Pieniannoksinen naltreksoni

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta LDN)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pieniannoksinen naltreksoni (low dose naltrexone eli LDN) on hoito, jossa immunimodulaattorina toimivaa naltreksonia käytetään äärimmäisen pienenä annoksena virallisen käyttöaiheensa ulkopuolella. Vaikuttavan ainesosan annos on LDN-käytössä vain noin yksi kymmenesosa normaaliannoksesta tai vieläkin vähemmän, minkä vuoksi LDN-hoidolla ei ole havaittu olevan sivuvaikutuksia mahdollisten ohimenevien aloitusoireiden jälkeen. LDN-hoito kehitettiin 1980-luvulla alun perin HIV-infektion ja MS-taudin hoitoon professori Bernard Biharin toimesta. Myöhemmin sillä alettiin hoitaa myös muun muassa systeemistä Lupus Erythematosusta eli SLE-tautia, ärtyneen paksusuolen oireyhtymää, kroonista väsymysoireyhtymää, fibromyalgiaa sekä muita neurodegeneratiivisia ja autoimmuunisairauksia sekä jopa syöpää.[1] Vuonna 2007 ilmestyneen tutkimuksen mukaan Crohnin tauti menisi remissioon eli oireettomaan tilaan jopa kolmanneksella NLD-hoitoa saaneista potilaista[2]. Viime vuosina LDN-hoidon suosio on kasvanut voimakkaasti, siitä on julkaistu yhä enemmän tutkimuksia lääketieteellisissä julkaisuissa sekä järjestetty konferensseja vuosittain.

Vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkakin hoito luokitellaan kokeelliseksi, sille on tieteelliset perusteet. Hoito pohjautuu teoriaan, jonka mukaan ko. sairauksissa elimistö tuottaa liian vähän tiettyjä opioidipeptidejä, joilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Naltreksoni on opioidiantagonisti, jota on käytetty päihdevieroituksessa vuosikymmenten ajan. Se salpaa elimistön opioidireseptoreita ja sitä käytetään yleensä vähintään 50 mg päiväannoksella.

LDN-hoidossa annostus on kuitenkin vain 3-5 mg päivässä, jolloin opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa ja tämä ilmeisesti stimuloi kehoa erittämään enemmän betaendorfiinia ja enkefaliineja, joiden on osoitettu mm. lisäävän luonnollisten tappajasolujen määrää.[3] Lisäksi naltreksoni salpaa toll-like-reseptori-4:ää (TLR-4), jolla on tärkeä rooli tulehdusreaktiossa.[4] LDN:n on esitetty vähentävän oligodendrosyyttien apoptoosia vähentämällä peroksinitriitin tuotantoa, mikä puolestaan estää glutamaatin neurotoksisuutta.[5] Peroksinitriitti on yhdistetty mm. MS-tautiin ja krooniseen väsymysoireyhtymään.[6]

Endorfiiniteoriasta ja pienten naltreksoniannosten vaikutuksista koe-eläimiin on varsin paljon tutkimusnäyttöäkin, mutta itse LDN:n tutkimus on vasta alkamassa. Vuoden 2007 alkupuolella julkaistiin lupaava tutkimus LDN:n käytöstä Crohnin taudin hoidossa.[7] Peräti 89 % tutkimuksen potilaista hyötyi lääkkeestä. Hyvin samanlaisia tuloksia saatiin vuonna 2011 julkaistussa kaksoissokkoistetussa jatkotutkimuksessa: 88 % hyötyi hoidosta (40 % lumeryhmässä) ja 33 % pääsi remissioon (8 % lumeryhmässä).[8]

LDN:n käytöstä on julkaistu tutkimuksia myös mm. fibromyalgiassa[9], sklerodermassa[10] ja HIV-infektiossa.[11] [12] Kaksoissokkoistettu jatkotutkimus LDN:stä fibromyalgiassa on valmistunut, mutta sen tuloksia ei ole vielä julkaistu.

