokasveista esiintyvät muun muassa lehto-orvokki (Viola mirabilis), lehtoimikkä (Pulmonaria obscura), keltavuokko (Anemone ranunculoides), lehtopähkämö (Stachys sylvatica), soikkokaksikko (Listera ovata) sekä mustakonnanmarja (Actaea spicata).

Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kasvupaikoista löytyy velholehteä (Circaea alpina) ja nokkosta (Urtica dioica). Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikasvusto (Matteuccia struthiopteris), jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää (Chrysosplenium alternifolium) sekä mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvillisuuskuvaa, jolloin varsinkin käenkaalin (Oxalis acetosella) osuus kenttäkerroksen kasvillisuudesta nousee. Heinä­kasvillisuus, kuten metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja lampaannata (Festuca ovina), on voimakkaimmillaan lounaisosan hakkuualalla.

Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäytössä ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- ja kulttuurikasveja. Vuohenputki (Aegopodium podagraria) esiintyy yhtenäisinä aloina. Paikan rehevyydestä ja kosteudesta kielivät muun muassa hiirenporras (Athyrium filix-femina) sekä kevätlehtoleinikki (Ranunculus fallax).

Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuore ja lehtomainen kangas B rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypillisiä kangasmaiden kasveja. Alueella on jonkin verran raivattu aliskasvillisuutta ja samalla hävitetty lehtopensaita. Vaateliaita lehtokasveja ei kangasmaalla kasva.

Rannan kivikkoisessa ja niukkalajisessa elinympäristössä kasvaa 28 eri kasvilajia joista yleisimpinä rantakukka (Lythrum salicaria), myrkkykeiso (Cicuta virosa), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), viiltosara (Carex acuta) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora).

Eläimet

Viikinsaaren suojelualueen eläimistöstä on tutkittu vain linnustoa. Muu eläimistö lienee tyypillistä piensaarieläimistöä, eikä harvinaisemmista lajeista ole ainakaan havaintoja.

Saaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalaisesta peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikkusieppo (Ficedula parva), joka lienee saarella myös pesinyt, vaikka varmaa havaintoa ei olekaan. Vaateliaita lajeja edustaa mustapääkerttu (Sylvia atricapilla). Linnustotakseerauksia on tehty saarella kaksi, vuosina 1991 ja 1996.

Vuonna 1991 saarella todettiin 30 lajin muodostaneen 121 reviiriä ja 1996 25 lajia 86 reviiriä. Kolopesijöitä saarella on vähän. Suojelualueella ei ole linnunpönttöjä, joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä sijaitseviin pönttöihin. Linnustossa oli v. 1996 yhdeksän valtalajia, neljä lisälajia ja seitsemän jäännöslajia. Diversiteetti-indeksi oli 2.67 mikä merkitsee melko monipuolista pesimälinnustoa. Indeksiä alentaa parimäärien epätasainen jakaantuminen eri lajien kesken; valtalajien osuus oli koko parimäärästä 57%. Viikinsaaren linnuston kokonaisparitiheys oli 1991 810.7 paria/km2. ja 1996 576.2. Paritiheyttä voidaan pitää varsin korkeana.

Nykyinen tila ja käyttö

Viikinsaari on Tampereen kaupungin omistuksessa, ja voimassa olevassa yleiskaavassa saari on määritelty virkistysalueeksi. Kaupungin kulttuuritoimisto vastaa alueen toiminnasta. Viikinsaaren itäosaan on keskitetty laivamatkailu-, ravintola- sekä harrastustoimintaa. Saaren länsiosa on säilynyt rakentamattomana ja sisäosaltaan luonnontilaisena.

Alue on luonteeltaan puolikulttuurilehtoa, jota ihminen on muuttanut vuosisatojen ajan karjan laiduntamisella, heinän korjuulla ja hakkuilla. Vaikka kulttuurin vaikutus on jättänyt jälkensä, se ei kuitenkaan ole hävittänyt saaren lehtoluontoa.

Vuodesta 2015 alkaen Viikinsaaressa on järjestetty Saarihelvetti-metallifestivaali.

Pyhäjärven kappeli

Pyhäjärven kappeli. Taideteos Ilkka Väätti ja työryhmä 1995.

Viikinsaaressa sijaitsee ekumeeninen Pyhäjärven kappeli. Entinen putkarakennus on taiteilija Ilkka Väätin suunnitelman pohjalta muutettu idän ja lännen kirkot yhdistäväksi hiljentymispaikaksi ja kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi. Kappelin kuvasymboliikka kertoo myös esikristillisestä uskonnollisesta maailmasta.

Katolis-luterilainen kappeli sijaitsee läntisessä sellissä. Kappeli nimettiin 1400-luvun lopulla eläneen ja vaikuttaneen fransiskaanijohtajan Stefanus Laurentinin mukaan. Alttarimaalaus, vastakkaisen seinän Kristoforos-legendakuvitus, vihkiristit ja muut läntisen kirkon kristilliset symbolit hallitsevat kappeliosaa. Ekumeniaa edustaa muun muassa alttaripöytään kuvattu Jerusalemin risti.

Itäisen kirkon traditiota edustaa itäisen sellin kappeli. Se sai nimensä vepsäläismunkin, Pyhän Aleksanteri Syväriläisen mukaan. Hän eli 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa, toimi munkkina Valamon luostarissa ja perusti myöhemmin Syvärin luostarin Laatokan itärannalle. Kappelin seinällä on piirroskuva keskiajan Syvärin luostarista. Jerusalemin risti symboloi kristillisten kirkkojen alkuyhteyttä.

Esikristillinen ja ns. barbaarikristillinen maailma tulevat vastaan jo kappelin etuhuoneessa. Sen seinillä on esikristillisiä symboleja, mutta myös alkuseurakunnan kalasymboleja, vihkiristejä ja kaiken yläpuolella Pyhän Mikaelin käsi punnitsemassa Kristusta ja paholaista. Huoneessa on myös suuri puinen kasteallas.

Kappelikokonaisuuden vihki kirkolliseen käyttöön 4.6.1995 Tampereen piispa Paavo Kortekangas yhdessä Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran Risto Linnun kanssa. Kappelia on käytetty matkailukohteena ja hiljentymispaikkana ja siellä on pidetty myös kristillisiä vihkiäisiä ja kastetilaisuuksia.

Pyhäjärven kappeli on uniikki taideteos ja tiettävästi ainut kirkkorakennus, jossa saman katon alla on käytössä sekä läntisen että itäisen kirkon traditio.

Aiheesta muualla

• Kuva kesäravintolasta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Viikinsaaren Facebook-sivut
• Viikinsaari, Suomen Hopealinja