LDN:ää pidetään usein immunostimulanttina, joten sen käyttö autoimmuunisairauksissa voi vaikuttaa nurinkuriselta, jopa vaaralliselta. Takana on kuitenkin rationaalinen teoria, jonka mukaan autoimmuunisairauksissa kyse ei olekaan immuunijärjestelmän liikatoiminnasta kuten aiemmin oletettiin, vaan enemmänkin vajaatoiminnasta, joka sekoittaa immuunijärjestelmän toimintaa. Tämä teoria on saamassa jalansijaa tieteellisessä yhteisössä ja sitä tukee myös LDN:n soveltuvuus kyseisten sairauksien hoitoon.

Immunoterapian käyttö syöpähoidoissa ei ole sen sijaan mitään uutta. Elimistön puolustusmekanismeja on hyödynnetty jo ainakin 1800-luvulta asti, jolloin lääkäri William Coley sai hyviä tuloksia syövän hoidossa immuunijärjestelmää stimuloivilla bakteeritoksiineilla (Coleyn toksiinit), joista on kirjoitettu vielä 2000-luvullakin. Eräs muutamia vuosia sitten julkaistu tapausselostus kuvaa, miten pitkälle edennyttä haimasyöpää sairastavan potilaan tila saatiin vakaaksi LDN:n avulla. Useita vuosia "kuolemantuomion" jälkeen potilas on edelleen työkykyinen ja voi hyvin.[13] LDN:ää tutkitaan myös esimerkiksi munasarjasyövässä[14] ja pään ja kaulan syövässä.[15]

Hoito käytännössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LDN-hoito soveltuu lähes kaikille potilaille. Sillä ei ole yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, lukuun ottamatta narkoottisia kipulääkkeitä, joiden kanssa sitä ei voi käyttää. Myöskään yhtäaikaista käyttöä immunosuppressanttien kanssa ei suositella. Alkoholia voi käyttää kohtuudella. Hoitoannos on yleensä 4,5 mg, vaikeaa MS-tautia sairastavilla usein 3,0 mg. Pienempiä ja suurempiakin annoksia käytetään, mutta esimerkiksi potilaan painolla ei näytä olevan juurikaan merkitystä. Lääke otetaan usein iltayhdeksän ja aamukolmen välissä, tarkoituksena kohdistaa vaikutus ajankohtaan, jolloin elimistö tuottaa suurimman osan omista endorfiineistaan, eli 02-04 välisenä aikana. Joidenkin lääkäreiden mielestä ajankohdalla ei kuitenkaan ole väliä.

Naltreksonin normaaliannoksella on runsaasti sivuvaikutuksia, sillä se salpaa kehon luontaisen endorfiinitoiminnan lähes kokonaan. Lisäksi suuret annokset voivat olla haitallisia maksalle. LDN:ssä näitä ongelmia ei ole, sillä opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa, eivätkä pienet annokset juuri koskaan aiheuta ongelmia maksan toiminnassa. Hoidon sivuvaikutukset ovat yleensä erittäin vähäisiä. Fibromyalgiassa ja Crohnin taudissa tehdyissä tutkimuksissa naltreksonilla oli vähemmän sivuvaikutuksia kuin lumelääkkeellä. Hoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä muutaman päivän ajan univaikeuksia ja pahoinvointia, harvemmin vatsavaivoja. MS-taudin aiheuttama lihasjäykkyys ja -spasmit voivat väliaikaisesti pahentua.

LDN Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa naltreksonia on saatavilla 50 mg tabletteina merkillä ReVia. Tämä päihdevieroitukseen tarkoitettu annostus on liian suuri LDN-hoitoon, mutta Yliopiston apteekit ja monet muut apteekit voivat lääkärin määräyksellä valmistaa LDN:ää muihinkin annoskokoihin. Koska naltreksonin patentti ei enää ole voimassa ja koska LDN:ssä käytetty annostus on niin pieni, on hoidon hinta varsin edullinen, vain noin 20-25 euroa kuussa. Kuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa LDN-reseptin. Suomessa LDN:ää on tähän mennessä käyttänyt muutama lääkäri lähinnä MS-taudin ja kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS) hoidossa.

Hoidettavat sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autoimmuunisairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syövät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opioidipeptidejä koskevan tutkimusten perusteella LDN:stä voi olla apua muihinkin sairauksiin, esimerkiksi migreeniin sekä masennukseen ja muihin psykiatrisiin sairauksiin, sekä joihinkin sairauksiin, joita on epäilty autoimmuunisairauksiksi, kuten interstitielli kystiitti. Asia vaatii kuitenkin paljon lisää tutkimusta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maija Haavisto: CFS:n ja fibromyagian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 161-162.
  2. ↑ Smith, J.P. et al. Low dose nalthrexone teraphy improves active Chron's disease. Americain journal of gastroenterology 2007 April; 102(4):820-8. https://www.researchgate.net/publication/6580169_Low-Dose_Naltrexone_Therapy_Improves_Active_Crohn's_Disease
  3. ↑ Hsueh CM, Chen SF, Ghanta VK ym. Expression of the conditioned NK cell activity is beta-endorphin dependent. Brain Res. 1995 Apr 24;678(1-2):76-82. PMID 7620901
  4. ↑ Hutchinson MR, Zhang Y, Brown K ym. Non-stereoselective reversal of neuropathic pain by naloxone and naltrexone: involvement of toll-like receptor 4 (TLR4). Eur J Neurosci. 2008 Jul;28(1):20-9. PMID 18662331
  5. ↑ Agrawal YP. Low dose naltrexone therapy in multiple sclerosis. Med Hypotheses. 2005;64(4):721-4. PMID 15694688
  6. ↑ Pall ML. Nitric oxide synthase partial uncoupling as a key switching mechanism for the NO/ONOO- cycle. Med Hypotheses. 2007;69(4):821-5. PMID 17448611
  7. ↑ Smith JP, Stock H, Bingaman S ym. Low-dose naltrexone therapy improves active Crohn's disease. Am J Gastroenterol. 2007 Apr;102(4):820-8. PMID 17222320
  8. ↑ Smith JP, Bingaman SI, Ruggiero F ym. Therapy with the opioid antagonist naltrexone promotes mucosal healing in active Crohn's disease: a randomized placebo-controlled trial. Dig Dis Sci. 2011 Jul;56(7):2088-97. PMID 21380937
  9. ↑ Younger J, Mackey S. Fibromyalgia symptoms are reduced by low-dose naltrexone: a pilot study. Pain Med. 2009 May-Jun;10(4):663-72. PMID 19453963
  10. ↑ Frech T, Novak K, Revelo MP ym. Low-dose naltrexone for pruritus in systemic sclerosis. Int J Rheumatol. 2011;2011:804296. PMID 21918649
  11. ↑ Traore AK, Thiero O, Dao S ym. Single cohort study of the effect of low dose naltrexone on the evolution of immunological, virological and clinical state of HIV+ adults in Mali. J AIDS HIV Res. 2011 Oct;3(10):180-8.
  12. ↑ Traore AK, Thiero O, Dao S ym. Impact of low dose naltrexone (LDN) on antiretroviral therapy (ART) treated HIV+ adults in Mali: A single blind randomized clinical trial. J AIDS HIV Res. 2011 Oct;3(10):189-98.
  13. ↑ Berkson BM, Rubin DM, Berkson AJ. The long-term survival of a patient with pancreatic cancer with metastases to the liver after treatment with the intravenous alpha-lipoic acid/low-dose naltrexone protocol. Integr Cancer Ther. 2006 Mar;5(1):83-9. PMID 16484716
  14. ↑ Donahue RN, McLaughlin PJ, Zagon IS. The opioid growth factor (OGF) and low dose naltrexone (LDN) suppress human ovarian cancer progression in mice. The opioid growth factor (OGF) and low dose naltrexone (LDN) suppress human ovarian cancer progression in mice. Gynecol Oncol. 2011 Aug;122(2):382-8. PMID 21531450
  15. ↑ McLaughlin PJ, Stucki JK, Zagon IS. Modulation of the opioid growth factor ([Met(5) ]-enkephalin)-opioid growth factor receptor axis: Novel therapies for squamous cell carcinoma of the head and neck. Head Neck. 2011 May 16. doi: 10.1002/hed.21759. PMID 21584896

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pieniannoksinen_naltreksoni&oldid=22366742”